torstai 16. helmikuuta 2017

Ei kenenkään

Ei kenenkään, en kenenkään
En mihinkään, ei mihinkään
Kenen maa, minun ja sitten ei
Kasvot kasvojen joukossa mutta
palat epäsopivia keskenään

Mille, kenelle
Minä
Kenelle ja mihin

Mihin ja kelle
Minä kuulun
Minulla on kontakteja, yhteisiä sydämen sykkeitä, korvaamattomia. Tärkeitä ihmisiä, syvää yhteyttä, rakkaita ja rakkautta. Täyteläisiä hetkiä. Yksilöitä.

Joskus minä havahdun porukoissa. Ihmisten keskellä. Että haen omaa laumaani. Jossain syvällä kaikuu toisinaan tunne En kuulu oikein mihinkään.

Jokin yhteisö, heimo, lauma. Tunne, että Tässä on minun perheeni. Sellainen kaipuu minussa välillä kuiskailee.

Joskus istun porukassa ja mietin, että olen väärä palanen paletissa. Näen itseni kukkulalla, kuun loisteessa. Ulvomassa kuin susi. Kutsumassa laumaani.

Ja sitten joskus taas sujahdan sisään porukkaan. Tunteella. Nauran, iloitsen, tunnen vahvasti. Ihana porukka, minäkin olen osa tätä. Istun täydellisesti.

Ja olenhan minä osa, monenlaista juttua, porukoita, ihmisiä. Tätä elämää, maailmankaikkeutta. Joten onhan se vähän hassua, että minusta nousee kuulumattomuutta. Ihan hassua.

6 kommenttia:

  1. Tässä on jotain mitä tunnistan todella hyvin :-)

    VastaaPoista
  2. Niin tuttua taas tämäkin. Usein nousee esiin juuri tuo tunne, että kuulu tähän tai tuohon porukkaan. En osaa olla, käyttäytyä, puhua kuten ne muut. Aika usein tämä tuntuu nousevan esiin, kun juttelee erityisherkkien kanssa. Tunnemme helposti olevamme erilaisia ja irrallaan... Mutta onneksi tulee edes joskus ne porukat, joihin tuntuu sujahtavan vaivattomasti ♥

    Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kun en ole yksin tuntemusteni kanssa <3 Niin, tosiaan, erityisherkkyyttäkö se voisi myös olla <3

      Poista
  3. Ihanaa tekstiä. Ja noissa sinun kuvissa on ihanaa sävyä ja tunnelmaa!

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)