Ihania kaikki

Viimeisen viikon aikana olen saanut ihania sanoja,

ohjausta, kuiskauksia, oikeita voimasanoja.

Äitiys, se jossa eniten ankara itselleni olen.

Jossa maalailen liian helposti huolipiruja seinille.

Nyt pyydetään ehkäpä relaamaan, luottamaan.

Kaupassa törmäsin tietämääni iloiseen naiseen, joka

toimii opettajana. Ei tosin suoraan minun lapsille, mutta

samassa koulussa kuitenkin. Hän tuli kehumaan minulle yhtä

lapsistani. Hän ihasteli kuinka kohtelias hän on, tervehtii

ja tulee välillä juttelemaankin. Ja että on niin iloinen.

(Kauppa-reissun lopun leijailin. Harvoin olen saanut

suoraan tuollaista palautetta, ja vielä positiivista.

Ihan melkein itketti. Vaikka lastani siinä kehuttiin,

niin kyllä se hiukan silitti minun äitiyttäkin.)

Luokanvalvojakeskustelussa kuulin lapsestani sanoja:

eloisa, iloinen, fiiliksennostattaja, huumorintajuinen.

Lämmitti jotenkin kovasti sisintä.

Sain kirjeen, ihkaoikean kirjeen naapurilta. Naiselta,

äiti/mummo/isomummo-ihmiseltä. Hän oli lukenut joskus

tekstini lehdestä, jossa mietin perustuksia mitä lapset

ovat saaneet, kun pesästä pois lentävät. Ja se kirje

kosketti syvältä. Hän kertoi omasta äitikokemuksesta, 

mutta antoi myös rohkaisun sanoja minulle. Vastaus

odottaa lähtemistä takaisin päin, kortin muodossa.

Ja siitä ei puutu sydämiä.

Kuulin kuinka tärkeä olen. Kuinka mielipiteitäni

arvostetaan. Kuinka minun puoleen on helppo kääntyä.

Kuinka olen tuki ja turva.

Sain kuulla "läpän", joka kuului Rakastan sua.

Useaan kertaan olen aikonut tehdä jotain, mennä jotain

reittiä ja unohtanut. Ja sitten törmännytkin juuri

siihen ihmiseen, sen asian äärelle, joka oli mielessäni.

Kaupassa sain suoraa palautetta Anna-Marin ja minun

korteista. Että kuinka niistä tykätään.

Päivätyö. Se on kohta totta.

Voi ihana sähköposti, jossa jatkuvuuden tuulet.

Ihania kaikki <3