maanantai 20. helmikuuta 2017

Keskinkertainen mutten toivottavasti yksinkertainen

Keskinkertaisuus. Oman jutun löytyminen. Ensimmäisestä kirjoitteli jokunen aika sitten Minäkö keski-ikäinen Tiia K ja jälkimmäisestä Aamukahvilla Henriikka.

Minä ajattelen, että olen melko keskinkertainen. En ole missään huippu, enkä ole koskaan ollutkaan. Missään kouluaineessa en ole loistanut, oikeastaan olen ollut alle keskitason melkeinpä kaikessa. Missään lajissakaan en ole koskaan ollut huippu, vaikka olen aina tykännyt voimistelusta ja tanssista. Suurimmaksi osaksi olen inhonnut koulun liikuntalajeja. En loista missään peleissä enkä varsinkaan älykkyyttä vaativissa jutuissa.

Jossain vaiheessa minua rajoitti suuresti se, että en osaa kympillä. Koska täydellisyyden tavoittelu. Yhdessä nämä saivat minut empimään asioiden tekemistä, koska olen vain keskinkertainen, jos sitäkään. Nousi paineita siitä, että saako keskinkertaisuudesta nauttia ja vieläpä tuoda sen ilmi muillekin. Mutta kokeilemisen halu, luovuuden ruokkiminen, innostus, hullaantuminen ovat saaneet minut kokeilemaan erilaisia asioita.
Lopetin voimistelun murrosiän taitteessa. Olin poissa kaikesta tanssiin vivahtavasta useita vuosia. Kunnes jossain vaiheessa alkoi kipinä taas nousta. Silloin pitäjässä ei ollut isommin tanssitunteja tarjolla, mutta polte ajoi minut kysymään, että saisinko mennä mukaan "hengailemaan" nuorten tanssiporukkaan. Sain luvan - hävetti ja nolotti oma räpiköinti, koin alemmuutta, mutta sain myös tuntea tanssin iloa. Kipinä oli vahvempi negatiivisia tunteita. Jonkin aikaa veivasin mukana, mutta sitten löysin naisten ryhmän. Sitten olen ollut vaihtelevasti eri kausina mukana, joko tanssin tai voimistelun puolella. Keskinkertaisena, mutta nauttien todella. Juuri nyt kokeilussa tankotanssi, haaveissa muukin ilma-akrobatia.

Kouluajoilta oli selvää, että käsityöt ei ole minun juttu. Mutta aikuisiällä sain jostain kipinän opetella ompelemista. Siinä huumassa tuli pipoja, pari laukkua, keskosten pusakoita jne. Jonkun piponkin innostuin virkkaamaan. Sitten sain tarpeeni tyydytettyä ja sen koommin käsityöhommat ei ole kiinnostaneet. Jossain välissä oli myös askartelu- ja korujentekobuumi. Vaikka aina ajattelin, että hitto minun kärsivällisyys niihin riitä, niin olipas mukavaa. Siihen asti, kun innosti.
Tällä hetkellä tunnen suurta vetoa hevosen hoitamiseen ja ratsastamiseen sekä taidemaalaamiseen. Juttuihin, joista en uskonut ikinä edes hitusenkaan kiinnostuvan saati että osaisin niiden suhteen yhtään mitään. Mutta nyt osaamisella ei ole niin väliä, haluan tuntea miltä ne tuntuu. Ratsastustunti melkein varattu, maalauspohja ja siveltimet odottavat uskallusta. Taka-alalla odottaa myös vahva halu teatteri/ilmaisutaiteeseen, josta yläasteella sain mielihyvän tunnetta ja jonka seuraamisesta sytyn liekkiin.

Se mihin haluaisin saada kipinän, on leivonta ja ruoanlaitto. Niihin haluaisin hurmioitua - tällä hetkellä tekeminen on melko mekaanista. Musiikin soittaminen on tällä hetkellä sellainen osa-alue, jonka ajattelen olevan täysin poissuljettu. Eipäs sittenkään - pianon soitto haavehan elää jossain taustalla. Villasukkien tekoon minun pitäisi varmasti saada kipinä - lämpimät varpaat ei kai voi ikuisesti olla anopin harteilla...

