Tuoksuvaa höyryä kehiin!

Rakastan tuoksuja, hempeitä ja raikkaita. Joskus liika on liikaa ja sieraimet menee tukkoon. Ehkä rakastettavien tuoksujen valikoima on lopulta aika suppea, mutta rakkautta kuitenkin on. Tuoksujen kautta voi virittäytyä erilaisiin tunnelmiin tai matkustaa muistoissa moneen paikkaan. Tuoksuja, pienesti, sellaista saa minun asunnossani olla.

Joskus jollain öljykutsuilla tutustuin diffuuseriin, josta kuului pieni pulputus, nousi höyry ja ympäristöön levisi hempeä tuoksu. Hinta tuotteelle tuntui vain kovin rajulta. Se on sitten jäänyt. Tuoksua olen varovaisesti päästellyt kotiin muutamien tuoksukynttilöiden kautta. Mutta keväällä ystävän luona yöpyessäni, hän toi pedin viereen diffuuserin, johon laittoi laventeli-öljyä tippasen - siinä pienessä pöhinässä ja tuoksussa minä nukuin sitten hyvät yöunet.

Nyt kesän loppua kohti yöt olleet osittain hiukan piehtarointia - helteen ja ajatusvirtojen vuoksi. Rentoutusmusiikkia laitan toisinaan puhelimesta kuulumaan nukkumaan mennessä ja pohdin, että jotain lisäviritelmää voisi kuviossa mukana olla. Ja muistin sen diffuuserin ja ryntäsin Googleen.

Nyt se on täällä, oma Bulban Kulma Helmi Diffuuseri ja laventeliöljy näin alkuun. Kuskaan sitä ylä-ja alakerran väliä. Päivällä se saa pöhistä olohuoneessa ja myöhemmin illasta makuuhuoneessa. Tykästyin tähän pieneen ja valkoiseen malliin, jossa joko väri vaihtuu liukuvasti tai sen voi pysäyttää haluamansa värin kohdalle. Laitteesta kuuluu pieni pöhinä, joka ei häiritse nukahtamistani, päinvastoin ehkä rauhoittaa. Miksi diffuuseri, lue täältä. 
Ajatuksena on ostaa muitakin öljyjä, mm. flunssaiseen hetkeen ja siihen hetkeen, kun lisäenergia on tarpeen. Öljyjä toki jo löytyykin muutamia kotoota, mutta taitavat olla sen verran vanhoja, että parhaat aromit jo karanneet.  Mm. sitruuna on mieleinen tuoksu ja eukalyptus myös. 

Tunnelmaa, sitä tämä diffuuseri ja tuoksu luo. Naisten illat - tämä tulee olemaan niissä mukana joko tuoksujen kera tai ilman, riippuu muiden nenien herkkyydestä. Mutta omiin, nyt jo hämärtyviin ja pimeisiin hetkiin, tämä saa tunnelmaa tuoda <3

Täältä löydät Bulban kaikki Aroma Diffuseerit, ihania niin monta. Instagramini omasta tarinasta saatat aina välillä löytää höyrytys-videota :)

*Tuote saatu blogiyhteistyön merkeissä. 

Nousen, nousen vaikka väkisin

Kun seisoo hiukan haastavissa tuulissa, niin on helppo painua kasaan. Suojata käsillä pää ja käpertyä sikiöasentoon. Tuulen uhmaaminen, se voi tuntua pelottavalta, lannistavalta ja täysin mahdottomalta. Niin minustakin on tuntunut, tuntuu osittain edelleenkin. 

Mutta hitto! Jos nämä jutut on tullakseen, mitäpä siinä pullikoimaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta silti! Nousen, nousen vaikka väkisin. Hitto minä en aio antaa näiden asioiden pilata elämääni, en viedä minusta elämän virtaa. Minä nousen ylös, seison vasten sitä tuulta, mutta juuristani joustan. Ja ehkä minä hyppään, nousen tuulen selkään. Vaikka minusta tuntuu, että elämä on päättänyt minun puolesta ainakin yhden asian väärin, niin jospa uskoisin kuitenkin, että sekin kääntyy vielä oikeaksi. 

Minä painan pään lattiaan (konkreettinen asia tuli mieleen Deepthin livevideosta) ja esitän syvän pyyntöni. Mutta sen jälkeen nousen ylös, aina uudelleen. Ei ole vaihtoehtoja. On noustava.

