Työtä sydämellä

Sitä on niin ilo katsoa, kun ihminen rakastaa sitä mitä tekee. Katsoa ihmistä työssä, missä hän nauttii olla.

Minulla on ihania mielenterveys- ja päihdetyön työkavereita, sellaisia jotka antautuvat työlleen. Ihailen heidän halua ja kykyä puolustaa heikompaa ja katsoa asiakkaita lempeydellä. Lempeydellä, jota osa saa hyvin harvoin osakseen. 

Mietin "virastoihmisiä" - jotka haluavat ja jaksavat palvella tyhmiäkin kysymyksiä. Heitä, jotka rakastavat pyöriä lukujen ja tilastojen parissa. Kaupan henkilöitä, jotka ovat palvelualttiita. Korjaajia, jotka innolla etsivät vikoja ja korjaavat niitä. Hoitajia, jotka omalla olemuksellaan rauhoittavat ihmisen ja välittävät turvallisuutta. Päiväkodin ihmisiä, jotka katsovat ja kuuntelevat pieniä sydämiä lämmöllä. Pelastushenkilöitä, jotka haluavat pelastaa, puolustaa ja turvata. Siistijöitä, jotka jättävät hiljaisen jälkensä ympäristöön ja tekevät sen mielellään. Sihteereitä, jotka kokoavat ja pitävät käsissään monia asioita. Ja monia muita osaajia, onneksi meistä on moneksi.
On heitä, jotka tekevät työtä pääasiallisesti vain sen vuoksi, että saavat rahaa, mutta se ei aiheuta silti isompaa kuormaa heissä. Heillä ei ole tarvetta tehdä työtä ns. sydämellä. He nauttivat sitten siitä rahan tuomasta ilosta, vaikkapa siitä että voivat matkustella. He ottavat työn työnä ja sillä selvä.

Mutta on myös heitä, joille työ on raskas lasti. He eivät rakasta työtään, eivät edes tykkää, eivät sitten yhtään. He vain viruvat työssään, katkerana eivätkö jaksa antaa kunnolla panostaan. He ovat vain tyhjä kuori, mekaaninen runko. He katsovat kelloa ja laskevat päiviä lomaan, eläkkeeseen.

Jokaisen meidän on "hankittava leipää pöytään". Se on selvä. Ja työpaikat on usein kiven takana. Mutta silti uskon, että jos haluaa muutosta, päättää sanoa sille kyllä ja astua pois kärsimyksestä, niin uusia ovia avautuu ja ohjausta annetaan. Kärsimyksen tilalle voi löytää "sydämen palon" tai lievemmin "ihan mukavaa työtä". Että vaihtoehtojakin on sen kärsimyksen, puutumisen, tympääntyneen olon ja raskauden tilalle. Aina välillä tällaisia kokemuksia löytyy lehdistä tai täältä somen maailmasta - ne ilahduttaa. Eikä se aina tarkoita työn vaihtamista, joskus tuulettaa täytyykin ajatuksia ja asenteita. Tai joskus täytyy ottaa irtiotto.

Työ voi olla työtä. Työ voi olla uskomuksia: "se on leipänsä tienattava ja kun työpaikan saa, niin siitä on pidettävä kiinni vaikka hampaat irvessä" tai "köyhällä ei ole varaa valita" tai "meidän suvussa mennään näillä töillä" tai "minusta ei ole mihinkään muuhun". Työ voi olla välietappeja, matkalla kohti jotain mukavampaa. Työ voi olla energiaa ja voimaa antavaa. Työ voi olla palkitsevaa. Työ voi olla sydämen paloa ja toteuttamista. Työ voi olla elämä. Työ voi olla elämäntapa. Työ voi olla pieni osa elämää. Työ voi olla ihan ok. Työ voi olla selvyys, jonka vuoksi ei ole tarvinnut käydä kärsimyksen tietä. Työ voi muotoutua pikku hiljaa omanlaiseksi. Työ voi olla paljon tunteja tai vähemmän tunteja. Työstä on niin moneksi. 

Minä koen olevani matkalla. Tällä matkalla haluan saada iloa ja nautintoa siitä mitä teen - ja ehdottomasti saankin. Silti en koe olevani vielä ihan perillä. Mutta nyt minulla ei ole kiire. Aika näyttää miten unelmien polut avautuvat. 

14 kommenttia

  1. Hyvä postaus! Kunpa kaikki saisivat käydä töissä ja saisivat vielä tehdä sellaista työtä missä viihtyä. Haleja matkallesi unelmien polullasi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ja niinpä, sekin vielä että kaikki halukkaat saisivat käydä töissä.

