Pieni ihminen on tehnyt oivalluksen. Niin, että sisuksiin asti se jysähti. Jotain niin kertakaikkisen suurta Minuudesta henkilökohtaisessa elämässä, että ihan itkeä on pitänyt.
Mitä minusta jää, ellen ole kenellekään hyödyksi, avuksi ja tueksi? Ellen ole tarpeellinen, tarpeen, kaivattu? Mitä minusta jää jäljelle? Mitä minä silloin enää olen? Osaanko olla?
Minusta tuntuu nyt, että minusta tulee Minä. Juuri sellaisena, kuin Minä haluaa ilmentyä. Ei siten, että minä lunastan paikkani olemalla tarpeellinen muille. Itselle minun tulee olla tarpeen. Nyt on sen aika! Ihan pohjamutia myöten. Koska muuten minusta ei enää ole - ei kenellekään, jos en ole ensin sitä kaikkea itselleni.
(Ja juurikin sopivasti luettavana on seuraavat kirjat, juuri aiheeseen liittyvin kappalein - Leena Siitosen Lempeän elämän käsikirja säätäjille ja Maaretta Tukiaisen Egosta fantasmagoon. Voin suositella kirjoja!)
Mitä minusta jää, ellen ole kenellekään hyödyksi, avuksi ja tueksi? Ellen ole tarpeellinen, tarpeen, kaivattu? Mitä minusta jää jäljelle? Mitä minä silloin enää olen? Osaanko olla?
Minusta tuntuu nyt, että minusta tulee Minä. Juuri sellaisena, kuin Minä haluaa ilmentyä. Ei siten, että minä lunastan paikkani olemalla tarpeellinen muille. Itselle minun tulee olla tarpeen. Nyt on sen aika! Ihan pohjamutia myöten. Koska muuten minusta ei enää ole - ei kenellekään, jos en ole ensin sitä kaikkea itselleni.
(Ja juurikin sopivasti luettavana on seuraavat kirjat, juuri aiheeseen liittyvin kappalein - Leena Siitosen Lempeän elämän käsikirja säätäjille ja Maaretta Tukiaisen Egosta fantasmagoon. Voin suositella kirjoja!)
.JPG)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
+(5).JPG)