Seistäänkö käsi kädessä, näissä elämän tuulissa. Autetaan toisia ylös. Taipuillaan yhdessä. Ja jos toinen kaatuu, toinen ei paina katsetta maahan vaan katsoo ylös, ja niin sieltä yhdessä noustaan, kun toinen on saanut tarpeeksi maattua. Oli särjetty sydän, oli köyhä kukkaro, oli musta mieli, oli ovi joka edestä lyötiin kiinni - oli mitä vain niin noustaan?

Miekkailua mörköjä vastaan

Ensin tolkuton tauko kirjoittamisessa, sitten heti peräjälkeen ainakin tuplat. Johtuisiko siitä, että olen yksin kotona ja tilaa ajatuksille, joutenololle...

Lapsi, esikoinen, lähti maailman tuuliin, isolle kirkolle. Ja äiti, eli minä, käyn tällä hetkellä läpi kauhukuvien skaalaa, miekkailen isoja mörköjä vastaan. Ajattelin, että kun kirjoitan ne ylös, hiukan käänteisessä muodossa, niin saan ne itsestäni ulos ja pystyn hengittämään paremmin. Saattaa sinne mukaan tulla yleisluontoisiakin sivujuonteita ja toisaalta näihin voi eksyä sanoja siitä, mitä haluaisin sanoa omien kompastumisten valossa.
Tässäpä siis saatesanoja Sinulle, Nuoreni, Verijälkeläiseni. 

* Jos joku, ikinä koskaan, yrittää käydä sinuun käsiksi, huudakiljukarju äläkä pelkää lyödä haaroväliin.
* Uskalla kysyä, jos olet eksyksissä. Uskalla kysyä siitä mistä et vielä tiedä. Se ei ole noloa.
* Jos näet väkivaltaa, soita apua paikalle - vaikka et tilanteeseen uskaltaisi mennäkään.
* Kuuntele omia rajoja, se mikä ei tunnu sinusta hyvälle, sen ei tarvitse tapahtua.
* Muista ehkäisy ehkäisy ehkäisy. Mutta kannattaa ensin tutustua ihan rauhassa ennen kuin hyppää petiin, sen toisen kanssa.
* Pikku hiljaa elämääsi astuu uusia ihmisiä, jotka muodostavat kanssasi piirin.
* Vääriäkin ihmisiä saattaa ovellesi eksyä, kenties tupaankin, mutta tunnet sen kyllä sitten - kuuntele itseäsi.
* Pidä hallinnassa omat raha-asiasi, maksa laskut ajallaan, pyydä maksuaikaa, jos ihan eräpäivään ei maksu onnistu. Älä missään nimessä anna laskujen kaatua perintään ja ulosottoon. Tiedä mihin rahasi riittävät. Älä anna muiden käyttää rahallisesti sinua hyväksi. Kaikin puolin pyri omavaraisuuteen (pääsääntöisesti), rakkaiden kanssa voi sitten puolin ja toisin tukea ja jakaa.
* Ehkäpä runsauden virran voi antaa kiertää, laittaa sinulle sopivaan hyväntekeväisyyskohteeseen vaikkapa 5 e kuussa.
* Uskalla tehdä myös yksin asioita - vie itsesi leffaan, käytä kahvilassa, istu meren äärellä. Ihan mitä vain mikä on lempeyttä sinua kohtaan.
* Aina ei tarvitse jaksaa muiden seuraa. Kun tuntuu, että kaipaat hiljaisuutta, ota sille tila.
* Jos maantie kutsuu sinua, niin matkustele - säästä, tee pientä lisäduunia ja anna kilometrien kertyä.
* Uskalla antautua rakkaudelle. Älä piilota herkkyyttäsi, älä hautaa haavoja.
* Moni asia jännittää alkuun, voi tuntua jopa oksettavalta, mutta usein se menee ohi ja virta löytää uomansa.
* Et ole yksin, älä jää yksin. Soita, tekstaa, mene/tule käymään.
* Jos joskus huomaat seisovasi väärällä polulla, siltä saa astua pois.
* Pohdi mitkä teot ja asiat edistävät hyvinvointiasi, mitkä taas vievät siitä pois päin.
* Älä anna kenenkään koskaan painaa sinua alas, sanoa ettet olet tarpeeksi hyvä tai riittävä. Koska sinä olet!