      Poista
  2. Ihana postaus ja ihmisiä olemme kaikki niiden työnimikkeiden takana. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten matkasi jatkuu <3

    Sydämellistä päivää Katja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, ihmisiä kaikkien nimikkeiden takana olemme <3 Samoin sinulle Tiia <3

      Poista
  3. Kiva postaus :)
    Minä olen kyllä viime aikoina miettinyt sitä, että nykypäivänä joka paikassa toitetaan sitä, että työhön pitäisi suhtautua intohimolla ja nauttia siitä. Minä en oikein lämpene ajatukselle. Työntekijässä joka ei rakasta työtään ja suhtaudu siihen intohimoisesti, ei ole mitään vikaa. On täysin hyväksyttävää ihan vaan käydä töissä ja hoitaa hommat niin hyvin kuin taitaa ja saada siitä palkka. On ok, että välillä ei viitsisi, mutta kuitenkin on pakko. Toki kannattaa yrittää löytää sellainen työ ja porukka, jossa viihtyy mahdollisimman hyvin, mutta monelle työ on vaan työtä.

    Se, että työ ahdistaa tai haittaa terveyttä ei ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tuon kirjoittamasi asian ja olen samaa mieltä :) Joillekin työ on työ ja se on todellakin ok. Mutta tosiaan juuri se, että jos työ on liian raskauttavaa niin sitten voi miettiä onko muuta vaihtoehtoa.

      Poista
  4. Minä teen työtäni ilolla lasten kanssa. Välillä vaan toivoisin, että siihen itse työhön olisi enemmän aikaa, nykyään kun sitä paperin pyöritystä on aivan liian paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja tosiaan tuokin - voi olla mielekäs työ, mutta vaatimukset tai kaikki muu oheistoiminta voi kuormittaa, viedä voimia :/

      Poista
  5. Mikä riemastuttava, ihon alle menevä postaus!
    Juuri näin!
    Minä kuulun niihin raskaan lastin kantajiin. ;)
    Mutta niin kuin sinä, minäkin toivon olevani jo matkalla. Sitä rohkeutta kerään vielä.
    Kiitos tästä.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että rohkeutesi vielä vie sinua ihaniin paikkoihin <3

      Poista
  6. Tosi hyvä postaus ♥
    Itse olen kokenut ikärasismia hakiessani työttömänä työnhakijana toimistotöitä. Nyt hoitoalalla kelpaan tällaisena "yli-ikäisenäkin" mutta kuinka kauan, kun nivelongelmat ym. terveydelliset ongelmat lisääntyvät, sitä ei tiedä tässä vaiheessa vielä kukaan.

    Aion nauttia tämän erittäin mieluisan, vaikkakin raskaan työn tekemisestä päivä kerrallaan, sekä olla miettimättä liikaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
    Kunhan ei enää koskaan tarvitsisi olla työttömänä. Siinä sitä tavoitetta meikäläiselle kylliksi :)

    Tärkeintä ei tosiaankaan aina ole pelkästään se määränpää, joten ihana kuulla että iloitset ja saat nautintoa myös matkanteosta ♥
    Mielenkiinnolla jään seuraamaan matkaasi unelmien poluille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikärasismi, siitä onkin varmasti monella kokemusta - vaikka toivoisi ettei ole.

      Se on hyvä suunnitelma - että nauttii tässä hetkessä ja antaa tulevaisuuden tulla sitten ajallaan. :) Ja toivotaan todella, että saat olla työrintamalla jatkumona - välillä lomaillen <3

      Joskus se kärsivällisyys on koetuksella, kun haluaisi saavuttaa sitä ja tätä - mutta oppia ikä kaikki :D

      Poista
  7. Ihan loistava postaus ja niin totta joka san. Jokainen on varmasti kohdannut näitä samanlaisia ihmisiä työssään, niitä jotka rakastavat ja tekevät sitä suurella sydämmellä, sitten niitä jotka viihtyvät ja tekevät työnsä ihan on, ja sitten ne jotka tosiaan inhoaa työtään ja kaikkea siihen liittyvää.
    Olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun ei enää näe mitää intoa ja iloa työssään aj työyhteisösssää, on todellakin aika antaa ajatus sille mahdollisuudelle, että mitä jos sitä kokeiliskin joitain muuta. jotain josta voi tulla se oma ilon ähde. Onhan töihin aina mukavampi lähteäkin, kun se työ on mukavaa . Siellä duunissa kun tulee oltua kuitenkin iso osa päivästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 :)

      Samaa mieltä - elämä voisi muuttua mielekkäämmäksi kun löytäisikin anhisen olon tilalle energiaa tuovan työn :)

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)