Paljasjalkainen

Yhteistyö Kipukaupan kanssa. 

Viime talvena kuulin villasukkakävelystä ja hurahdin siihen kyllä innostuksella. Tuntui hirmu mukavalta kävellä pitkin järvireittejä villasukkakerrokset jalassa. Kovallakin pakkasella tuntui tosi lämpimältä (tosin paikoille ei kannattanut jäädä pitkäksi aikaa, koska silloin tuntui maasta kylmän hohkausta). Tuon villasukkailun jälkeen tuntui ihan harmittavalta laittaa kengät jalkaan. Mutta siitä sain ajatuksen, että olisi kiva kokeilla markkinoilla olevia paljasjalkakenkiä ja järkkäilin testiin Kipukaupan paljasjalkakengät.

Paljain jaloin liikkuminen voi auttaa:

Kireisiin jalkapohjiin

Varpaiden virheasentoihin

Alaselän kipuihin

Tasapainoon

Lihasten aktiivisuuteen

Luonnollisempaan askeleeseen

Kehon toiminnallisuuteen

Kehon virheasentoihin

Ja sanon minä vaan, että en haluaisi lähteä kävelylle enää ilman näitä kevyitä paljasjalkakenkiä. Varsinkin luontopoluilla kulkeminen on ihan parasta näillä, erityisesti mättäillä kävely tuntuu jotenkin tosi voimauttavalta. Kivet ja oksat tuntuvat jalan alla, mutta ei mitenkään pahan tuntuisesti. Asfaltilla kävely on ottanut eniten totuttelua, mutta pikku hiljaa sekin alkanut tuntua luontevammalta. 

"Paljasjalkakengät pyrkivät mukailemaan mahdollisimman paljon paljain jaloin liikkumista."

Mittailin ohjeiden mukaan sopivan kokoiset kengät, näissä minulle istuu sama kuin yleensäkin, eli 37. Varpailla on tilaa liikkua omaa luontaista rataa ja muutenkaan mistään kohtaa ei purista. 

Aloittelin käytön pienillä lenkkipoluilla ja nyt olen käyttänyt niitä joka kerta metsäretkellä ollessani. Ainoa harmitus nyt viime aikoina on ollut, että jos on paljon alaspäin suuntavaa polkua, niin loppumatkasta on alkanut sattua polven ulkosyrjään. Arvelisin, että siellä jalan lihakset tekevät nyt uudenlaista vahvistumista ja jalka hakee asentoa - tai sanokoon joku tietävämpi tähän jotain. Alaselkäjumi on yksi riesani, vielä en ole havainnut muutoksia ainakaan sen suhteen. Pohkeissa kävely on kyllä tuntunut - varokaa vain, kenties minulla on kohta rautaiset pohkeet.

Mutta mitäs nyt, kun kelit kylmenneet ja tänne pohjolan perukoille (Kuusamoon) sataa lumen ja varpaita purevan pakkasen, niin miten nyt sopeudun normi talvijalkineisiin?? Paitsi, että löytyyhän Kipukaupalta myös talveen omat kengät.  Toki kävelen ainakin järvireiteille villasukkasillani, sitä odotan (vaikken talvesta niin perustakaan muuten). Vähintään jään siis odottamaan ensi kevättä, kesää ja syksyä, jotta askel pääsee ilmaisemaan itseään vapaammin. Paitsi, nythän hoksasin, että voinhan käyttää näitä töissä sisällä ollessani!

Ps. Kurkkaapa tästä video, jossa näet lähietäisyydeltä kengän liikkuvuutta <3 

Huomionkipeä

 "Huomionkipeä". Sana jäi mieleen Instagramissa @javieramarchantaedo stoorista. Jäin makustelemaan sitä.

💚

Itseni kohdalla olen vuosien aikana kipuillut sen kanssa, etten olisi "huomionkipeä", vaikka juuri sitä huomiota olisinkin joskus kaivannut. Tuosta sanasta tulee mieleen juuri sellainen reppana, kipeä ihminen, joka haluaa vain huomiota. Ja että se olisi negatiivinen asia.

💚

Huomionhakua on toki monenlaista, hyvin kipeääkin muotoa, mutta ei se ole pelkästään kipeää. Joskus ei ollenkaan sitä, vaan hyvin inhimillistä, tervettä. Kaipuuta tulla nähdyksi ja kuulluksi.

💚

Moni on varmasti painanut sitä tarvetta piiloon sisälle, ettei vain olisi se negatiivissävyinen "huomionkippee". Minä ainakin olen.

💚

Mutta hemmetti soikoon, kyllä sitä huomiota saa halutakin. Miten hyvältä positiivinen huomio, nähdyksi tuleminen tuntuukin. Se voitelee monia haavoja. Se on asia mikä kuuluu myös meille aikuisille. Kaikki ei ole sallittua huomionhakuisena ja se on varmasti asia, jota hyvä joissakin tilanteissa tutkiakin, mutta lähtökohtaisesti ajattelen sen olevan myös normaalia.

