Jokaisen vuoro loistaa

Minä en ole koskaan loistanut koulussa numeroilla enkä isommilla osaamisilla. Jos jossain sain jotain näytettyä, niin se on ollut itseilmaisu mm. teatterin keinoin. Se tuntui omalta ja koin osaavani siinä jotain. Olen kenties ollut ulospäin pursuava muuten ja aktiivikin mm. oppilastoimikunnassa, mutta itse opiskelu on ollut aina haastavaa (ehkä se muu eloisuus peitti alleen ne tuskan hetket opiskelussa). Hyvin monet yläasteen tunnit kirjoitin runoja - joko omia, tai kopsattuja kavereiden runovihkoista. Tai kirjoitin lappusia, kirjeitä. Minun on ollut hirmuisen hankala istua paikallaan (on edelleen) ja asento vaihtui tiheään. Sen lisäksi minun on ollut hyvin hankala pysyä mukana opetuksessa (paitsi niissä, joissa oli väriä ja draaman keinoja) ja muistaa opittuja asioita. Ehkä juuri tämä hankaluus sai keskittymään enemmän omiin höpö-kirjoituksiin. Nyt aikuisena olen miettinyt, että jos minulle olisi tehty psykologin testauksia peruskoulun aikaan, olisiko havaittu puutteita oppimisessa.

Kun aloin opiskella aikuisiällä ammattiin, jännitin kovasti miten suoriutuisin. Mutta sain huomata, että pystyn hallitsemaan päätäni paremmin ja pystyn sisäistämään asioita. Tosin siihen tarvitaan paljon väreillä ja mielikuvilla pelautumista. Mutta pitkäkestoiseen muistiin harva tiedoista kuitenkaan on jäänyt. Sen mitä olen työssäni käytännön kautta kokenut, istahtaa vasta sitten minuun ja muuttuu opiksi.
Olin vasta vanhempainillassa, jossa käytiin läpi yleinen kuulumiskierros lastemme opiskelusta. Hyvin monessa kommentissa nousi esiin koenumerot, kurssi-arvosanat. Yhteishakuun liittyen painotettiin nyt ysillä petraamaan ja nostamaan numeroita (niillä joilla tarvetta siihen on). Tietysti ilmaan tuotiin myös sitä faktaa, että jos haluaa päästä jatko-opintoihin, niin kannattaa nyt panostaaa opiskeluun. 

Kyllä, panostamaan ja korottamaan numeroita eikä menisi sieltä mistä aita on matalin. Mutta hiukan minua sydämestä vihlaisi, kun mietin heitä, joilla oppiminen ei ole kovin sujuvaa. Heitä, jotka eivät tule saamaan erinäisistä syistä kovin korkeaa keskiarvo-lukemaa, mutta joissa on paljon potentiaalia toimintaan ja jatko-opintoihin. Heitä, jotka ovat numeroidensa vuoksi riskissä tippua jatko-opinnoista pois ja jäädä tyhjän päälle. Heitä, jotka kaipaavat vain enemmän toiminnallisuutta ja käytännön harjoitusta. Heitä, jotka oppimisen vaikeuksista huolimatta, ovat täysin työelämä"kelpoisia", toisen asteen opiskelujen veroisia. 
Niin heidän vuoksi minun sydämeni hiukan murenee. Koska on heitä, joissa on potentiaalia, mutta jotka ovat hautautuneet osittain sen kokemuksen alle, että "olen ihan surkea, en osaa mitään, en pääse mihinkään kouluun jne". Hyvät numerot on hyvä juttu ja saa niistä puhuakin. (Se minua vihastuttaa, jos lapsi tai nuori ansaitsee paikkansa vanhempien silmissä vain hyvillä numeroilla.) Mutta ihan jo omista oppimisen haasteista käsin minä toivon, että se potentiaali mikä on myös huonojen numeroiden alla, havaittaisiin mahdollisimman hyvin. Ja heille löytyisi helpommin sitä toiminnallista väylää saada ammatillinen koulutus ja vahvistaa itseluottamusta oman osaamisen suhteen. Että mahdollisimman vähän olisi heitä, jotka jäävät koulupudokkaiksi ja lipuvat tien reunaan. Että mahdollisimman moni pärjäisi, täällä missä rintarinnan kuljemme. 

Onneksi nykyään kiinnitetään enemmän huomiota siihen, että erilaiset oppijat tunnistettaisiin ja heitä tuettaisiin omalle polulle. Tai ainakin tästä puhutaan paljon ja onhan asia opetussuunnitelmassakin huomioitu. Mutta vielä saisimme innovoida lisääkin, vaikka ymmärrän sen, että tämä voi tuoda haasteita opettamiselle, opettajille. Siltikin, lisää ideoita tarvitaan, että kuinka mahdollisimman monen vahvuudet saadaan esiin. Että jokainen saisi loistaa jossain ja edetä portaita ylöspäin.

Ps. Minua kosketti Mamma rimpuilee-blogin kirjoitus. Ja varsinkin postauksen viimeinen lause: Koska kaikki, mitä me vanhemmat kipeimmin toivomme, on että lapsi pärjää. Niin se on <3

(Niin ja jos luonnonmukainen-arvonta kiinnostaa, niin rullaa pari postausta taaksepäin.)


19 kommenttia

  1. Itse erityisopettajan osaan ottaa huomioon erilaiset oppijat, koska jokainenhan meistä on yksilö omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Olen tasapuolinen enkä ole tehnyt suosikkioppilas-listaa, kuten mun entiset opettjat tekivät ollessani peruskoulussa.