Tämä saattaisi jatkua, jatkuukin ehkä omassa päässäni - aina kun kohtaan uuden kiven kengässä. Mutta lopuksi ehkä vain tämä:
Yhteistyö Imageroad Heidin kanssa <3

Uuden nahkan luominen

Onpas vierähtänyt tovi viimeisestä postauksesta. Voi olla, että nyt on suvantovaihe menossa tai tämä enteilee loppua tälle alustalle. Mutta nyt tuntui, että haluan kirjoittaa uuden nahkan luomisesta. Missä haluan uusiutua.

Elämä on oikeastaan pakottanut muutoksen tielle minut - takana mm. sen ekan ikioman ja sen hetken toiveiden talon myyminen ja muuttuneet asumisjärjestelyt, sen myötä muutto rivitaloon.  On itseni tarkastelun aika oikein pohjamutia myöten. Makusteltavaa ja tunnusteltavaa on paljon. Tässä rytäkässä olen käynyt läpi myös jonkinlaista uskon menetys-vaihetta, josta nyt kipuaminen taas kohti valoa. Paljon on asioita keskeneräisenä ja asioita joihin suhtautuminen mahdollisimman keveästi vaatii opettelua.
Kirjoittelinkin instan puolella siitä miten ajatukset on viime kuukausina pyörineet melkolailla samaa kehää ja lauseiden valikoima on ollut suppea sekä vähemmän ilolieminen. Nyt sinne heinäkuun loman aikana päässyt uusia ajatuksia ja toiveita. Ja tyytyväisyyden tunnettakin on löytynyt, jos ei nyt ihan iloriemua.

Ihanuutta on mm. asunto järven läheisyydessä ja mieleisen kävelyreittini varrella, järvimaisemassa. Ihanuutta on, kun pääsee kävellen ja pyöräillen "kylille" (Toive olisikin löytää nyt "mummomallin pyörä", jonka leveä penkki tukisi takamustani ja ajoasento ryhtiäni. Sellaista voisin nyt hiukan pyytää sopivasti eteen saapuvaksi, kun nykyinen on vähän reuhka), kuopus pääsee pyöräilemään kavereiden kanssa, tämä on lähellä kaikkea tarpeellista. Niin rakas, kun "taikametsä" edellisessä kodissa olikin, niin en oikeastaan kaipaa sitä yhtään (ainakaan nyt), koti tässä ytimessä mutta vihreyden ja sinisen liplatuksen keskellä tuntuu täysin oikealta tähän hetkeen. Tajuan, että tällainen huolettomampi rivari-elämä mm. pihanhoidon suhteen on enemmän minua. (Opeteltavaa on äänen hiljentämisessä ilta-aikaan - naapurien vuoksi.)
Mutta niitä uusia ajatusjuoksuja.

* "Pakettiauto"-reissu Norjaan, mukava patjapeti auton takaosassa, nukkumaan mennessä näkymät kauneuteen.
* Syksyinen yö hammockissa, makuupussin lämmössä, suojassa lentelijöiltä.
* Intiaan veljen kanssa - jos nyt ihan hurjaksi ryhdyn ja haastavia unelmoin.

Entä jos laajentaisin itseäni, mihin minusta saattaisi olla.

* Oppisinko nauttimaan luonnonvesissä purjautumisesta, uskaltaisinko rohkeammin mennä kylmään veteen.
* Olisinko rohkeampi, enkä mamoilisi (vaikkapa huvipuistolaitteiden suhteen, paitsi että rohkeus ei välttämättä veisi pahoinvointia pois).
* Voisinko olla spontaanimpi enkä jarrutella.
* Voisinko saada innostusta leivontaan ja ruoanlaittoon.
* Voisinko vaihtaakin paikkakuntaa, sopeutua vaikkapa Ouluun.
* Olisiko minussa piilevää toiminnallisuutta, joka saisi tekemään enemmän asioita, joita aion.
* Entä jos myisin melkein kaiken omaisuuden (irtaimiston siis) ja muuttaisin vaikka sinne Intiaan? (No tämä viimeisin on ylilyönti.)

* Voiko mahdottomaankin sopeutua, lopulta. Asioihin, joita ei ole itse aiheuttanut.
* Entä jos nurkan takana onkin niin paljon enemmän hyvää kuin nyt uskon ja tiedän?