💚

Jos ei koskaan saa huomiota, tule huomatuksi, voi jäädä melkoisen näkymätön olo. Toisten katseissa tulemme näkyvämmäksi, olemme osa maailmaa.

Oopa rohkeasti sitä mitä oot

Tanhupallo sanoi

"mä oon tämmönen, sä oot tommonen ja me kaikki ollaan semmosia kun ollaan". 

Nyt on kuulkaa niin ihania juttuja tullut ystäväiseni Rakkaudella Riikan tänään avattuun verkkokauppaan myyntiin, että laav laav laav! Semmoisia, tämmöisiä ihania t-paitoja, joille sain olla muutaman ystävän kanssa mallina, ja jotka kannustaa olemaan just sitä mitä on. Humanoideja, omassa muotissa, hyväksyen oman erilaisuuden ja erityisyyden. Saanko esitellä näitä t-paitoja, joiden kuvien takana on syvempi ajatus? Esittelen joka tapauksessa.

"Humanoidi"

"Tuntuuko joskus kuin olisit Liisa Ihmemaassa tai jokin omituinen otus? I feel you, paitsi mun fiilis on kuin olisin avaruudesta tipahtanut humanoidi. Joskus elämä herättää kokemuksia yksinäisyydestä tai ulkopuolisuudesta, sun ja maailman välissä tuntuu olevan jonkinlainen kuilu. Muistathan, ettet oo yhtään huonompi! Haluan että tiiät: Sinä et oo yksin, meitä on muitakin. Ollaan yhdessä humanoideja." 

Minulla molemmissa päällä M-koko.

"Omassa muotissa"

"Kuuletko joskus, että olet liikaa sitä ja liian vähän tuota? No way! Miksi pelata Kimbleä jos voit pelata Afrikan tähteä? Sulla on lupa olla sinä. Sulla on lupa nautiskella omanlaisesta tavasta elää ja olla, joka tekee sun elämästä just Sun elämää. Joskus se tarkoittaa, että joudut pyllistämään yhteiskunnallisille ja kulttuurisille muoteille, nuo saappaat ei vaan yksinkertaisesti sovi kaikille. Nyt sitä nyrkkiä pöytään, sun ei tartte pyydellä anteeksi sua."

Tässä minulla päällä S-koko.

" Hyväksyn"

"Hyväksyn erilaisuuden ja erityisyyden. Saat olla omanlainen ja minä saan omanlainen. Me mahdutaan kaikki tänne juuri sellaisina kuin olemme. Maailma tarttee hyväksyntää, ihmissuhteet tarttee hyväksyntää, me kaikki tarvitaan hyväksyntää. Jes pliis! Tätä lisää!"

Tässä harmaassa minulla päällä L-koko, punaisessa M-koko.

Jokaisesta näistä löydän itseäni - jotain mihin haluan pyrkiä, jotain mitä tunnistan, jotain mitä haluan lisätä, jotain mitä haluan rakastaa ja hyväksyä. Kerron teille myöhemmin lisää siitä mitä teemat itsessäni tarkoittaa, mutta nyt haluan vain sanoa - menkäähän tutustumaan ja kertokaa kaverillekin. Minusta on niin huippua, että jollakin syntyy idea, jota hän rohkeasti lähtee toteuttamaan (niin kuin Riikka tekee monessa asiassa) ja se jos mikä ansaitsee taputukset ja hyvää eteenpäin vieviä voimia alleen. 

Rakkaudella Riikka verkkokauppaan josta löydät kaikki mallit ja värit. 

 

 

Hyvän kosketusta

 * Parfyymiöljyt saatu Ruohonjuuresta

Rakkauden ja hyvän mielen kosketusta on niin monessa muodossa. Jokainen meistä voi päivittäin laittaa eteenpäin pienen sipauksen rakkauden virtaa. Ohimennen kosketus, kauniit sanat, auttaminen, läsnäolo, yllättäminen, ja ihan vain ajatuksissa lähettää kaunista ja hyvää.  Tähän vuoteen visioin monenlaisia rakkauden tuulahduksia - minusta maailmalle ja maailmalta minulle. 

Kun törmäsin näihin parfyymiöljyihin - "Touch of love" ja "Good vibrations" (joita on siis useampikin, kuin nämä kaksi), ajattelin että ne olisivat symbolisesti ihana lisä vahvistamaan sitä, mitä toivon päivissäni virtaavan. Eikä pelkästään symbolisesti, kyllähän öljyjen hyödyistä monet puhuvat.