    Musta ei pitänyt tulla mitään yhden opettajan mukaan, mutta sisuunnuin. Siitäs sai :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on lahja, taito ja halu <3 Olet varmasti ope juuri oikealla paikallaan <3

      Poista
  2. Minun sydämeni sykkii myös niiden puolesta, jotka eivät pärjää arvosanoissa. Meillä kaikilla on niin paljon taitoja ihan ilman numeroitakin.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli aivan loistava ja ajatuksia herättävä postus kiitos!
    Minua harmittaa myös tämä asia, kaikki lapset/aikuiset eivät ole lukijatuyyppejä vaan toiset ovat taiteellisempia ja toiset taas urheilullisempia, mutta näitä asioita ei valitettavasti osata aina ottaa huomioon.

    Meistä jokainen kun on arvokas ja erinlainen oppija <3 ja totta, jokainen toivoo omalle lapselleen parasta mahdollista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aivan. MOni voisi taiteen keinoin oppia jotain uutta lukuaineista :)

      Ja todella, jokainen oppija on arvokas <3

      Poista
  4. Olen omille vanhemmilleni kiitollinen siitä, ettei minua painostettu kouluaikoina.
    Sain lähteä peruskoulun jälkeen heti työelämään, jossa pärjäsin hyvin ja sain kannustavaa palautetta työpanoksestani nuorena ihmisenä.Tätä en koskaan kokenut koulussa ihan paria hetkeä lukuunottamatta.
    Olin hyvä bilsassa, se kiinnosti kovasti. Kaikki muu oli yhtä tervaa...
    Olisin tarvinut ihan erilaista opetustyyliä.Jäin aina jälkeen, kun rytmi puolsi nopeasti asioita omivia koulukavereita.Lopulta annoin periksi.
    Ajattelen usein nykynuoria, kuinka kovat vaatimukset heillä on pärjätä, ensin koulussa ja myöhemmin työelämässä.
    Tämä oli tärkeä postaus.
    Kuvat hivelevät silmää! Mitä graafisuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tunnistan tuon tervan. Ja kuinka moni antaakin periksi, kun huomaa ettei pärjää :( Kunpa jokainen tosiaan saisi kokemuksen, että osaanhan minä <3

      Kiitos Mirjam-Matilda <3 Kuvaajana muuten toimi 8 v kuopus:)

      Poista
  5. Minä kauhulla odotan miten meidän pojan käy. Hän on nyt kasilla ja ensi vuonna pitäisi käydä miettimään, että minne haluaa päästä opiskelemaan. Hänellä on vaikeuksia oppimisessa ja se saa minutkin miettimään hänen tulevaisuuttaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I feel you Outi <3 Toivotaan kaikille sankareille suotuisia tuulia <3

      Poista
  6. Liian paljon on koulusysteemimme vielä arvottava ja vaikka toitotetaankin, että hyvä yleissivistys on kaiken menestymisen perusta, niin liian vähän panostetaan kouluissa vahvuuksien etsimiseen. Kun kaikessa pitäisi olla hyvä. Ja aika harva voi. Voi kun tässä yhteiskunnassa tajuttaisiin, että jokaisesta löytyy jotain, jota kannattaa kehua ja kehittää!

    VastaaPoista
  7. Todella hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Kaikkea ei voi mitata numeroilla, ja olisi tärkeää, että kouluissa pystyttäisiin huomioimaan erilaiset oppijat ja oppimistyylit paremmin.

    VastaaPoista
  8. Hieno kirjoitus Katja. Olen ollut aika samanlainen ja oikeastaan keskinkertainen kaikessa mitä tehnyt ja myös joissain aineissa huono ja nähnyt itseni noiden huonojen numeroiden kautta. Keskittymättä siihen, että olin koulussa hyvä kielissä ja piirtämisessä. Viime viikolla oli vanhempainvartti ja vähän jännitti tämä hetki, kun meidän kuopus elää hetkessä ja unohtelee usein asioita. Parasta kuitenkin mitä opettaja saattoi sanoa oli "Sofia on luokan valo, energiaa antava,joka tuo koko luokalle positiivista henkeä". Kehuin tytärtä kovasti ja sanoin, että tämä oli parasta mitä vanhemmat voivat kuulla, muut aineet tulevat kyllä perästä, mutta tärkeintä on luonteen positiiviset ominaisuudet. <3

    Ihanaa viikkoa Katja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Onpas ihanaa palautetta tyttärestäsi! Nuo on juuri niitä hetkiä mitä vanhempia haluaa kuula - jotain ihanaa lapsen persoonasta. Se, että lapsi sai 10 kokeesta, ei anna lähellekään niin suuria fiiliksiä - ainakaan minulle.

      Ihanaa viikkoa sinnekin <3

      Poista
  9. Hyvä ja tärkeä kirjoitus asiasta, jota itsekin usein harmittelen. Vaikka koulussa olin huono monessakin aineessa, isä aina lohdutti, että se riittää kun tietää tehneensä parhaansa. Ja niin minä yritin aina tehdä. Huonot numerot harmittivat, mutta isän sanat olivat tosi tärkeät. Vuosi vuodelta olen löytänyt ne omat vahvuudet ja toisaalta oppinut hyväksymään, että on paljon asioita, joissa olen huono. Mutta sellaisia me ihmiset olemme. Jokaisella on varmasti omat erityisalueensa, joissa saa loistaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana isä <3 Ja senkin hyväksyminen, että jossain voi olla huono <3

      Kaikissa meissä on loistoa <3

      Poista
  10. Hyvä kirjoitus ja niin totta. Ihmisillä on niin erilaisia tapoja oppia ja koulumaailma on luotu vain yhdeksi tavaksi, joka sopii osalle ja osalle taas ei.

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)