Olen, rakkauden arvoinen

Kuuntele minua.
Älä pakene, älä työnnä minua pois.
Älä piirrä minuun mittasuhteita, jotka ovat liioiteltuja.
Anna minulle mahdollisuus sellaisena kuin olen, en minä sinua satuttaa halua.
Minä haluan vain rohkaista sinua, tulemaan näkyväksi kaikkine puolinesi.
Kuuntele minua, hyväksy minut. Olen sinun puolella. Lempeydellä: Tunne.

Tunteet, nämä ihanat, kamalat oppaamme. Nämä mitkä saavat ihmisiä sekoamaan, tekemään järjettömyyksiä. Nämä mitkä saavat hyppäämään ulos epämukavuusalueelta. Nämä mitkä saavat meitä astumaan oikeille poluille. Tunteet, joita välillä yritämme vältellä. Tunteet, joiden päälle välillä heitämme itse lisää bensaa. Nämä tunteet jotka ovat välillä niin kamalanhirmuisen pelottavia. 

Elämä on tuonut minut sellaiseen kohtaan, jossa olen joutunut vastatusten kipeimpien kohtien ja pelkojeni kanssa. Tuntuu, että elämässä pyörii yhtä aikaa pyörremyrsky ja ihan vaan myrsky, ylitseni on pyyhkäissyt tsunami ja tiheästi toistuva raekuuro. Haluaisin sulkeutua, vetäytyä kolooni, olla tuntematta mitään, mutta samalla ymmärrän, että se ei ole vaihtoehto. Vaihtoehto on ottaa vastaan ja tuntea. Minun on helppo kirjoittaa niin juuri nyt, myöhemmin illalla voin olla ihan toista mieltä - sitä mieltä, että en aio suostua tuntemaan. 

Tunne on vain tunne, mutta miten se voikin olla niin pelottava. Huomaan jännittäväni kivuliaimpia hetkiä ja huutavani niitä vastaan. Ja sitten taas istun alas, tärisen pelosta ja annan padon purkautua. On sellaisia tunteita, kokemuksia, uskomuksia, jotka lähtevät jostakin tosi syvältä. Ne aiheuttavat ihan fyysisiä oireitakin ulos tullessaan.
"Minä en ole rakkauden arvoinen."  Ytimekkäästi kaiken voisi kiteyttää hyvinkin tuohon. Kaikki mitä elämässäni nyt tapahtuu, sohaisee tuota kipupistettä. Mutta minä en halua enää uskoa siihen. Haluan olla lempeämpi itselleni, osoittaa myötätuntoa ja rakkauden tekoja. Jos se sitten tarkoittaa sitä, että monien asioiden täytyy kaatua, niin se lienee vastaanotettava. Prosessi on edelleen kesken, ehkä aina. Ja huomenna en ehkä taas usko näihin sanoihin, enkä haluakaan sitä mitä äsken kirjoitin. Mutta sitten tulee taas uusi hetki kun haluankin. 

"Minä olen rakkauden arvoinen." Siihen minä haluan suunnata ajatusta. Että olen koko maailmankaikkeuden näkökulmasta rakkauden arvoinen. Niin monesta asiasta saan tähän tukea, niin monesta ihmisestä. Nyt lohtua tuo mm. Anna Taipaleen Sydänjuttu-kirja, voisin siteerata sen melkein kokonaan - en sitä tee, mutta suosittelen lukemaan. Silti vain minä voin todella tuntea nämä asiat, ottaa tulevat asiat vastaan, käydä nämä jutut läpi - konkreettiset asiat ja tunteet. 

Annan tunteiden tulla, olla. Pysyn tässä, otan vastaan. Sallin tämän kaiken, vaikka itku silmässä. 