Olen jonkin verran hyödyntänyt eri öljyjä diffuuserissa tuomaan tuoksua kotiin, mutta myös esimerkiksi piparminttuöljyä kehon kolotuksiin. Tiedän monia, joilla on arsenaali öljyjä, joita eri tilanteissa hyödyntävät. Haluan uskoa, että niistä on myös monenlaista hyötyä. Öljyjen tuoksuja on monenlaisia, ja niistä voi olla montaa mieltä. Itse en lähtökohtaisesti ole tuoksuvastainen, vaan tykkäisin käyttää niitä. (Ylipäänsä tuoksuilla, esim. kumppanin (mieleisillä) hajuvesillä on "kiinnittävä", muistoja tuottava vaikutus minuun - "partaveden" tuoksu saa painautumaan lähelle ja nuuskuttamaan tuoksua jonnekin syvälle reseptoreihin, tai jostain nenään leijaillut tuoksu herättää kaipauksen.) Nykyään saa vain olla varovainen, että milloin laittaa ja mitäkin. Mutta kohtuudella olen mielestäni sen aina tehnyt. Lähinnä siis hajuvesiä käytän kodin ulkopuolella, silloin kun on mahdollisuus, mutta nyt myös tosi varovasti näitä. 

Mutta näillä öljyillä tilaan tähän vuoteen kaikkea hyvää, ihanaa ja vakaata.

"Touch of Love -parfyymiöljy rohkaisee luomaan avoimen ja aidon sydänyhteyden muihin kanssaihmisiin. Ihanan lempeän ruusuinen ja harmoninen kukkaistuoksu edistää pyyteetöntä rakkautta, hyväksyntää ja myötätuntoa niin itseäsi kuin muita kohtaan. Parfyymin ihanilla eteerisillä öljyillä on hermostuneisuutta lievittävä ja mielialaa tasoittava vaikutus."

Kyllä kiitos <3 Sydänyhteyksiä, rauhaa ja hyväksyvää rakkautta.

Kyllä kiitos <3 Oman voiman vahvistumista ja itseni arvostamista, iloa ja kirkkautta. 

"Good Vibrations-parfyymi luo positiivista, puhdistavaa keltaista energiaa. Rohkaistu löytämään voimaa omasta itsestäsi ja opi arvostamaan itseä oikealla tavalla. Tämä parfyymi on erityisen oiva Sinulle, joka haluat hälventää uupumusta ja aivosumua. Kirkasta ajatuksiasi ja lisää ilon tunteita."

Kun sipaisen näitä iholle, visioin mielessäni kuinka magneetin lailla vedän puoleeni kaikkea ihanuutta ja kuinka minusta lähtee ulospäin säteileviä virtoja. Sitä kaikkea toivon myös sinulle <3 

 

Mihin suuntaan kulkisi

Kirjat saatu Tuuma-kustannukselta. 

Sitä toivoisi, että omassa kehossa olisi rauha olla. Tuntisi olonsa kotoisaksi. Että mielellään silittäisi ja paijaisi omia muotoja ja pintoja. Katsoisi peilistä silmää iskien, rakkaus silmissä vilkkuen. Sitä kohti, aina uudelleen, aina vain. Rakas keho, minun rakas keho. 

Tämä Rakas keho-kirja on oiva ystävä. Se herättää tunteita, laittaa ajattelemaan, auttaa suuntaamaan hyväksyntään. Suosittelen <3 

Kun on kiltti, vähän kipeäkin kiltteydestä. Ja vaikkei olisikaan, mutta silti kaipaisi lisää kiveksiä. Niin tämä kirja auttaa kuorimaan kerroksia itsestä - kohentamaan rintaa, suoristamaan selkärankaa ja hiljentämään anteeksipyyntöjä olemassaolostaan. Röyhkeyskoulua kehiin hyvät toverit, ketkä sitä tiedätte tarvitsevanne, ja tekin jotka ette vielä tiedä, mutta ehkä huomaatte tarvitsevanne.

Ja sitten tämä teema - mikä on oikeasti tärkeintä tänään. Mihin käytän aikani, miksi käytän aikani kuten käytän, mitä on liikaa, mitä voi karsia. Kuinka paljon häsellän turhaa, ja siksi en pääse käsiksi siihen mihin oikeasti haluaisin. Miten asioita voisi selkeyttää, miten elämään voisi soveltaa minimalismin periaatteita.

Jos istuisi alas, ja ottaisi tämän Tärkeintä tänään-kirjan käteen, niin saattaisi havahtua niiden asioiden äärelle. Ja sen äärelle, että miten niitä muutoksia voi tehdä. Kirjassa esitellään myös kolmen pisteen menetelmä (johon on työkirjakin olemassa), jossa asioita tarkastellaan seuraavista näkökulmista: Elämä - millä on eniten merkitystä, Viikko - Miten luot selkeän aikataulun sille mikä on tärkeää, Päivä - Minkä aikaansaamisella on eniten merkitystä tänään. 

Ja milloin milloin milloin on oikea aika? Olisi ihana saada joskus varma vastaus, että milloin on niiden siirtojen aika, milloin on se hetki, kun pitää toimia. Auttaisiko tämä kirja sinua siinä? 

