Tarinoille uusi suunta

Jokainen ihminen on kohtaamisen arvoinen.
Jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdatuksi.
Nähdyksi elävänä ihmisenä, ongelmista huolimatta.
Arvosta, asemasta, luokasta riippumatta.
Olla yhteiskunnan arvoinen kansalainen.
Mutta jokaisella oikeus vetää henkilökohtaiset rajat, niin
asioiden kuin ihmistenkin kanssa. Joskus toisen ongelmat
ovat liikaa, joskus on liikaa tapahtumia. Suruja, vihaa,
särkyneitä sydämiä. Hetkiä, joissa oma elämänhalu
hiipuu. Joskus on suljettava silmänsä, väistettävä.


Mikä on sitten kenenkin Oma vastuu. Nähdyksi tulemisissa,
kohtaamisissa. Milloin oikeasti sivuutetaan, milloin
se on omaa kipupistettä ja haavakieltä. Entä jos
kämmenet ovat aina ylöspäin, huutaen antamista.
Milloin edes toinen kämmen on alaspäin, sanoen Kyllä
otan oman vastuuni asioista. Tiedostaen, että omat
valinnat, tarkoittavat joskus luopumista jostain.

Te ette ymmärrä. Eihän kukaan minua auta.
Maailma on minulle velkaa, koska jakanut
tällaiset paskat kortit. Odotan maksua.

Jos koko elämän huutaa samaa, mikä avuksi.
Minne tarvitaan se muutos, millainen muutos.
Voiko apua ottaa vastaan, jos suu on täynnä
noita sanoja. Näkeekö avun mikä yrittää lähestyä.
Kyllä, paljon vääryyttäkin on, siitä ei pääse
mihinkään. Paljon syyttömiä joutuu kärsimään.
Toisen valinnat ja teot rikkovat monta sielua.
Paljon on haavoja, joihin ei löydy oikeaa salvaa.

Ihmiset osaavat olla julmia.

Joskus ihminen on jätetty avun ulkopuolelle. Ei
ole kohdattu eikä huomioitu. Joskus se on ollut
tarpeenkin, että omat jalat ovat löytyneet. Joskus
se on niin, että mikään ei riitä eikä omaa osuuttaan
näe. Silloin asiat menevät vielä hankalammaksi.


Mutta omalle tarinalle voi aina alkaa kirjoittamaan
uutta suuntaa. Sana kerrallaan. Joskus se vie aikaa.
Ja aikaa ja aikaa. Mutta kun ottaa vastuun omasta
elämästä kiitollisena, rakkaudella, nöyryydellä,
tahdolla, kunnioituksella, ajatuksien suuntaa
muuttaen, niin silloin. Silloin maan matonen,
elämän kolhima, vääryyttä kokenut alkaakin
kukoistamaan ja löytää oman arvonsa. Arvon
joka kumpuaa sisältä eikä voi olla loistamatta
muillekin. Ja siihen maailmankaikkeus reagoi.

Sana kerrallaan.

10 kommenttia

  1. Kiitos! Kiitos tästä tekstistä, joka tuli taasen juuri oikeaan kohtaan 💕! Rakastan lukea näitä sinun kirjoituksiasi!

    VastaaPoista
  2. Totta. Kovin usein suon keskellä sitä on kiinni niissä olosuhteissa, tilanteissa, asioissa ym. mitkä ympärillä onkaan pielessä, eikä silloin ole helppoa ajatella täysin uudella päinvastaisella tavalla. Mutta niinhän se on, kaikki muutos lähtee omien korvien välistä, ajatus ja sana kerrallaan ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei se helppoa aina ole. Mutta kun pääsee alulle, niin sitten pikku hiljaa sitä saattaa alkaakin lipua sinne toiseen suuntaan :)
      <3

      Poista
  3. Kirjoittamasi on niin asiaa ja todellisuutta. Aina ei saa apua vaikka tarvitsisi, riipuu sosioekonimisesta asetelmastakin. Mutta lopulta, kaikki selviää, aina :) Ihanaa viikonloppua*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin harmi, että aina ei saa apua :( Mutta moni siitäkin huolimatta taistelee tiensä vaikka minne :) <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)