Kun tuntee olonsa huonoksi. Syylliseksi. Epäonnistuneeksi. Ja sitä ei uskoisi ulkoapäin. "Ääh, mitä sinä nyt, oot just hyvä. Nääh, sä oot vaan niin ankara itsellesi. Pöh, mitä sinä nyt dramatisoit. Kääk, sä oot ihan liian herkkä." Silloin alkaa nolostella sitä. Minä aikuinen ihminen tällaista nyt tosissaan suustani päästän. Mutta minkäs sillä hetkellä teet, ne on olemassa. Ei ne mene pyyhkäisyllä ohi.
Sitä marssii reippaana eteenpäin, ottaa sosiaaliset kontaktit mahdollisimman hyvin haltuun, hoitaa hommansa. No, on sellainen reipas. Reipas minä hoitaa hommat, Puuha-Pete kaiken korjaa. Mutta sisällä kalvava tunne siitä, ettei olekaan tarpeeksi hyvä. On huono äiti, on huono puoliso, on huono ystävä. Kaikki menneisyyden möröt, no ainakin osa, marssii vierellä kaataen pikku hiljaa niskaan painavaa öljyään. Vaikka minä kuinka olen opetellut olemaan armollinen itselleni ja työstänyt asioita! Ainakin niitä mitkä liittyy toisiin, mutta miten olenkaan oikeasti antanut itselleni anteeksi? Olenko päässyt oikeasti yhtään eteenpäin! Mikä taantuminen minulle on tullut!?
Ja sitten toisaalta, ne elämän tapahtumat, ei ne keveimmät. Kun sitä on ajatellut, ettei ne minuun vaikuta (ei minun pääkopan kuntoon), minähän vain otan opin niistä - kunhan olen tarpeeksi itkenyt. Mutta kun kasaantuu asioita, asioiden päälle, jossain ne kuulemma saattaa alkaa tuntumaankin - myös reippailla. Ja jostain alkaa kiristämään, puuduttamaan, pistelemään, nilkuttamaan, Ja se yllättääkin. Kas kas, mitä hittoa nyt tapahtuu.
Niin tai näin, ei ne mene pyyhkäisyllä ohi, ainakaan aina. Ne menee sillä, että niitä saa jakaa. Ei niin, että minä vain surkuttelisin itseäni. Vaikka sitäkin saa tehdä, itkeä räkä poskella. Mutta lopulta kuitenkin siten, että visio on eteenpäin vievissä voimissa. Tahdossa tulla sinuiksi, hälventää möröiltä torahampaat pois.
Jakamalla ja sillä, että joku ottaa todesta. Eikä vain pyyhkäise kädellä sivuun. Jakamalla, sillä tämä maailma pyörii. Eikös vaan?
Ja just passelista Taru kirjoitti ihanan tekstin, josta bongasin Brene Brownin empatiaan liittyvän videon. Se päättelis hyvin tämän postaukseni, antais sille pisteen.
Hyvin osuu yksiin Tarun tekstin kanssa, jonka kerkisinkin jo käydä lukemassa.
Ja nuo "Ääh, mitä sä nyt..."-kommentit tuolla alussa on niin tuttuja. Kertoo mun mielestä justiin siitä empatiakyvyn puutteesta, jota Tarukin peräänkuulutti. On niin paljon helpompi poistua tilanteesta kuittaamalla se jollain näennäisellä "kannustuksella" tai toisen tunteiden nollaamisella kuin kuunnella ja oikeasti tarjota se olkapää. Jälkimmäistä me kaikki kumminkin enemmän tai vähemmän tarvitaan, koska ei sitä aina vaan voi tai jaksa olla se reipas <3
Ajatukset ja sydämen asiat on aina hyvä jakaa ja purkaa jonkun kanssa. Yksin murehtiminen kasaa asiat ihan turhaan ja niistä syntyy ajan kanssa liian iso vuori. Heitä taakka sisältäsi, tiputa kivi sydämeltäsi ja hymyilet taas maailmalle! Ota kaikki elämän kauneus ja hyvyys avosylin vastaan. Olet sitä mitä ajattelet ja se myös usein toteutuu, joten valitse viisaasti ajatuksesi ja muista vain ne kauniit asiat!
Näin on <3 Ja siinäpä se, että kauneuteen ehdottomasti suunnattava ja eteenpäin vieviin ajatuksiin, mutta joskus on niitä suden hetkiä, jotka pakottaa käymään kuopassa <3
Just näin. Toisen kokemuksen pois pyyhkäisy on vähän sama kuin vetäisi avarilla naamaan. Vaikkei tarkoitus olekaan paha, se tuntuu toisesta tuomitsemiselta, että oletpas sinä paska ja sun tunne on ihan epäaito ja turha. Kun oikeasti se on juurikin kaikkea muuta. Näitä pitäisi jo koulussa opettaa ja havainnollistaa, että miten ollaan empaattisia itsekeskeisen sympaattisuuden sijaan.