Pim, missä on luovuuteni. Välillä tuntuu, että pakahdun, kun sisälläni on monenlaisia ideoita, joita en saa eteenpäin, tai en jaksa viedä eteenpäin. Välillä taas tuntuu, että minussa ei virtaa mitään luovaa. Mutta mitä luovuus on, onko se vain erityisten ihmisten juttu vai ihan kaikilla meistä oleva. Ja miten sitä voisi herätellä, miten sillä voisi rikastuttaa elämä. Tutustupa tähän Pim-kirjaan ja luovuuskortteihin, jotain uutta saattaa avautua. 

Saan olla kiitollinen, että yksinäisyys ei varsinaisesti ole koskaan kaivattanut minua sisältä. Elämäni läpi ympärilläni on ollut myös ihmisiä, joiden kanssa en ole tuntenut itseäni yksinäiseksi. Vaikka on ollut hetkiä, että tunnen olevani yksin koko maailmassa, ne ovat olleet hetkellisiä ja omiin tunteisiin liittyviä juttuja. Tämä kirja voi olla tukena yksinäisyyden tiellä ja kenties tuoda muutosta sille tielle. 

"Tehtäväkirja auttaa sinua tunnistamaan omia ajattelu- ja toimintatapojasi sekä löytämään uusia oivalluksia ja vaihtoehtoisia tapoja ajatella ja toimia. Yksinäisyyden voittaminen on siten kaikkia niitä tekoja, jotka vievät sinua kohti itsesi näköistä elämää ja sellaisia ihmissuhteita, joissa tulet paremmin nähdyksi ja kuulluksi."

Monenlaisten fiilisten joulu

Ihan kohta on taas joulu, ja joissakin kodeissa fiilistely on jo aloitettu - joulumusiikki soi, tunnelmavalot on kaivettu esille, kynät sauhuten kirjoitetaan pukille toivomuskirjeitä, joulupaketteja kääritään piiloihin.

 

Minä tykkään joulun fiiliksestä. Niistä joulun vapaista, joissa on jotenkin kiireetön tunnelma läsnä,  yhdessäolosta, hämyisistä illoista ja jouluherkkujen syömisestä. Joulua en valmistele sen isommin koristein - jouluvalot ja kynttilät on se juttu, toki melkein koko pimeän ajanjakson. Kortteja haluaisin laittaa enemmän, mutta lopulta en saa aikaiseksi. Lahjoilla haluaisin muistaa läheisiä ja ystäviä, ja muistankin mutten niin "isosti" kuin haluaisin.

Puhuimme tässä taannoin porukassa lasten joulutoiveista, ja jäin itse miettimään sitä miten joulu voi olla myös hyvin ahdistavaa aikaa. Kaikilla ei ole hyvä ilmapiiri kotona, jouluvapaat voivat olla päihteiden kuorruttamat, ruoasta voi olla pulaa, lahjoihin ei ole rahaa, yksinäiset hetket syövät sisältä ja monia muita syitä. Siinä missä joissakin perheissä on mahdollista toteuttaa pitkiäkin lasten toivomuslistoja, voi toisessa perheessä olla hankaluuksia toteuttaa se yksikin toive. Toisessa kodissa joulupöytä voi notkua herkuista, joillakin se ei eroa vuoden muista päivistä. Osalla on paljon sukulaisia/läheisiä, jotka osallistuvat muistamiseen ja joulun viettämiseen, toisilla ei ole. Myös se voi tuottaa kipua joillekin, että toisilla on kumppani jonka kanssa voi vaihtaa lahjoja tai että ylipäänsä kukaan ei muista mitenkään itseä.

Mietin lapsia, jotka toivoisivat lahjoja, mutta eivät juurikaan saa. Mietin keskusteluja esimerkiksi koulussa, joissa kerrotaan mitä kukanenkin sai lahjaksi. Osalla lapsista ei välttämättä ole isommin ollut toiveita tai lapsesta asti perheessä on välitetty sitä ajatusta, että joulu ei ole kulutusjuhla tms, eivätkä he niin siitä keskustelusta välitä. Jos toiveita kuitenkin olisi ollut, mutta rahan vähyyden vuoksi niitä ei ole voitu toteuttaa, niin keskustelu voi tuntua kovin pahalta. 

Viime vuosina olen kovasti miettinyt sitä, että mikä on oikeasti tärkeää, joulussakin siis. Ja olen tästä jotain keskustelua myös lasten kanssa käynyt. Vanhempana haluaisin pystyä toteuttamaan lasten toiveita, mutta samalla myös opettaa sitä, että joulu ei olisi meille kulutusjuhlaa, vaan rauhoittumisen ja yhdessäolon aikaa (nämähän ei tietenkään poissulje myöskään toisiaan), ja pienten juttujen tekemistä toisille. Olen käynyt keskustelua siitä, että mitä voi toteuttaa ja minkä toteuttamiselle on oikeasti "tarvetta". Voisiko satsata johonkin oikeasti tärkeään ja jättää muut pois. Yhä enemmän pidän "oikeasti tarpeellisten", mutta silti toivottujen ja mieleisten lahjojen antamisesta. Olen myös miettinyt lahjojen merkitystä - että kuinka monesti se yhdistyy ajatuksissa välittämiseen, siihen kuinka arvokas ja tärkeä on? Vaikka eihän se oikeasti mikään mittari mistään ole, tai ei saisi olla. 