Kirjoittaminen on asia mikä on aina tuntunut Mun jutulta. Ja niin kauan, kun se tuntuu Mun jutulta, minä kirjoitan. Vaikka sitten keskinkertaisesti.

Niin tai näin. Olen kokeilija ja innostuja. Suurin osa on varmasti niin, että ne käyvät osana elämääni ja jatkavat sitten kulkuaan. Eikä kaikki yhtä aikaa toki elämään mahtuisikaan. Mutta jostain ehkä tulee loppuelämän kumppani. Mutta pointti on se minkä olen tässä vuosien varrella viisaammilta oppinut ja josta minun pitää itseäni aika ajoin muistuttaa. Jos tunnet kipinää jonkin asian äärellä, niin tee ja toteuta. Vaikka sitten paskasti. Pääasia, että nautit!

22 kommenttia:

  1. Luin molemmat postaukset ja itsekin aihetta pohtinut paljon. Varmasti tulossa postausta omaan blogiinkin!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittamisen sinä kyllä osaat erittäin hyvin ja se miten saat kirjoitettua jopa lukijoidesi tunteita sanoiksi. Mielestäni siinä ei ole kyse enää kipinästä vaan silkasta palosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti <3 Ja tosiaan, kyllä se kirjoittaminen palolta tuntuu :)

      Poista
  3. Komppaan kirjoittamaasi.
    Missään, enkä koskaan ole saavuttanut suurta menestystä. MUTTA, nyt aikuisena alan ymmärtää? Miksi pitäisikään suuresti menestyä? Kaikkea kannattaa kokeilla, ja tuntea sitä, mikä tuntuu hyvältä. Tai sitten ei tunnu hyvältä. Joku asia saattaakin tuntua epämiellyttävältä, pois epämukavuus alueelta. Tuo teatterikin, mutta sitä jo 20 vuotta harrastaneena, se tuottaa suurta nautintoa ja antaa mahdollisuuden heittäytyä jonkun toisen elämään. Tärisyttää ja aiheuttaa epäuskon tunteita, mutta silti antaa uskomatonta voimaa.
    Kovasti ajattelen niin, että se mikä tuntuu hyvältä, motivoi, kiinnostaa ja imee mukaansa- go for it! Nostit itse jo fokukset esille, jalosta niitä ja mene mielen mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta. Esim tankotanssi on minulle epämukavuutta mutta samalla ihanuutta :) Kiitos ihanasta kommentista <3

      Poista
  4. Puhut niin asiaa. Ja tuo eka kuva, sehän on täysi kymppi!

    VastaaPoista
  5. Ihana teksti! Tää muistuttaa taas mieleen, että pitäisi vaan mennä kokeilemaan juttuja, vaikka pelottaakin, että epäonnistuu tai ettei ole hyvä. Minustakin tuntuu, että olen todella keskinkertainen. Joissain asioissa ihan tumpelokin. Mutta hei - takavuosina minäkin hurahdin ompeluun. Huruutin monet kassit ja pussukat ihan onnesta soikeana. En ollut superhyvä ja tein vain simppeleitä juttuja, mutta se tekemisen ilo oli ihanaa :) Ja vaikken ole koskaan ollut pätkääkään tanssillinen ja sekoan jalkoihini, niin viime vuonna rohkenin mennä kokeilemaan tanssillista BodyJam-tuntia. Pari ekaa kertaa hirveää sekoilua, mutta kolmas kerta oli jo huippukiva ja osasin ♥

    Kiitos inspiraatiosta Katja! :) Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä miten sitä osaakin jotain mitä kuvittele ettei ollenkaan osaisi :) Ja just niin, vaikka sekoilis jaloissa mutta kun on hauskaa niin se on parasta :)

      Ihana, että sain inspiroitua jonkun :) <3

      Poista
  6. Just niin. Kipinöitä tulee ja menee, mutta onneksi sitä saa ihan itse päättää, mitä tykkää milloinkin tehdä ja mitä ei.