Sellaista se on, ystävien kesken

"Kun tapaamme
Sanat yrittävät tulla ulos yhtä aikaa
Haluan kuunnella sinua
Ottaa sanoistasi kopin
Samalla haluan oksentaa omani ulos
En päällesi
Mutta siihen meidän keskelle
Koska en jaksa niitä enää
Mutta lopulta ne tulevat ulos juuri oikeassa tahdissa
Vuorotellen lauseittesi kanssa

Puhumisen tahti hiljenee loppua kohti
Kun lopuilla sanoilla ei ole enää kiire
Sitten voimme siemailla teetä niin että ollaan hiljaakin
Mutta silti mikään siinä ei ole vaivaannuttavaa"

Kun sydämestään antaa

Kun sydämestään käsin antaa, se palaa kiertokulussa takaisin. Siihen uskon. 
Kun raivaan tavaraa, pohdin usein myynkö. Useimmiten päädyn kuitenkin siihen, että lahjoitan tavarat mm. kierrätyskeskukseen. Joskus hiukan kitsastelen, että pitäisikö kuitenkin myydä ja saada pari lanttia siitä itselle. (Joskus toki myynkin eikä siinä siis mitään väärää.) Mutta lopulta minusta tuntuu ihanalta lahjoittaa tavaraa eteenpäin. Kun jätän vaate-nyssykän kierrätykseen, kiitän tavaroista ja annan kevein sydämin niiden mennä.

Kun kukkaron nyörit ovat tiukalla eikä raskisi ostaa esim. synttärilahjaa, ajattelen että annan ilolla, annan rahan kiertää ja se palaa joskus minulle takaisin. Tunnen ilon enkä tee sitä siksi, että saisin antamani takaisin. Mutta uskon siihen, että hyvä kiertää.

Eikä kyse ole vain materiaalisista asioista. Sydämestään voi antaa niin paljon. Antaa aikaa, välittää lohtua, olla tukena, pyytää syömään, lähettää voimauttavia virtauksia, kertoa kauneudesta ja hyvistä fiiliksistä mitä toinen synnyttää itsessä, auttaa käytännön asioissa, olla tukena hoitamassa asioita, jakaa suklaapatukka.

Juuri nyt, kun "taskuni ovat tyhjät" ja elämä tuntuu kouluttavan rajulla kädellä, tunnen suurta kiitollisuutta siitä kuinka elämä ja sen ihmiset ovat tuoneet monenlaista runsautta, rikkautta ja vaurautta elämääni. 

Olen saanut ulkomaan-matkan, ohjausta ja hellää kosketusta, maittavan brunssin, ravintolanruoan alkupaloista jälkiruokaan, hiusten leikkauksen ja värjäyksen. Olen saanut nuorelle, ensiasuntoon muuttavalle tarvittavaa tavaraa. Olen saanut lainaan matkalaukkua, vaatteita. Olen saanut huonekaluja ja pyörän. Olen saanut lempeää läsnäoloa ja turvaa. Olen saanut sanoja luettavaksi. Olen saanut halauksia. Olen saanut vinkkejä. Olen saanut yllättäviä alennuksia.

Joku päivä jaan kaiken sen hyvän eteenpäin. Kiitos, kiitos, kiitos.

Kolme kohtaa

Olen nyt hetken aikaa tehnyt niin, että pyrin päivittäin kirjoittamaan vihkooni kolme kappaletta.

Tänään kiitän... uusista mahdollisuuksista, siitä että pystyn itkemään, osaan kirjoittaa, musiikista joka lohduttaa ja antaa voimaa, ihmisistä jotka seisovat rinnalla.

Kiitän itseäni siitä... että ostin terveellisemmän lounaan, join vettä, rauhoitin itseäni hengittämällä.

Visioin tulevaa... Kaikki tämän hetken haasteet elämässäni löytävät järjestyksensä, seison kevein sydämin ja mielin ratkaisujen keskellä. Runsaus ympäröi minua, olen tasapainossa ja iloinen. Tutkin uusia polkuja yksin ja perheeni kanssa, tutustumme maailman eri kolkkiin. Joka vuosi uskallan jotain uutta, tänä vuonna teatterin maailmaan heittäytymistä. Kirjoitan sitä mitä intuitio tuo ja haastan itseäni myös makustelemaan uusia sanoja. Tunnen itseni keveäksi ja terveeksi. Lapseni löytävät oman suunnan ja elämä kantaa heitä. Ihmissuhteeni ovat luottamusta, vapautta, rakkautta, läsnäoloa, iloa, tyytyväisyyttä.