Oma joulunvietto on muuttanut osaltaan muotoa myös eron vuoksi, mutta toisaalta monet muutokset on terästänyt juuri tuota mikä on tärkeää. Aiemmin lahjoja on varmasti tullut hankittua enemmän, vaikkei siihen koskaan ole ollut överisti mahdollisuutta. Toisaalta olen kokenut harmitusta ja huonommuutta, kun en ole pystynyt joitakin juttuja toteuttamaan ja kokenut piston sydämessä niissä keskusteluissa, joissa naapurin "Kalle" on saanut kaikkea hienoa ja paljon (enemmän kuin omani) - mutta onneksi se pistos on tullut ja mennyt. (Harmitusta on tuottanut myös se, etten ole omia ihania ja useita kummilapsia pystynyt aina muistamaan.) Mutta ajatukset ovat muovautumisvaiheessa sen suhteen -  ei kaikkea pysty ja pidä hankkia, eikä se kerro siitä, että välittäisi vähemmän, eikä se ole mittari myöskään paremmuudesta/huonommuudesta. 

Se mikä on minulle tässä hetkessä tärkeää, ja mitä haluan lapsille välittää, ei välttämättä ole heille ainakaan tässä kohtaa merkityksellistä. Minä olen tehnyt sisäistä prosessia erinäisten muutosten vuoksi, mutta lapset eivät välttämättä ole samoissa vesissä. Toki minulla jo kaksi täysi-ikäistä lasta ja 11-vuotias, joten lasten kasvaminenkin on muuttanut osaltaan joulun juhlimista ja lahjakeskusteluja. Varmasti heilläkin on monenlaisia ajatuksia aiheeseen liittyen, siis niitä harmituksiakin, mutta siltikin haluan jatkaa sen ajatuksen välittämistä, että mikä on tärkeää ja eheyttää sisäisiä kokemuksia, ja toivon mukaan yhdessä avautua uusille näkökulmille. 

Lopuksi vielä pohdin, että onko lahjakasa merkki hyvästä joulusta ja vain sekö tuottaa tyytyväisyyden tunteen? Jos lahjoja ostaisi vähemmän, pelätäänkö siinä lapsen pettymystä vai sitä mitä se herättää meissä aikuisissa? Ja jos lapsi pettyy, voisimmeko olla siinä jotenkin tukena ja asiat menisikin lopulta ihan hyvin? Ja taas toisaalta, ei siinä ole mitään väärää, jos pystyy elämään joulua runsaana. Monille se on rakas juhla ja siihen satsataan monin eri tavoin. Jos joulu kuitenkin on stressin paikka, ja lahjojen hankkiminen on suorittamista, voisiko siinä hetkessä pysähtyä pienten muutosten äärelle?

Joka tapauksessa toivon, että jokainen lapsi (ja aikuinenkin) saa ilahduttavia juttuja jouluna.  Niin kääreissä olevia, mutta myös tunnelmaltaan. Mahdollisuuksien mukaan aion ja haluan elämäni aikana tukea tämän mahdollistumista, vaikkapa salaisten yllätysten tai esimerkiksi Joulupuu-keräyksen tiimoilta, tai vaikkapa kutsumalla joulupöytään. Tätä haluan yhä enemmän lastenkin kanssa yhdessä pohtia - miten itse voisi ilahduttaa häntä/heitä, joille joulu on raskasta aikaa, syystä tai toisesta. 

Stressinpurkuharjoitus (TRE)

 * Kaupallinen yhteistyö Tampereen kesäyliopiston kanssa

Tästä on jo aikaa, kun törmäsin ensimmäisen kerran TRE-stressinpurkumenetelmään ja toiveisiin jäi, että pääsisin kurssittautumaan sen tiimoilta. Jossain kohtaa Kuusamoon oli tulossakin kurssi livenä, mutta en sinne päässyt (vai sotkikohan tuo kevät senkin). Toisaalta kevät toi tullessaan uusia, ihania verkkokoulutuksia, kuten tämän TRE-kurssinkin. 

Mitä Tre on?

TRE on stressiä, kireyksiä ja jännittyneisyyttä purkavaa palautumisharjoittelua. TRE-harjoittelu purkaa jännitteitä kehosta ja kehon kautta myös mielestä, niiden alkuperästä riippumatta. Stressi jää kehoon ja kuormitus voi olla peräisin niin fyysisestä kuin psyykkisestä rasituksesta, työasennoista, äkillisestä tai pitkäaikaisesta kertymästä, äärimmäisen rankoista kokemuksista, tuen puutteesta, kivuista, työpaineista, elämäntilanteesta, ja niin edelleen, loputtomiin. Tällä palautumisharjoittelulla voit auttaa elimistöäsi purkamaan kertynyttä kuormitusta. (Kursivoidut tekstit poimittu koulutusmateriaalista.)

