Miten haluaisit tulla kuvatuksi

Katsopas nyt suoraan kameraan. Nyt kallista päätäsi. Käänny hiukan
sivuttain. Nojaa kämmeneen. Hymyile. Hymyile niin, että hampaat
näkyy. Nooo, miksi noin totinen. Sano muikku. Sano appelsiini.

Hammashymy. Väkisin väännetty hymy. Melko moni jakaa nämä muistot
valokuvassa olemiseen liittyen. Ne sellaiset epämukavat pönötyskuvat.
Jossa pitäisi olla edustava ja iloinen, vaikka tekisi mieli näyttää keskaria.
Mm. näitä mietteitä kävimme läpi eilen alkaneessa Voimauttavan valokuvan
koulutuspäivässä, johon monen vuoden haaveilun jälkeen hyppäsin mukaan.

Hammashymy, kauheinta - melkein - mitä tiedän. Hampaisiini liittyy häpeää.
Siihen, että etuhampaani ovat "leipälapiot" ja ennen niiden välissä oli iso rako.
Jo tämän kirjoittaminen aiheuttaa minussa puistatuksia. Niistä olen lapsena
saanut kuulla. Ja siihen päälle sain joskus "junakiskot", joka näkyy entistä
tiukempana suu-kiinni-hymynä sen aikaisissa kuvissa. Joten hampailla
hymyileminen ei ole minun juttuni. Ei välttämättä olisi, vaikka rivistö
olisi ollut moitteeton muiden silmissä. Sillä tavoin hymyily vain tuntuu
vaikealta. Mutta kun joku sanoo hymyile niin että hampaat näkyy,
minun tekisi mieli tiuskausta, että miksi ihmeessä!

Lapset ovat vasta kertoneet koulukuvaus-muistoista, joissa kuvaaja
käskee hymyilemään juuri niin, että hammasrivistö paistaa. Tuloksen voi
arvata - pingottunut hymy, joka on lähempänä irvistystä siten, että
hampaista näkyy vain pieni osa ja josta aitoa hymyn karetta saa etsiä.
Edes silmistä sitä ei löydä. (Saatoin laittaa tästä palautetta kuvaustiimille.)

Toki joillekin on luontevaa hammashymyillä, ja se hymy tulee luontevasti
ja helposti tilanteessa kuin tilanteessa. Kuitenkin hyvin monella on epämukavia
muistoja kuvattavana olemiseen. Kun siinä on väännetty ja käännetty sellaiseen
muottiin mihin itse ei olisi taipunut. Voisihan nämä koulu - ja valmistujaiskuvat
olla jotain muutakin. Luontevampaa, oman näköistä. Vai?

Onneksi heitäkin on - jotka tekevät kuvaustilanteesta rennon ja antavat
mahdollisuuden kuvattavan oman persoonan näkyä, sellaisena kun se kulloinkin
haluaa ilmentyä. He eivät ole sidottuja tiukkoihin raameihin, vaikka kalustoa
ei voisi/ehtisi liikutella edestakaisin. Mutta antavat silti jotain uudenlaista
liikkumatilaa.

Ehkäpä jäykkää toimintatapaa käyttävät voisivat ottaa mallia
Miina Savolaisen ajatuksesta: Miten kuvattavat tahtoisivat tulla kuvatuiksi.

Eikä pelkästään ammattikuvaajat, vaan ihan arjessa kameran takana olevat.
Noiden mietteiden myötä olen joutunut kosketukseen myös oman
"raamittajan" kanssa. No niin, perhekuvaan kaikki. Pojat, pysykää
paikalla, hymyilkää, älä irvistä, älä ole noin totinen, nouse seisomaan...
Mutta miksipäs ei - jos tahtovat näyttää oman persoonan kuvassa seisomalla
vaikka päällään, niin siitä vaan. Sitähän tämä elämä on, monimuotoista.
Vaikka minä nätisti seisoisin paikallani, hymyillen, niin harvoin kaikki
ollaan yhtä aikaa siinä samassa linjassa. Ah miten vapauttavaa.

12 kommenttia

  1. Minusta on yksi niin väkisin hymyilevä koulukuva, että ihan silmiin sattuu sitä katsella.
    Onneksi nyt saa jo kuvissakin olla niin kuin haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tänä päivänä saa olla niin kuin tahtoo :)

      Poista
  2. Hyviä ajatuksia. Monesti parhaimmat kuvat ovatkin just niitä jotka joku vaan ottaa siinä hetkessä ilman, että kuvattava edes huomaa kameraa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on - tosin itse kammoan juuri sellaisia yllätys-kuvia :D

      Poista
  3. Mää oon nyt hyvän tovin haaveillu siitä, että tulisin kuvatuksi itkevänä. Koska sitä muka näyttää niin kamalalta itkevänä ja itkeneen näköisenä. Ja siksi, että itkua on niin paljon joutunu piilottaan elämänsä aikana. Pitäis vaan löytyä hyvä hetki siihen, että itkettäis ja ois kuvaaja sopivasti siinä. :D Voimauttava valokuvaus on ihana asia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IHana ajatus <3 Itkuleffa, kaveri ja kamera kehiin :D

      Poista
  4. Yleensä ulkomailla otetut kuvat ovat kaikkein onnistuneimpia meikäläisestä. Se valon määrä, stressittömyys ja hetkessä eläminen ilman paineita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella sen ihanan tunteen ja kuvassakin olon <3

      Poista
  5. Uusi lukija ilmoittautuu ja kertoo, että ei onnistu kuvissa...ainakaan omasta mielestään!
    Koulukuvat... no nyt naurattaa kun äiti oli leikannut otsatukan päivää ennen ja tietysti ihan vinoon! ;) Tervetuloa osallistumaan blogissani olevaan arvontaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Hyvin monella tuo sama fiilis, ettei onnistu kuvissa. Mutta jos saisi itse määritellä miten saa tulla kuvatuksi, niin saattaisi onnistua <3 Kiva, kun liityit mukaan <3

      Poista
  6. Voi että tuo hammasongelma!! Ihan sama mulla! Onneksi viisaudenhampaat puristivat rakoja pienemmiksi, mutta silti se kiusaa vieläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten voikin tuollainen vaikuttaa niin kauan :/ <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)