Jokainen tuo jotain

Kenenkään ei tarvitse olla kaikkea. 

"Jokainen tuo jotain". Tuon lauseen kuulin Syrjälän Teemun suusta, kun kuuntelin tätä

Otetaan työporukka, harrastusporukka, perhe, ystävät. Se on juuri sitä, että jokainen tuo jotain siihen yhteyteen ja olemiseen. Jollakin on osaamista, mitä toiselta ei löydy ja sitten vastaavasti toisin päin. Opitaan toisiltamme, täydennämme toisiamme. Tuemme toisiamme, kannustamme vahvuuksiin. Kerromme ajatuksia, otamme vastaan.

Jos jokainen tuo jotain, tasapaino löytyy. Niin sen ajattelisi olevan.
Silti joskus erehtyy uskomaan, että pitäisi olla enemmän. Pitäisi äitinä tehdä enemmän, osata niitä samoja juttuja mitä isäkin. Olla äitinä enemmän, antaa sitä samaa virikkeellisyyttä kuin päiväkodissa ja koulussa, vaikkapa. Pitäisi loistaa töissä enemmän, omata kattavamman osaamisen. Olla yhtä taitava mitä harrastusporukan Annikki tai olla yhtä pirtsakka kuin Maija. Olla parempi ystävä ja osata auttaa enemmän. Antaa ja ymmärtää parisuhteessa aina vain enemmän ja enemmän.

Joskus erehtyy itse uskomaan harhoja. Joskus paineita ja vaatimuksia luo joku toinen.

Jos se onkin niin, että joku toinen odottaa vain muilta tuomisia. Välittää sitä ajatusta, että yksin pitäisi osata ja jaksaa. Odottaa, että on aina oltava parempi ja aina tuotava vain lisää. Eikä saa, eikä voi odottaa muilta osasilta täydennystä, vaan pitää olla itsekseen kokonainen. Mitä siitä syntyy? Omavoimaisia ja uupuneita ihmisiä? Ihmisiä, jotka eivät ole yhteydessä toisiinsa? Ihmisiä, jotka eivät jaa ja opi toisiltaan?
Mitä sinä tuot? Mitä läheisesi, työkaverisi, ystäväsi, harrastuskamusi tuovat?

Minun kokonaisuuteni muodostuu mm. näistä paloista - joku hoksaa kuinka liike tehdään ja jakaa sen muille, joku osaa lukea koordinaatteja, joltakin löytyy kokemuksen ääni, joku osaa kädentaidot, joku osaa käyttää vasaraa, joku taitaa ruoanlaiton, joku leipoo kädenkäänteessä, joku keksii hulluja ideoita, jollakin on järjen ääni, jollakin rohkeutta, jollakin pelaa esteettinen silmä, joku osaa matemaattiset jutut, joku imuroi, joku tiskaa, joku rauhoittaa, joku tuo energiaa, joku organisoi, joku osaa taltuttaa riidan, jollakin on huumoria, joku kouluttaa koiran ja niin paljon muuta.

Jokaisella on annettavaa. Ja yhdistämällä voimat, meistä tulee jotain isompaa.


12 kommenttia

  1. Ihana postaus ja niin totta, yhteisvoimin, siinä on sellaista voimaa, ettei sitä yksinäisine ajatuksineen aina edes oivalla. En tiedä mikä on, mutta jatkuvasti mietin, olinko riittävän hyvä, kun lapset oli pieniä, on niin riipivä ikä tuohon aikaan. Lapset ovat kaikki tasapainoisia ja onnellisia, tyytyväisiä ja tälläisiä sitten pitää miettiä, että teinkö riittävästi. Varmasti tein ja vielä enemmän. Ihmeellinen on ihmisen mieli, syyllistävä.

    Sydämellistä pääsiäistä sinulle Katja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, tunnistanpa hyvin nuo mietteet tuosta riittävästä äitiydestä - en taida olla ihan sinut asian kanssa :D Mutta uskon sinun tehneen juuri riittävästi <3

      Ihanaa sunnuntaita <3

      Poista
  2. Yhdessä olemme jotain isompaa...tykkään ajatuksesta!
    Ihanaa pääsiäisen aikaa sinulle Katja <3

    VastaaPoista
  3. "Kenekään ei tarvitse olla kaikkea". Ihan mielettömän viisas lause.

    VastaaPoista
  4. Olen aina vannonut yhteistyön voimaan. Siinä on sellaista voimaa, että harvoin yksin kukaan yltää samaan :) Iloista huhtikuuta Katja :)

    VastaaPoista
  5. Riittämättömyyden tunne on valitettavasti tuttu juttu...

    Hyvän postauksen olet kirjoittanut.
    Tulee mieleen vanha sanonta "Viisaus ei ole hhden ihmisen päässä. Se on levällään pitkin kyliä."
    Niinpä niin, kenenkään ei tosiaan tarvitse olla kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ONpa hyvä sanonta! Ja riittämättömyyden tunne - se on niin viheliäinen :/ Ihanaa huhtikuuta<3

      Poista
  6. Mielenkiintoista, hyvää pohdintaa! Tuo on aivan totta, ettei yksi ihminen voi täyttää kaikkia rooleja, ja eri ihmiset tarjoavat erilaisia merkityksiä ja asioita - yksi ei voi tarjota kaikkea.

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)