    Mulla innostumiset iskee yleensä niin totaalisesti, että kaikki muu jää. Myös yöunet, kun en innostukseltani pysty edes nukkumaan :). Ja yhtä äkkiä voi into lopahtaa, eikä vois vähempää kiinnostaa, mutta onneksi yleensä aina löytyy jotain muuta tilalle. Jos ei heti, niin joskus. Eikä mulla kyllä ole koskaan oikein ollut mitään tarvetta siihenkään, että pitäis olla jossain erityisen hyvä. Riittävän hyvä riittää. Ja se riittävän hyvä tarkoittaa mulle sitä, että osaa sen verran, että voi välillä onnistumisen tunnetta, eikä koko ajan vaan takkua.

    PS. Ihanat kuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin! :)

      Ja tunnistan hyvin tuon innostumisen, niin että satalasissa mennään :D itse asiassa pohdin jatkopostausta juuri siihen suuntaan :) Ja tärkeää on myös tuo, että saa jotain onnistumisen tunnetta - pelkkä takkuilu ei paljoa anna :/

      Kiitos <3

      Poista
  7. Aika samanlaisia juttuja on täälläkin tullut pohdittua. Saa nähdä saanko niitä koskaan tekstiksi asti :)

    VastaaPoista
  8. Juuri näin, sinä se osaat niin pukea sanoiksi kaikki tärkeät asia ja teet sen täysin kympillä ♥ Iloa viikonloppuusi Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoista <3 Iloa sinunkin viikonloppuun <3

      Poista
  9. Ihan niinnkuin olisin lukenut itsestäni. En ole koskaan ollut missään hyvä, ainakaan koulussa. Kielissä olen erityisen surkea eikä englannin kielelläni meinaa pärjätä ollenkaan vaikka tykkäänkin puhua englantia.
    Urheilu on aina ollut lähellä sydäntäni ja siitä olen koulussa jopa saanut stipendin mutta pienen kokoni vuoksi se on taas rajoittanut montaa asiaa. Mutta tuo hevosten kanssa puuhaaminen, siinä on sitä jotakin, se vain on niin ihanaa.
    Nytkin viikonloppuna tein kummipojan juhliin kakun ja mielestäni siitä tuli todella surkea, vaikka olen saanut koulutuksenkin moiseen hommaan mutta kädentaidot ruostuu kun niitä ei harjoita säännöllisesti. Meidän pitäisi olla armollisempia itsellemme. Ihanaa viikkoa Katja sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli upea kakku! Todellakin armollisuutta tässä maailmassa tarvitaan <3

      Poista
  10. Oi sinua ihana, josta olen muuten aina ajatellut, että olet kaikkea muuta, kuin keskinkertainen, vaan niin sielukas ja viisas <3 Sain omaan postaukseeni silloin niin paljon oivaltavia kommentteja, että helpotti koko keskinkertaisuus, puunkuoressa, keskinkertaiset osaavat montaa asiaa hyvin. :) Se on paljon se. Eli yritän lopettaa vertailun ja ajatella, on asioita joita kuitenkin osaan, vaikka en olekaan missään erinomainen.

    Ihanat kuvat ja upea sinä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu, kiiiitos <3

      Sinä olet erinomainen, kun olet sinä <3

      IHanaa loppuviikkoa :)

      Poista
  11. Yleensä keskinkertaisuus on hyvästä, mutta sitten kun johonkin asiaan tulee intohimo, tulee yleensä keskinkertaisesta huippu. Näin minä uskon. :) Sinulla on ihanat tunnelmat ja teksit täällä blogissa ja niistä kumpuaa into tätä hommaa kohtaan, olet mielestäni enemmän huippu kuin keskinkertainen esimerkiksi kirjoittamisessa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, näin sen täytyy olla <3 Kun on intohimo, se tekemisen ilo on pääasia <3 Kiitos huipuista sanoistasi <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)