Kurssi käydään siis läpi etänä verkon kautta, mutta kouluttajan kanssa on mahdollista kommunikoida sähköpostilla, mikäli tarvetta ilmenee. Kouluttajana toimii Satu Pusa, joka on opettanut stressinpurkua ja palautumismenetelmiä sekä tuottanut rentoutusäänitteitä ja kirjallisuutta parikymmentä vuotta palautumisen ja stressilääketieteen näkökulmasta.

Kurssimateriaalista löytyy kattava teoriaosuus, jossa tarkastellaan stressiä laajasti, mitä TRE on, kenelle siitä voi olla hyötyä, miten suhtautua tärinään ja mahdollisiin tunteisiin mitä se voi nostattaa ja paljon muita vinkkejä ja ajatuksia. Teorian lisäksi kurssilta löytyy selkeä video-ohjeistus harjoitusten tekemiseen, sekä samat ihan pelkkänä äänitteenä. 

Kuka siitä sitten voi hyötyä?

• Pitkittyneen stressin kuormittamat
• Istumatyön tekijät tai kun työasennot ovat staattisia, vähän liikkuvilla tai kun mahdollisuus liikkua on jostain syystä rajoittunutta
• Aktiivisesti liikkuvat, aktiiviurheilijat, kilpaurheilijat, fyysisen työn tekijät
• Lihaskireyksiä, jäykkyyttä, joustamattomuutta ja kipua kokevat
• Henkisesti kuormittavan työn, elämänvaiheen tai -tilanteiden rasittamat ja ihmissuhdetyötätekevät sekä yliherkkyydestä kärsivät
• Sosiaalisesti jännittyneet, ahdistusta, pelkoa tai paniikkia toistuvasti kokevat

TRE-harjoittelu on mahdollista, jos kyky itsesäätelyyn on riittävää. Harjoittelu edellyttää kykyä vakautua tarvittaessa ja varmistua turvallisuuden kokemuksesta harjoitusta tehdessä ja sen jälkeen.

Milloin TRE ei sovi?

TRE-harjoittelussa tulee pitää taukoa tai se ei sovellu kun henkilö on vakavasti sairas tai elimistö on toipumassa vakavasta sairaudesta tai leikkauksesta, tällaisia ovat esim. sydäninfarkti, syöpäleikkaus tai syöpädiagnoosi, jolloin elimistö käyttää voimavarat sairauden voittamiseen ja toipumiseen. Itsesäätelykyvyn puuttuessa vakavia mielenterveyden häiriöitä sairastaville menetelmä ei sovi. Epilepsiaa sairastaville TRE:tä ei suositella ja harjoittelussa on hyvä pitää taukoa raskauden aikana. Tarvittaessa varmista TRE-harjoittelun sopivuus hoitavalta lääkäriltäsi.

Mitä harjoituksessa tapahtuu?

TRE-harjoituksessa lonkan lihasaluetta rasitetaan lämmitellen, venytellen sekä staattisesti, kunnes se saa aivorungosta lähtevän käskyn vilkastuttaa verenkiertoa ja vapauttaa lihasenergiaa työstämällään alueella ja syntyy värinä tai tärinärefleksi. TRE-harjoittelu aloitetaan aina tietyllä liikesarjalla, jonka jälkeen voi siirtyä haluamaansa tärinäasentoon, yleisimmin lattialle selälleen, polvet koukussa tai seisomaan selkä seinään nojaten puoli-istuvaan asentoon. Tyypillisimmin harjoitus saa aikaan lantion tai reisien yläosassa tuntuvan tärinän, joka muistuttaa liikuntasuorituksen jälkeistä lihastärinää. 

Kun tärinä on TRE-liikkein käynnistetty, tärisevät lihakset ovat aivorungon ohjauksessa. Aivorunko säätelee kehon automaattisia toimintoja ja tärinä pysyy yllä itsekseen, kuten hengitys ja ruuansulatus, ilman että sinun pitää yrittää puuttua niihin. 

Miltä se sitten tuntuu?

Hyvin luonnolliselta. Aluksi videolla ohjataan lyhyen alkulämmittelyn pariin, jonka jälkeen käydään lattialle makaamaan tai seinää vasten nojaamaan ja ohjeistetaan itse harjoitukseen. Huomasin itsessäni ajatuksen "entä jos en osaa tehdä harjoitusta oikein ja minulla ei tärinä alakaan". Kuitenkin ensimmäisen harjoituksen aikana sain jo kosketuksen vaimeaan tärinään. Seuraavalla kerralla huomasin sen olevan vaikeampaa - olin jotenkin kärsimätön, ja halusin tuntea kunnolla sen. Mieleeni muistui kuitenkin koulutusmateriaalista luetut rauhoittelevat sanat mm. siitä, ettei ole kiire mihinkään. Haasteena minulla onkin se, että maltan rauhoittaa itseni asian äärelle.

