Saamaton vötys

Ennen olin monessa mukana, ja muistin kapasiteetti
oli sen mukainen. Eli äärimmäisen hatara.

Sitten tuli tarve höllätä. Jättäytyä pois monesta.
Säännöllisistä ryhmistä ja "toimihenkilö-tehtävistä".
Sellaisistakin, jossa kyllä tärkeää duunia tehdään.
Aikalailla vapaaehtoisvoimin.
Nyt olen huomannut herkistyneeni, allergisoituneeni
kiireelle. Sille, että pitäisi olla siellä ja täällä.

Osaan yleensä sanoa Ei - kun tiedän etten ehdi tai
ehdin just ja just, mutta tekeminen menee
suorittamiseksi ja stressin puolelle.
Sen EIn sanominen on toki joskus vaikeaa. Kun
haluaisin osallistua, tehdä jotain jonkin eteen.
Mutta aika ja energia ei vain aina riitä.
Tänään tärkeää on seesteinen fiilis, se että on
aikaa olla vaan. Lukea ja ruokkia sielua pienillä
asioilla. Koti on entistä tärkeämpi. Ja oma rauha.

Tällainen vauhdin hidastaminen on tehnyt hyvää.
Todella. Aikomus on pitää kiire aisoissa ja
panostaa leppoisuuteen. Mutta mutta.
Mutta nyt on tunne, että haluan saada enemmän aikaiseksi.
Haluan olla tehokkaampi. Elää elämää mahdollisimman
paljon. En suorittaen, en kieli vyön alla, mutta niin
että viikkoihin mahtuu enemmän asioita. 

Haluan olla, mhhh, tuotteliaampi? Niin
tuotteliaampi. Pysyä sellaisessa "moodissa", että
tekeminen pysyy jollainlailla yllä. Koska nyt, kun
olen jotenkin "pysäkillä", tekemään ryhtymiset takkuaa.

Satuin kuulemaan pätkän maajussille morsian-ohjelmasta,
jossa yksi morsiamista totesi, että tekeminen ruokkii
tekemistä. Niin vähän sitä minä haen nyt.

En kuitenkaan hae tällä sitä kiirekiirekiire-juttua.
Hiljentyminen, hidastaminen, hengittely, oleminen,
lepo, oma rauha, laiskottelu, keskeneräisyys
- nekin on tärkeitä ja niille pidän paikat.

Mutta se laiskuuden tunne, saamattomuus. Siitä
nyt haluan ulos. Kehokin sitä taitaa nyt huutaa.
Minusta tuntuu, että tuleva päivävuoroon siirtyminen
on saanut tämän kipinän taas aikaan. En ole osannut
olla Itseni herra tämän kolmivuorotyön aikana.

Tai sitten vain olen saanut voimaannuttua,
katsella sitä mikä tärkeää ja tajunnut, että niin
moni asiaa jää kokematta, jos vain nyhvään.

No niin, nyt ei jääkään muu jäljelle kuin
toimeenpano sille tehokkaammalle toiminnalle...

16 kommenttia

  1. Musta ainakin tuntuu, että sitä tarvii tollasen totaalisen tekemättömyyden ja (itseensä) tylsistymisen välillä. Muuten ei pääse uuden alkuun. Tai ainakin mun pitää hermostua itseeni ja omaan tekemättömyyteeni siinä määrin, että pääsen taas liikkeelle. Ja se on silti eri asia kuin se, että höntään tehtävästä toiseen, kun olen niitä itse itselleni haalinut. Onneksi olen minäkin osannut jättää sellaisia vapaaehtoisia luottamus- ja muita hommia taakseni. Vaikka se ei:n sanominen onkin tuntunut vaikealta ja on tullut otettua murhetta siitä, että mitä jos kukaan ei lupaudukaan seuraajaksi. Että pitääkö mun sit kumminkin... Etten jätä ketään pulaan.

