Universumi uskovainen

 Holma, se ihana Antti Holma, jonka mieheni kanssa ottaisimme
mielellään kahvi- ja teepöytäämme vieraaksi, sanoi jossain
ohjelman jaksossaan sanan Universumi uskovainen. Sain Ahaa-
elämyksen. Koin sanan omaksi. Olen Universumi Uskovainen.
Uskon Korkeampaan voimaan. Se ei ole Jumala, mutta jokin
iso hahmo tuolla ylhäällä, jolla on apunaan ihana parvi
Enkeleitä. Maailmankaikkeus/Universumi, Intuitio, Enkelit
- näihin pyrin turvautumaan. Pyydän ohjausta. Saan merkkejä,
pyrin vastaanottamaan niitä, näkemään ja tuntemaaan niitä.
Konkreettisia asioita, lehtijuttuja juuri oikealla hetkellä,
juuri oikeille sivuille päätyminen oikealla hetkellä, toisten
suusta tulleet sanat, esteet joiden takia meninkin eri kautta.
Niin ja ajatusten suuntamiseen voima, sehän se kuuluu myös
tähän pakettiin. Jotain alkaa tapahtua, kun suuntaa ajatuksia,
ja tekoja hyvään, kauneuteen, runsauteen, positiiviseen. Muutakin
kuin oma olo alkaa muuttua. Eteen tulee monenlaista uutta.
Ja sitten pyrin muistamaan kiittämisen, kaikesta noista.

On minulla epäilynikin. Yritykset järkeistää asioita. Voiko olla
jotain mitä ei näe. Onko kyseessä vain minun mielikuvituksen
tuotokset. Onko se vähän hihhulia, uskoa nyt johonkin näky-
mättömiin, ohjaukseen ja siihen että ajatuksilla voisi olla
jotain voimaa.
-
Ihan sama. Mielellään olen vaikka hihhuli, jos se tasapainottaa
minua, tekee olon tyynemmäksi, saa luottamaan elämänkulkuun,
pohtimaan kannattaako elellä negatiivisuudessa, ymmärtämään
että todellakin on toinenkin vaihtoehto. Vaihtoehto jossa
itsellä on suuri rooli. Mikään näkymättömistä ei yksistään
tee minun puolestani asioita, siihen tarvitaan myös minua -
jalkojani, käsiäni, sydäntäni, uskallusta, sanojani, tekojani.
Halua antautua ohjattavaksi. Mutta silti kantaa vastuu itsestä.

Kaikkea ei aina järjellä tarvitse ymmärtää.
Riittää, että sydän tuntee olevansa oikeassa paikassa.

16 kommenttia

  1. Puit sanoiksi niin monia minunkin ajatuksiani.Tuntui niin tutulta.Nuo asiat, jotka tapahtuvat juuri tarvittavilla hetkillä...<3

    VastaaPoista
  2. Universumi uskovainen on hyvä termi, minäkin olen sellainen. Nyt taas viime päivien kiireessä on intuitio ja ympäristön vihjeet unohtuneet ja olen enemmän mennyt eteenpäin järki ohjaten. Täytyy suunnata taas katse sydämeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä itsekin lähtee viipottamaan liikaa järjen ja kiireen kanssa. <3

      Poista
  3. Ihan sama täällä, terkuin toinen hihhuli <3

    VastaaPoista
  4. Ihan samoilla linjoilla mennään täälläkin.
    Kauniita kuvia.

    VastaaPoista
  5. Tosi kauniisti kerrottu. Ihan onnen tunne tulee, että olet löytänyt juuri sinun oman polun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen iloinen, että vihdoinkin nuo asiat ovat alkaneet tuntua "todelta". Aiemmin kyseenalaistin niin paljon, enkä saanut asioita tuntumaan sydämessä asti. <3

      Poista
  6. Vähän samoilla linjoilla täälläkin :) En pysty uskomaan minkään uskonnon määrittelemään kuvaan maailmasta. Mieluummin minäkin olen universumiuskovainen, eikä minun uskoani voi pukea kirjoiksi, säännöiksi tai raameihin. Voisin kirjoittaa romaaninpituisen vastauksen mietteistäni, mutta taidan vain mennä hörppimään fingerporillisen sherryä ja lillua hetken universaalisissa tyytyväisyydentunteissa (ennen kuin lapset alkavat taas nujakoida ja palaudun todellisuuteen :D ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en noita uskonto-juttuja osaa mieltää omakseni. Ja tosiaan, näistä mietteistä saisi melkoisen pohdinnan aikaiseksi, mutta piti ihan jarrutella itsellä, että pysyy simppelinä :D IHanaa lillumista sinne tyytyväisyydentunteisiin :) <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)