Pienet asiat

Sellainen pieni asia. Että oma kone irtisanoi nettiyhteyden. Ja kaikki näppäimet eivät
toimi. Eikä uudessa kodissa ole löytynyt oikein hyvää kirjoituspaikkaa. Paikkaa
johon mahtuisi lisänäppis ja hiirikin ja jossa olisi hyvä istua. Ja oma rauhakin.
Sellainen pieni asia hiukan kismittää. Kun haluttaisi kirjoittaa. 

Onneksi on veljen kone lainassa. Veljen joka seilaa nyt Australiassa, vuoden lopussa
ehkä jo Intiassa. Eihän hän siellä konetta tarvi. Elämyksiä on ihan nokko. Mutta
ei se ole sama asia. Että on toisen kone ja tiedostot on siellä omalla ja niitä
tarvitsisi tikulle siirrellä. Sellainen pieni asia.
Ja rannekin vihoittelee. Kun ergonomia kaukana tästä näppäilystä. Ja luurilla
asioiden hoito ei varmasti auta asiaa. Luurilla, joka kadottaa kuuluvuutensa tuon
tuostakin - ei ollut sitä ongelmaa edellisessä, samalla sim-kortilla. Ja kaiken lisäksi
kaikulaulaa takaisin ihmisille, joiden kanssa puhun puhelimessa. Hittoon Honor.

Sellaiset pienet asiat. Voi joskus tuntua vähän suuremmilta. Kun ei älyä toimia
ratkaisevasti - siten, että kivet kengistä sinkoilisivat yksi kerrallaan pois. Kun
ei älyä tehdä asioille jotain. Tee jotain. 

Koneella kirjoitukset seis. Sohvan nurkkaan kera kynä ja kirja. Somettelu sivuun.
Ja tarviiko niitä asioita aina hoitaakaan. Ja tarviiko sitä saatavillakaan olla.
Luurin tai minkään muunkaan välityksellä.
No ehken ihan ranttaliksi heitä nyt. Mutta sen kirjoituspisteen voisin ottaa.
Sellaisen missä kiva lamppu ja teepöytä vieressä. Jossa voi kirjoittaa kynällä
tai näppäillä läppäriä. Tai lukea kirjaa. Ja haaveilla. Ja syödä suklaata.

Ja suunnitella sitä, että nyt minä alan liikkumaan enemmän.

1 kommentti

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)