Asiaa! Kiitos!! Justiinsa näin. Ja liputan myös sen puolesta, että saa/ pitää olla niitä kuoppia, sieltä noustetta on joka kerta piirun verran viisaampi ja varmempi, olen siitä täysin varma. Voimaa sinulle ihana nainen!
Jakamisesta puhuttiin tänään työkaverin kanssakin. Kummallakin on ollut suurta surua elämässä ja siitä puhuminen toisen kanssa on aina tosi voimauttavaa. Haleja iltaasi Katja <3
Suurkiitos tästä! Ahmin jo aamutuimaan työmatkalla ja kävin linkin takana ja sieltä linkin takana. Riemastuin ajatuksesta, että kirjataan ylös ne hetket, kun on paskana.Ja lähdetäänkin niistä työstämään ja miettimään sitten.Ettei aina niin tarvitsisi sitä positiivista väkisin, kun ei aina jaksa.:) Niin lohdullista, että saa käydä niissä kuopissa ja viivähtää hiukan pidempäänkin tarvittaessa. Mikäköhän tuossa kulttuurissamme onkin, että vähätellään toisen negoja ja pahaa oloa ja yritetään sillä "kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa"-tyylillä toista tsempata. Onneksi on myös ihmisiä, joiden seurassa saa tarvittaessa olla ihan romuna puolin ja toisin. Ja silloin se on siinä, eikä tilannetta yritetä nollata kepeillä sanoilla. Olet hieno pohdiskelija! <3
Juu minustakin Kaisan ajatus kirjata ylös paskat jutut oli hyvä juttu - jos positiivisuus ei just nyt irtoa niin ei irtoa :) Ja ne kuopat, joskus ei tekisi mieli yhtään olla, mutta sitten on vain hyväksyttävä, että täällä silti nyt ollaan. Ja se, että saa olla romuna jonkun seurassa, on niin tärkeää <3 Kiitos MM <3
Kovin tuttua, silti koen, että aina kun olen tuossa tilanteessa, niin ehkä olen hieman mennyt eteenpäin aikaisemmasta sudenkuopasta. Se hieman lohduttaa, ettei se kuoppa ole ihan niin syvä, kuin viime kerralla. Tai ehkä se onkin yhtä syvä, mutta se tunne, että selvisin aiemminkin, selviän nytkin, tuo lohtua.
Sillä silloin kun tulee nämä mitättömyyden tunteet ja alhot, ne vie ja minä en ole puikoissa, mutta ainakin se lohduttaa, että tiedän että ne tunteet menee joskus ohi.
Hieno teksti taas Katja ja en tiedä tuliko tuosta ympäripyöreästä kommentista tolkkua, sillä mies keskeytti jutuillaan <3
Juu, kyllähän se niin on, että ainahan sitä varmasti jotain edistystä tapahtuu - ainakin silloin kun ottaa itse vastuun tilanteestaan eikä jää syyttelemään.
.JPG)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
+(5).JPG)
Tutun kuuloista. Ihana tuo video. Jakaminen, kuulluksi tuleminen sekä ymmärryksen saaminen on tärkeää <3
VastaaPoistaNiin on <3 Haleja!
PoistaHyvin osuu yksiin Tarun tekstin kanssa, jonka kerkisinkin jo käydä lukemassa.
VastaaPoistaJa nuo "Ääh, mitä sä nyt..."-kommentit tuolla alussa on niin tuttuja. Kertoo mun mielestä justiin siitä empatiakyvyn puutteesta, jota Tarukin peräänkuulutti. On niin paljon helpompi poistua tilanteesta kuittaamalla se jollain näennäisellä "kannustuksella" tai toisen tunteiden nollaamisella kuin kuunnella ja oikeasti tarjota se olkapää. Jälkimmäistä me kaikki kumminkin enemmän tai vähemmän tarvitaan, koska ei sitä aina vaan voi tai jaksa olla se reipas <3
<3 Niin, on helpompi olla ottamatta vastaan toisen kipua. Toinen toisiamme varten <3
PoistaAjatukset ja sydämen asiat on aina hyvä jakaa ja purkaa jonkun kanssa.
VastaaPoistaYksin murehtiminen kasaa asiat ihan turhaan ja niistä syntyy ajan kanssa liian iso vuori.
Heitä taakka sisältäsi, tiputa kivi sydämeltäsi ja hymyilet taas maailmalle!
Ota kaikki elämän kauneus ja hyvyys avosylin vastaan.
Olet sitä mitä ajattelet ja se myös usein toteutuu, joten valitse viisaasti ajatuksesi ja muista vain ne kauniit asiat!
