Kosketuksen ihanuus


Sain joskus keväällä Ruohonjuuresta Weledan tuotepaketin, jossa oli mukana mm.
Arnikki hierontaöljy ja Vitalisoiva hiusvesi. Hiusvesi on kulutettu loppuun aikapäivää
sitten. Ihanan virkistävä tuote päänahalle - varsinkin silloin kun se kutinaansa mankuu.
Ja se tuoksu, siitä voi olla montaa mieltä, mutta minun hajuaistiani se viekotteli.

Sen sijaan tämä hierontaöljy mikä kuvissa näkyy, on hiukan nenääni pistelevä.
Mutta oikein hyvin silti ajaa asiansa hieronnassa ja kyllähän siitä oikein lämpimästi
Ruohonjuuren sivuilla kirjoitetaankin. Kädet liukuvat iholla mukavasti ja lihakset
ottavat kiitollisena hieronnan vastaan, rentoutuen.

Linkkejä hakiessa löysin monta ihanalta kuulostavaa saman sarjan tuotetta,
joista varsinkin Villiruusu (tuoksuja rakastavana), Tyrni (vastaiskuja kuivuudelle),
Selluliitti (infon mukaan keskivaikeasta sellutiitistä "kärsivä" olen) öljyt ovat
toivelistallani. Toisessa postauksessa kokoan kesän aikana käytössä olleita tuotteita,
koska tämän postauksen aihe on oikeasti Kosketus ja sen vastaanottaminen.
Mieheni osaa ottaa hierontaa vastaan, ja myös pyytää tätä. Minua niin usein
laiskottaisi hieroa - paitsi jalkapohjien, joka on suhteellisen leppoista. Mutta
pyrkimys on aina terästäytyä ja tuottaa toiselle nautintoa hieronnalla. Se on
oiva hetki jutustella ja olla lähellä toista vaikkapa kiireisen päivän/viikon
päätteeksi. 

Mutta minä, kosketuksen kohteena. En useinkaan pyydä hierontaa itselleni.
Ja jos sitä tarjotaan, kuten ystäväni toisinaan, minun reaktio on Eiii, ei
sun tartte. Käyn kyllä harvakseltaan hieronnassa ja ihanaltahan se tuntuu.
Enimmäkseen olen kuitenkin nauttinut perinteisen hieronnan sijaan muista
kehohoidoista, vaikkapa energia- tai vyöhyketerapiahoidosta. Niitäkin
tosin harvakseltaan. Mutta jotenkin en kaipaa kosketusta, kehon hellittelyä.

Tai näin luulen. Koska sitten kun minua hieroo - varsinkin jalkapohjista ja
päästä/niskasta/korvista - olen taivaissa ja jokin sisällä huutaa Oiiii,
olen kaivannut sinua Kosketus! Ja silti niin harvoin pyydän sitä itselleni.
Koska voinhan minä niin tehdä - pyytää puolisoa ja ystävää. Mennä
hierontaan ja antaa itselleni luvan rentoutua (- kiitos tädilleni, jonka
käsissä tämä mm. onnistuu). Ottaa omaa aikaa ja helliä kehoa - mieltäkin.

Kosketus - koen melko luontevaksi silittää, hipaista, halata. Mutta
en minä sitäkään niin itselleni kaipaa. Tai niin siitäkin luulen. Sitten
kun käsi silittääkin selkääni, halaa yllättäen, tervehtii koskettaen
käsivartta - silloin tunnen sisälläni värähdyksen. Ah, ihana kosketus.
Tunne, että olen tärkeä ja huomioitu. 

Kyllä minua kosketaan. Mutta joskus huomaa, että kaiken kiireen keskellä
se on jää vähiin. Ja sitten kun sen kosketuksen taas tuntee, sen muistaa.
Muistaa miten tärkeää on koskettaa. Koskettaa <3 

4 kommenttia

  1. Hiusvesi vaikuttaa mielenkiintoiselta, voisin itsekin kokeilla. :) Jalkahieronta on yksi ihanimmista ja rentouttavimmista asioista mitä tiedän. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllät ollut hyvä :) Tosiaan, jalkahieronta on taivaallista :)

      Poista
  2. Kosketus on aivan ihana asia ja mä olen tosi koskettelevainen ihminen! Se tuntuu hyvältä ja kaikki me tarvitsemme kosketusta <3

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)