Sittemmin tärinä on lähtenyt hyvin liikkeelle minussa, välillä voimakkaammin, välillä lievemmin. Välillä jaksan olla hiukan pidemmän hetken tärinöissä, toisinaan taas ihan vain muutaman minuutin. Tähän mennessä minussa ei ole sen kummempia tunnereaktioita herännyt, mutta harjoituksen jälkeen on keveämpi olo.

Kun tärinä on käynnistynyt, anna kehosi työstää omassa tahdissaan. Sinun ei tarvitse ohjata kehosi stressinpurkuprosessia, kehosi tekee sen ihan luonnostaan. Huolehdi vain ja ainoastaan siitä, että etenet riittävän maltillisesti. 

 

Kirjoitinkin jossain kohtaa Instagramin puolella siitä, kun minulla oli stressaava tilanne, joka sai minussa sisäisen horkan heräämään, oksettavan tunteen nousemaan ja hienovaraisen tärinän alkamaan. Päätin tuolloin, että nyt Katja menee lattialle ja antaa keholle mahdollisuuden purkaa tilannetta. Niin minä hiukan omatoimisesti lämmittelin ja kävin makuulle tiettyyn asentoon, ja hyvin pian sain kosketuksen tärinään. Ja olo tuntui seesteisemmältä sen jälkeen.

Suosittelen kurssia, jos aihe yhtään kiinnostaa. Kurssi on selkeä eikä vaadi mitään isoja ponnisteluja. Videolta kuulet kouluttajan kertomana kurssista. Tästä olisi voinut kertoa laajastikin - niin kattavasti materiaalia on, mutta toivottavasti saitte jonkunlaisen kuvan tästä menetelmästä. (Laitan jossain kohtaa videon omasta harjoittelusta Instagramin puolelle.)

Tähän loppuun vielä koulutusmateriaalista ihana teksti

Kuvittele käteesi kahvikuppi. Nyt se on vain täynnä stressiä, täpötäynnä. Jos olet aivan täynnä stressiä ja kaikkea kokemaasi, kädessäsi oleva kuppi on piripintaan täysi. Sen kanssa liikkuminen on voimia vievää, joudut jatkuvasti varomaan ja tarkkailemaan, ettei se läiky yli. Jos siihen tipahtaa yksikin tippa, se valuu yli – eikä syy ole se viimeinen tippa, vaan aiempi stressi valuu yli sen viimeisen tipan mukana.

 Jos voit auttaa elimistöäsi purkamaan stressikuppiasi sen verran, että kädessäsi oleva kuppi on jonkin verran vajaa, elo sujuu helpommin. Voit huolettomammin, vähemmän varuillaan ollen edetä ja kulkea epätasaisessakin maastossa. Jos siihen tipahtaa tippa tai useampikin, mittakuppisi ei ole täpötäysi, eikä valu yli ihan jokaisesta asiasta. Jokainen TRE-harjoitus vajuttaa määrää sopivaksi. Stressiä tulee koko ajan elämässä lisää, mutta säädä kupin pinta sopivalle tasolle stressinpurkuharjoituksin.

Tietomaassa seikkaillen

* Luuppiliput saatu

Mitä tekisi vaikkapa tylsänä vesisadepäivänä, tai niinä hetkinä, kun lapset muuten vain valittaa tylsyyttä, tai kun kaipaa vaikka muuten vain jotain muutosta päivään. Silloin voisi mennä Oulun Tiedekeskus Tietomaahan. Voisi sinne mennä ihan ilman lapsiakin.

Omat muistot Tietomaasta menee ala-asteelle, kun käytiin siellä luokan kanssa - josta en kyllä muista hämärästi kuin fakiirin "piikkimaton". Jo viime kesänä pohdiskelin, että olisipa kiva käyttää kuopus siellä ja muistuttaa itsellekin mitä siellä oli, mutta se jotenkin jäi. Nyt tälle kesää se sitten onnistui. Ja huh, kylläpäs siellä riitti tutkittavaa ja kokeiltavaa.

Tietomaassa on siis useammassa eri tasossa tutkittavaa, opittavaa ja kokeiltavaa. Kuopukseni oli ensin sitä mieltä, että hällä ei kiinnosta lähteä mitään luentoja kuuntelemaan, mutta kysehän ei olekaan siitä - niinpä hänkin yllättyi positiivisesti. Osan jutuista hän ohitti, kun ei kokenut mielenkiintoiseksi, mutta vastaavasti joihinkin juttuihin hän palasi uudelleen. Se kuinka paljon siellä saa kulumaan aikaa, riippuu varmasti siitä kuinka paljon lapsi jaksaa tutkailla. Ystäväni kertoi, että hänen tyttärensä viettivät pitkänkin tovin juuri siinä kohdassa minkä poikani meni nopeasti vilkuillen läpi.

Tietomaassa 1. kerroksesta löytyy info/lipunmyynti sekä kahvila. Yläpuolella kolmessa kerroksessa löytyy sitten tutkittavaa.