Auringonlämmin halaus sinulle!
Näin on <3
PoistaJa siinäpä se, että kauneuteen ehdottomasti suunnattava ja eteenpäin vieviin ajatuksiin, mutta joskus on niitä suden hetkiä, jotka pakottaa käymään kuopassa <3
Haleja!
Just näin. Toisen kokemuksen pois pyyhkäisy on vähän sama kuin vetäisi avarilla naamaan. Vaikkei tarkoitus olekaan paha, se tuntuu toisesta tuomitsemiselta, että oletpas sinä paska ja sun tunne on ihan epäaito ja turha. Kun oikeasti se on juurikin kaikkea muuta. Näitä pitäisi jo koulussa opettaa ja havainnollistaa, että miten ollaan empaattisia itsekeskeisen sympaattisuuden sijaan.
VastaaPoistaI feel with you <3
Kyllä! Kouluun enemmän tuollaisia tunnetaitoja <3
PoistaLempeyttä <3
Asiaa! Kiitos!! Justiinsa näin. Ja liputan myös sen puolesta, että saa/ pitää olla niitä kuoppia, sieltä noustetta on joka kerta piirun verran viisaampi ja varmempi, olen siitä täysin varma. Voimaa sinulle ihana nainen!
VastaaPoista<3 Kyllä, uskon itsekin siihen että sitten noustaan viisaampana. Kiitos <3
PoistaJakamisesta puhuttiin tänään työkaverin kanssakin. Kummallakin on ollut suurta surua elämässä ja siitä puhuminen toisen kanssa on aina tosi voimauttavaa.
VastaaPoistaHaleja iltaasi Katja <3
Kyllä, jakaminen on tärkeää <3
PoistaHaleja <3
Suurkiitos tästä! Ahmin jo aamutuimaan työmatkalla ja kävin linkin takana ja sieltä linkin takana.
VastaaPoistaRiemastuin ajatuksesta, että kirjataan ylös ne hetket, kun on paskana.Ja lähdetäänkin niistä työstämään ja miettimään sitten.Ettei aina niin tarvitsisi sitä positiivista väkisin, kun ei aina jaksa.:)
Niin lohdullista, että saa käydä niissä kuopissa ja viivähtää hiukan pidempäänkin tarvittaessa.
Mikäköhän tuossa kulttuurissamme onkin, että vähätellään toisen negoja ja pahaa oloa ja yritetään sillä "kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa"-tyylillä toista tsempata.
Onneksi on myös ihmisiä, joiden seurassa saa tarvittaessa olla ihan romuna puolin ja toisin.
Ja silloin se on siinä, eikä tilannetta yritetä nollata kepeillä sanoilla.
Olet hieno pohdiskelija! <3
Juu minustakin Kaisan ajatus kirjata ylös paskat jutut oli hyvä juttu - jos positiivisuus ei just nyt irtoa niin ei irtoa :)
PoistaJa ne kuopat, joskus ei tekisi mieli yhtään olla, mutta sitten on vain hyväksyttävä, että täällä silti nyt ollaan. Ja se, että saa olla romuna jonkun seurassa, on niin tärkeää <3
Kiitos MM <3
Kovin tuttua, silti koen, että aina kun olen tuossa tilanteessa, niin ehkä olen hieman mennyt eteenpäin aikaisemmasta sudenkuopasta. Se hieman lohduttaa, ettei se kuoppa ole ihan niin syvä, kuin viime kerralla. Tai ehkä se onkin yhtä syvä, mutta se tunne, että selvisin aiemminkin, selviän nytkin, tuo lohtua.
VastaaPoistaSillä silloin kun tulee nämä mitättömyyden tunteet ja alhot, ne vie ja minä en ole puikoissa, mutta ainakin se lohduttaa, että tiedän että ne tunteet menee joskus ohi.
Hieno teksti taas Katja ja en tiedä tuliko tuosta ympäripyöreästä kommentista tolkkua, sillä mies keskeytti jutuillaan <3
Juu, kyllähän se niin on, että ainahan sitä varmasti jotain edistystä tapahtuu - ainakin silloin kun ottaa itse vastuun tilanteestaan eikä jää syyttelemään.
PoistaOnneksi, ohimeneviä niin monet jutut on<3
Haleja, ja kiitokset Tiia <3
Ihan postaus! Joiltakin puuttu empatiantaito, se on ikävää. Ikiroudassa olevat ihmiset.
VastaaPoista<3
PoistaEmpatiaa tarvitaan <3
Hyvin kirjoitettu! Tuttuja fiiliksiä - varmasti ihan meille kaikille ainakin jollain tasolla.
VastaaPoista<3 Niin taitaa olla <3
Poista