Antaa tuntua vaan!

En ole ainut, jolla elämässä hiukan myrskyää, eihän kukaan meistä ole ainut. Ystävän kanssa pohdimme tunteita ja sitä kuinka hyvä sitä on korjaamaan ja muovaamaan itseään toisten - joko olemassa olevien tai kuviteltujen - odotusten mukaan. Kun tuuli horjuttaa, sitä yrittää helposti siirtyä kohtaan, jossa tuuli olisi tyynempi ja missä tuulen iskut ei tuntuisi vasten kasvoja. Aikansa ihan hyvä tuossakin, mutta kun joskus se armoton myrsky on tullut syystä ja sen tuomat viestit olisi hyvä ottaa vastaan. Se kipu, tuntemus, viiltävät kyyneleet.

"Näinä vaikeina aikoina" olen nyt tosissani "opetellut" tunteiden tuntemista - sitä että saa tulla ja tuntua siltä kun tuntuu. Ystävällä sama. Olisi niin helppo jännittyä, yrittää olla ottamatta vastaan, paeta kun niin pelottaa kohdata sitä tunnetta. Yhdessä päätettiin, että perk--e antaa tuntua. Tätä voisi höystää cheerleading hypyillä ja huudahduksilla.  Tul-koon lun-ta tu-paan. Tulkoon ahdistus, en estä en! Kestän, selviän.

Ja totta tosiaan, kun tunteille antaa luvan, ne ei tapakaan. Ja niiden parissa voi silti olla täysin turvassa. Ja jos tuntuu, ettei yksin selviä, ei tarvitsekaan. Voi kääntyä ystävän puoleen ja/tai ammattilaisen, vapaaehtoisen tai kaapata eläimen kainaloon.
Jos haluaa vahvistusta tämänkaltaisille ajatuksille, niin suosittelen "seuraamaan" mm. Anna Taipaletta ja Eevi Minkkistä. Heidän teksteistä saa juuri tähän sopivaa lohtua, voimaa ja uskoa. Vaikka lopulta se työ onkin itsellä tehtävä. Mutta joskus on hyvä hakeutua sellaisten ihmisten, tekstien ja paikkojen äärellä, jotka tukevat omaa polkua.

Tämän voisi päättää mielikuvaan, minkä taisin jossain Eevin tekstissä nähdä. Kun seuraavan kerran tunteiden vyöry. kipeä tunne tulee, käy makaamaan lattialle, levitä kädet ja anna tunteelle lupa tulla. Älä pidättele, anna tulla mitä tullakseen on. En muista oliko se ihan näin, mutta sen lattialla makaamisen muistan ja se tuntuu juuri passelilta keinolta olla hangoittelematta vastaan.

Ja jos siihen ei vielä pysty, niin myötätunto, itsemyötätunto, siitä olen viime aikoina jotain oppinut. Ei haittaa, jos ei vielä uskallakaan. Kaikki ajallaan. Kunhan myötätunto, lempeys, sallivuus.


4 kommenttia

  1. Pitäisi muistaakin, että kaikki tunteita voi näyttää. Välillä ei vaan uskalla olla niin avoin tunteilleen ja silloin pieni tsemppaus esim. ystävältä on tosiaan paikallaan.
    Ihanaa viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aina se ei tosiaankaan ole helppoa <3 Ja jos alkuun tuntuu hankalalta näyttää tunteensa toiselle, niin ainakin se on tärkeää, että sallii ne kuitenkin itselleen. Ihanaa viikonloppua sinnekin <3 :)

      Poista
  2. Ihana sinä ja kaikki tunteet saa näkyä ja miten vapauttavaa se onkaan. Aivan ihania ne tanssi videot instassa. <3 Jatka samaan tapaan ja olet rohkea <3

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)