Tarpeellinen itselle

Pieni ihminen on tehnyt oivalluksen. Niin, että sisuksiin asti se jysähti. Jotain niin kertakaikkisen suurta Minuudesta henkilökohtaisessa elämässä, että ihan itkeä on pitänyt.

Mitä minusta jää, ellen ole kenellekään hyödyksi, avuksi ja tueksi? Ellen ole tarpeellinen, tarpeen, kaivattu? Mitä minusta jää jäljelle? Mitä minä silloin enää olen? Osaanko olla?

Minusta tuntuu nyt, että minusta tulee Minä. Juuri sellaisena, kuin Minä haluaa ilmentyä. Ei siten, että minä lunastan paikkani olemalla tarpeellinen muille. Itselle minun tulee olla tarpeen. Nyt on sen aika! Ihan pohjamutia myöten. Koska muuten minusta ei enää ole - ei kenellekään, jos en ole ensin sitä kaikkea itselleni.

(Ja juurikin sopivasti luettavana on seuraavat kirjat, juuri aiheeseen liittyvin kappalein - Leena Siitosen Lempeän elämän käsikirja säätäjille ja Maaretta Tukiaisen Egosta fantasmagoon. Voin suositella kirjoja!)



14 kommenttia

  1. Pitäisikin tosiaan ajatella enemmän itseään. Siinä onkin työsarkaa.
    Ihanaa itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  2. Niin se vaan on. Halaus sinne!

    VastaaPoista
  3. Tuo on niin totta!
    Mukavaa adventtia sinne pohjoiseen <3

    VastaaPoista
  4. Nämä on niin vaikeita nämä asiat ja oma luonto on ollut aina, mitättömyyden tunteiden ja sitten kyllä kaikki järjestyy ja olen ihan ok, välistä kilvoittelua. Kun tulee näitä havahtumisen hetkiä, sitä voi ihan tunnepadot murtua ja itkettääkin. Kunpa saisi pitäydyttyä niissä kirkkaissa hetkissä, jolloin kaiken näkee selvänä, eikä aina valuttua allikkoon. Mutta hiljaisin askelin, hiljaisin askelin. <3

    Olet ihana <3

    VastaaPoista
  5. Juuri sain luettua myös tuon Leena Siitosen Lempeän elämän käsikirja säätäjille ja voin vain suositella. Loistava teos!

    VastaaPoista
  6. Todella tärkeitä ajatuksia! Kunpa itsekin muistaisi aina, että ennen kuin voi auttaa ja rakastaa muita, pitää ensin auttaa ja rakastaa itseään. Ihanaa joulunodotusta <3

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)