    Saikohan tästä nyt taas mitään selvää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sai hyvinkin. Ymmärsin täysin :) Ja niin se varmasti on - joskus tarttee tuon totaalisen tekemättömyyden :)

      Poista
  2. Mä nautin niistä päivistä kun ei ole kiirettä mihinkään, eikä kotonakaan tarvitse tehdä mitään, jos ei halua.
    Niitä päiviä pitäisi saada ainakin 2 per viikko.
    Mukavaa, kiireetöntä ja rentouttavaa lauantai-iltaa ja viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, yhdyn tuohon. Ainakin 2 vapaata pitäisi olla :) Ihanaa viikonlopun jatkoa.

      Poista
  3. Kiire, kiire, kiire on ahdistavaa.Etenkin, jos ei ole oikein voimissaan. Tai jos se on jotain ansaintaa. Sellaista, että kiireen kanssa on paljon tärkeämpi ja parempi kuin muut. Mutta työ on ehdottomasti paras lääke lähes kaikkeen, jos on terve. 'Tsemppiä arkeen ja uusien haasteiden tuuliin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja Juuri niin - ajattelin tekstiä kirjoittaessa paljonkin sitä, että miten osallistuminen voi olla sen vahvistamista, että on tärkeä ja että kuinka osaksi joskus ehkä koinkin niin, mutta nyt sellainen ei ole enää tarpeen <3

      Poista
  4. Samalla kun olet vetänyt henkeä, niin olet ollut ehkä enemmän läsnä kotosalla, lasten kanssa? Se on kuitenkin niin arvokasta aikaa, että satsaaminen kannattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kroonista äitiyden syyllisyyttä kokevana, en osaa sanoa tuohon mitään :D Mutta kyllä, ainakin ressittömämpi olen ollut. Ja missään nimessä tuo hengen vetäminen (hyvin sanottu) ei ole ollut huono tai kaduttava asia <3

      Poista
  5. Mä tajuan mist puhut! Mä kans ennen siel sun tääl ja koko ajan piti olla jotain! En osannu sanoo kellekään ei! Kunnes tajusin, että mun pitää kuunnella omas jaksamistani! Nykyään n a u t i n vain olla!!! Ei kiire, ei tarvii tehä mitään. Perfect! Ja just sopivasti on täl hetkel tekemistä ja osaa rauhottua,jos tuntuu et on liikaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3<3<3
      Tuo on tärkeää, että osaa rauhoittua, jos tuntuu olevan liikaa <3

      Poista
  6. Osaan yhtyä täysin kirjoittamaasi. Olen myös oppinut (joskus kantapäänkin kautta) sanomaan tuon EI:n, joka nykyään sujuu vaivattomasti. Olen oppinut ottamaan aikaa itselle ja vain tuolle olemiselle, joka on niin ihanaa ja tarpeellista, joskus omassa tylsistyttävyydessäkin. Olen oppinut sanomaan itselleni KYLLÄ ja tiedän mitä haluan, mutta melkoista tasapainoilua vaatii, että saa mahdutettua ne elämän kivat jutut mitä haluaa arkeen kaiken keskelle, ilman sitä kiireen tuntua.

    Mutta kokemuksesta myös tiedän, että joskus tuo totaalinen laiskottelukin saa motivaation liikkeelle. Kaikenlaisia vaiheita sitä elämässä tarvitaankin! Tsemppiä toimeenpanoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo on se juttu mitä haen - saisi ne kivat jutut mahtumaan niin, ettei ole kiireen tuntua <3
      Ja niin se varmasti on, totaali laiskotteluakin tarttetaan - kiitos <3

      Poista
  7. Niin tutulta kuulostaa. Välillä tuntuu että pitäisi revetä kolmeen eripaikkaan yhtäaikaa ja tehdä viittä eriasiaa samanaikaisesti. Olen yrittänyt opetella sanomaan ei, mutta vielä on oppimista. Ihanaa pian alkavaa viikko sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle <3 Ja onneksi koskaan ei ole valmis, tasapainon hakemista se näissäkin asioissa varmasti usein on - varsinkin jos on monta asiaa missä haluaisi olla mukana :)

      Poista
  8. Kuulostaa tutulta. Sopiva määrä toimintaa ja tekemistä pitää mielen virkeänä.

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)