Aloitimme matkamme 2. kerroksesta, jossa oli monenlaista testattavaa ja infoa. Siellä pystyi esimerkiksi tutustumaan vanhoihin kännyköihin, (jota aikaa joskus jopa ikävä) ja testailla erilaisia soittimia. Kiersimme x vai y-näyttelyn, joka olisi ollut kohta, jossa olisi voinut pitkän tovin viettää testaillen erilaisia juttuja koneilta. Meillä pyrähdys siihen jäi lyhyeksi, koska poika kaipaisi enemmän toiminnallisempaa. Pysähdyimme kuitenkin mm. testailemaan, kuinka hyvin tunnistamme tuoksuja. Näyttelyssä oli monia tehtäviä, joilla aivoja olisi ollut kiva rassailla ja kisailla keskenäänkin.

Sen sijaan simulaattori-osiossa meillä meni hyvä tovi aikaa, ja minä herkkävatsainen sain huonon olon itselle, koska suostuin (vastoin omaa parempaa tietoani) hytkyttäviin, pyörähteleväänkin välineeseen. Kohteissa pystyi mm. kokeilemaan miltä tuntuisi istua "ennen vanhaisessa autossa" kivisellä tiellä, miltä tuntuisi lentää, pyörähdellä avaruuskeinussa ympäri, matkata vuoristoradalla. Ja löytyipä sieltä se Fakiirin petikin, jossa pystyi testamaan miltä tuntuu maata naulojen päällä. 

2. kerroksesta pääsi matkaamaan lasihissillä tornin huipulle, jonka aikana näki hyvin maisemia kauas ja perille päästyä pystyi tornin ikkunoista vielä katselemaan näkymiä. Hissillä olisi ollut mahdollisuus matkata myös alas, mutta tornista lähti portaat alaspäin, jossa matkan varrella oli jälleen monenlaista tutkittavaa. Aiheina siellä oli kuun pinta ja tähtitiede, Aurora Borealis, johon olisin voinut jäädä makaamaan ja katselemaan revontulten liikettä, korukivikokoelma, mikromaailma ja mekaniikkalinna. 

3. kerroksessa tutkailtiin Tulevaisuus lautasella-näkymiä. 

Tulevaisuus lautasella iskee hampaansa ruokaan ja ruoan tuotantoon. Näyttely herättää suuria kysymyksiä: mistä syömämme ruoka tulee, mikä on ostamamme ruoan ympäristövaikutus alkuperämaassaan, mitkä ovat ruoan tuotannon eettiset lähtökohdat sekä millaista ruokaa syömme ja kuinka paljon?

Syömme elääksemme, emmekä elä syödäksemme, sillä meidän täytyy tarjota kehollemme vettä ja ravintoaineita päivittäin. Tietomaan näyttelyssä ruokaa ja ravintoa tarkastellaan niin biologian, terveyskasvatuksen kuin historiankin näkökulmasta.

Jos näyttely herättää kysymyksiä, se tarjoaa myös vastauksia muiden muassa siihen, paljonko meidän on liikuttava, että polttaisimme suklaapatukasta saamamme energian. Entä millainen on tasapainoinen ruokavalio ja miten lihatuotteet saapuvat kauppojen hyllyille?

Ruoasta on tullut yksi aikamme tärkeimmistä kysymyksistä, ja sen yhteiskunnallinen merkitys vain kasvaa. Elämänlaatumme ja planeettamme hyvinvointi riippuvat siitä, mitä pistämme lautasellemme – nyt ja tulevaisuudessa.

4. kerros oli ehdottomasti meidän suosikki. Siellä oli erilaisia pelejä, normaalisti siellä olisi ollut myös mahdollisuus rakennella erilaisilla palikoilla haluamiin juttuja, mutta se osio oli käydessämme pois käytöstä. Niiden lisäksi oli erilaisten lajien testausta mm. tarkka-ammuntaa, jääkiekkoa, mäkihyppyä, sählyä jne. Moottorikelkkasimulaattori oli meidän pojan suosikki, jossa istuminen oli minun vatsalle liikaa - sen verran taisi vauhtia olla.

Ja pääsihän Tietomaassa myös pyöräilemään ilmojen halki - minä mukamas arastelin mennä testaamaan, mutta niin se vain minäkin tyhjän päällä ajelin (täysin turvallisesti kuitenkin) ja katsottavana olisi ollut jättielokuva, mutta se jäi meillä lyhyeen. 

Meillä vierähti siellä useampi tunti, vaikka olisi vieläkin voinut jatkaa. Suositus vierailuajalle on 3-4 tuntia ja helposti sen saisi kyllä kulumaankin. 

Päivä oli onnistunut kaikin puolin, suosittelen siis vierailua Tiedekeskus Tietomaahan. Minun Instagram-profiilin kohokodista löytyy myös videopätkiä vierailusta.  Ja kuvissa näkyvä hattu meillä taisi jäädä sinne - jos käydessäsi bongaat sen, vinkkaa meille :D