Valinnavapaus. Vai vaikeus.

Se, että voi valita. Se on paljon.

Voi valita, antaako ihmissuhteiden kaivattaa itsensä rei´ille.

Voi valita, pysyykö työssä, joka imee kaikki mehut itsestä, saa
aamuisin kauhusta yökkäämään. 

Voi valita, juokseeko vai käveleekö.

Voi valita olla ottamatta yhteyttä tai ottaa yhteyttä.

Voi valita puhuuko vaiko vaikenee.

Voi valita, haluaako uskoa muutokseen.

Voi valita, miten päättää asiat kuulla.

Voi valita. Niin monia asioita.

Ennen kaikkea voi valita Asennoitumisen ja
sen miten ja minne ajatuksiaan luotsaa.
Tällä oman kasvun tiellä. Kun on pikku hiljaa sisäistänyt sitä,
että omilla ajatuksilla luotsaa elämäänsä eteenpäin. Että omilla
visioilla voi muuttaa monenlaisia asioita, olipa tahti mikä tahansa.
Niin olen tullut varovaiseksi - mietin useamman kerran ennen kuin lähden
mukaan negatiivisuuden luotsilaivaan. Niinä hetkinä, kun suollan ulos
valitusvirttä, havahdun yleensä mietteeseen: Tätäkö haluan tilata lisää?

Kyllä minä puran, ei se sitä poista. Minä ryöpsäytän ja vihastun, ihmettelen,
välillä järkytyn, tuhahtelen ja puhahtelen. Sitten helpottaa. Mutta se levy,
joka jumittuu yhteen kohtaan - joka ikinen kerta siihen samaan säröön,
säröön joka vetäisee imuunsa ja jäljelle jää vain vitutus. Sitä levyä
minä pyrin välttämään. Koska sen levyn jälkeen jää tosiaankin paska olo.

Joskus elämä jumittaa viallisen levyn äärelle. Jotta ehkä oppisimme.
Mutta silloinkin voi valita ottaa opin, ja unohtaa uhrina olemisen.
(Kunhan ensin on antanut itselleen luvan vähän purnatakin ja siten
saada lisää hengitysilmaa ja selkeytettyä nuppia.)

Joskus taas ajattelen, että voin olla hiljaakin. Voin tarjota toista levyä.
Tai olla tarjoamatta mitään omaa levyä, vaikka tuntuisi, että mieli tekisi.
Voin valita keveämmän olotilan. Voin valita olla sanomatta mielipidettä.
Voin visioida asiaa paremmalle tolalle ja uskoa, että sitä saan mitä tilaan.
Minä valitsen "joskus" väärin. En valitse korkeampaa parasta(ni).
Sen kummemmin ajattelematta vingautan hinkkaavan levyn päälle.
Mutta siltikin. Voin valita. Olenko osa ongelmaa vai osa ratkaisua.
Voin valita aina uudelleen.

Näihin mietteisiin, joita aihioksi olin kerännyt, ei olisi voinut paremmin
sattua Tara Langen ihana kirjoitus Hidasta elämää-sivustolla - Viekö
mielipiteesi voimaa.

(Voin kertoa, että tällä hetkellä vaatii aika paljon, etten julista eräille
teineille omia päivittäisiä, turhautuneita mielipiteitä. Koska se, jos
mikä on tosi, että itse niillä itseäni nyt kyllä rassaan. Joka aamu teen
uuden valinnan ja illalla totean, hienostihan se meni, sama oma toisto
lähti heti kun töistä kotiuduin. Ehkä huomenna sitten..)

18 kommenttia

  1. Välillä arjen pyöriessä sitä unohtaa tuon valinnan vapauden ja vain suorittaa kaikkea kaiken aikaa.
    On tosiaan hyvä välillä pysähtyä ja miettiä, tarvitseeko minun oikeasti tehdä tätä kaikkea.
    Ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siinä monesti käy. Mutta onneksi tulee niitä pysäytyksen hetkiäkin <3
      Ihanaa viikonloppua Outi <3

      Poista
  2. Amen!! Kiitos tästä ja juurikin noin..voi valita! Samaisesta aiheesta puhuimme terapeuttini kanssa eilen <3 <3

    VastaaPoista
  3. Niin totta!

    Olin aikanaan todella kärkäs ilmoittamaan oman mielipiteeni ja pitämään siitä kiinni, vaikka kaikki muut olisivat olleet kanssani eri mieltä (tai vaan yksinkertaisesti itseäni viisaampia ja sovittelevampia). On jäänyt mieleen, kuinka nuoruusaikainen poikaystäväni aina sanoi minulle, kun oltiin lähdössä illanviettoon tai jonkin kaveriporukalla, että "Älä sitten ärsytä ketään". Ja vitsit, miten mua ärsytti tuo lause, koska tarkoitukseni ei todellakaan ollut ärsyttää tietentahtoen ketään, mutta en vaan kertakaikkiaan voinut sille mitään, että piti aina ilmoittaa se oma mielipide joka asiaan ja epävarma poikaystävä varmaan kärsi siitä todella, koska olisi itse halunnut aina olla kaikkien kanssa samaa mieltä).

    Nyttemmin olen sen verran viisastunut (tai laiskistunut), että vaikka tekisi mielikin avata suunsa ja kertoa, mitä mieltä on jostain tai miten omasta mielestä joku asia pitäisi hoitaa (oikein..), mieluummin vaikenen. Pääsee niin paljon helpomalla, kun ei tarvi ajautua energiaa syöviin jatkokeskusteluihin tai väittelyihin.

    Viisaita kirjoitit (taas)! Samoin kuin Tara.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä :) Ja tosiaan, ehkä se ikäkin kartuttaa sitä intoa sanoa mielipiteensä - tajuaa, että mitä väliä, ei jaksa.

      Lasten kanssa tässä kyllä saa eniten nyt pohtia, että avaanko suuni :D Ja millä sanoin.

      <3

      Poista
  4. Kävimme täällä imemässä viisaita sanoja, seesteistä tunnelmaa ja kauniita kuvia viikonloppua vasten. Rauhallista viikonloppua, siis!

    VastaaPoista
  5. Juurikin näin, itse ihan samojen ajatusten äärellä olen ollut. Yrittänyt taistella lähtemästä mukaan negatiiviseen ajattelumalliin, mutta voi kuinka se on vaikeaa, mutta kun ei halua ahdistua asioista mile ei voi mitään niin pitää vaan jaksaaa pitää pintansa ja valita että tämä on hyvä päivä.

    VastaaPoista
  6. Kyllä, joskus se on niin vaikeaa :) Joskus sitä huomaa vasta, kun jonkun aikaa paahtanut negatiivisuudessa menemään - että mitä minä oikein teenkään nyt.

    VastaaPoista
  7. Välillä täytyy oikein päättämällä päättää, että nyt valitsen positiivisen asenteen ajatella asioita. Joskus jos yllättäen tulee vaikka päivä omaa aikaa, valinnan vapaus on suorastaan haastava, mitä tehdä, kun on vapaus tehdä mitä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta - ja lopulta ei saa tehtyä mitään :D

      Poista
  8. Nyt osui aivan oikeaan hetkeen. Kiitos tästä, oli tosi hyvin kirjoitettu <3

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)