Ihanaa huhtikuuta <3


Lyijypaakku

"Kun se hiipi minuun
Se lyijypaakku
Se joka otti osansa minusta
Ja liikutti sitä haluamallaan tavalla
Kun se hiipi minuun
En alkuun edes huomannut
Se oli sellaista ovelaa villasukissa hipsuttelua

Mutta kun aloin saada vihiä siitä
Huusin Itselleni saatanaa
Syytin omaa asennevammaa
Potkin itseäni selkärankaan
Että pysy nyt helvetti suorassa
Äläkä tuulessa taivu

Mutta se paakku
Se oli päättänyt tulla
Niin sehän tuli

Ja minä istuin iltaisin pimeässä
Ja kysyin siltä
Että miksi
Mutta se oli vaan hiljaa
Mykkänä

Minä vähän itkin
Ja laskin pääni alas
Käänsin sille selän
Annoin unen tulla

Sitten alkoi vetää jaloissa
Seinät narista
Nirinari
Ja sitten kaatuivat
Ulospäin ne kaatuivat

Minä istuin siinä keskellä
Ja katsoin kun jalkojeni juureen käveli menneisyys
Siihen tuli pettymyksiä
Siihen tuli haavat
Siihen tuli kaikki ylikuorma mitä en ollut ennen nähnyt

Me oltiin alkuun ihan hiljaa
Minä katsoin niitä
Ja mietin että minunko nämä on?

Istuin kauan hiljaa
Nekin istui

Okei, te olette minun

Ja jotain liikahti eteenpäin"




Jokainen tuo jotain

Kenenkään ei tarvitse olla kaikkea. 

"Jokainen tuo jotain". Tuon lauseen kuulin Syrjälän Teemun suusta, kun kuuntelin tätä

Otetaan työporukka, harrastusporukka, perhe, ystävät. Se on juuri sitä, että jokainen tuo jotain siihen yhteyteen ja olemiseen. Jollakin on osaamista, mitä toiselta ei löydy ja sitten vastaavasti toisin päin. Opitaan toisiltamme, täydennämme toisiamme. Tuemme toisiamme, kannustamme vahvuuksiin. Kerromme ajatuksia, otamme vastaan.

Jos jokainen tuo jotain, tasapaino löytyy. Niin sen ajattelisi olevan.
Silti joskus erehtyy uskomaan, että pitäisi olla enemmän. Pitäisi äitinä tehdä enemmän, osata niitä samoja juttuja mitä isäkin. Olla äitinä enemmän, antaa sitä samaa virikkeellisyyttä kuin päiväkodissa ja koulussa, vaikkapa. Pitäisi loistaa töissä enemmän, omata kattavamman osaamisen. Olla yhtä taitava mitä harrastusporukan Annikki tai olla yhtä pirtsakka kuin Maija. Olla parempi ystävä ja osata auttaa enemmän. Antaa ja ymmärtää parisuhteessa aina vain enemmän ja enemmän.

Joskus erehtyy itse uskomaan harhoja. Joskus paineita ja vaatimuksia luo joku toinen.

Jos se onkin niin, että joku toinen odottaa vain muilta tuomisia. Välittää sitä ajatusta, että yksin pitäisi osata ja jaksaa. Odottaa, että on aina oltava parempi ja aina tuotava vain lisää. Eikä saa, eikä voi odottaa muilta osasilta täydennystä, vaan pitää olla itsekseen kokonainen. Mitä siitä syntyy? Omavoimaisia ja uupuneita ihmisiä? Ihmisiä, jotka eivät ole yhteydessä toisiinsa? Ihmisiä, jotka eivät jaa ja opi toisiltaan?
Mitä sinä tuot? Mitä läheisesi, työkaverisi, ystäväsi, harrastuskamusi tuovat?

Minun kokonaisuuteni muodostuu mm. näistä paloista - joku hoksaa kuinka liike tehdään ja jakaa sen muille, joku osaa lukea koordinaatteja, joltakin löytyy kokemuksen ääni, joku osaa kädentaidot, joku osaa käyttää vasaraa, joku taitaa ruoanlaiton, joku leipoo kädenkäänteessä, joku keksii hulluja ideoita, jollakin on järjen ääni, jollakin rohkeutta, jollakin pelaa esteettinen silmä, joku osaa matemaattiset jutut, joku imuroi, joku tiskaa, joku rauhoittaa, joku tuo energiaa, joku organisoi, joku osaa taltuttaa riidan, jollakin on huumoria, joku kouluttaa koiran ja niin paljon muuta.

Jokaisella on annettavaa. Ja yhdistämällä voimat, meistä tulee jotain isompaa.