Sieluni halajama työpaikka

Oli luppohetki. Visioin tulevaisuuden työtä, työpaikkaa ja sen fiiliksiä...

Sinne on mukava mennä, meneepä mihin aikaan vain.
Työt saavat käynnistyä niin, että takin voi jättää rauhassa
naulakkoon ja kengät laskea telineeseen. Tilalle voi vetäistä
mukavat villasukat ja hipsutella niillä työn pariin. Vedenkeittimen
voi napsauttaa heti päälle ja sytyttää parit kynttilät. Työt saa aloittaa
hiljaisella mietiskelyllä ja virittäytyen mukavaan päivään - teetä siemaillen.
Vaihtoehtoisesti itseään voi käynnistää musiikin tahdissa, lanteita keinutellen.
Tai painelemalla suoraan työn äärelle - näppäimistöä paukuttamaan, tai ihan
ihanasti ihmisten seuraa suoraan.
Minulla on työpöytä, riittävän iso - sillälailla että kaikki on käden ulottuvilla.
Siinä on kukka, siinä on kynttilöitä, jotain pieniä patsaitakin siinä on.
Kyniä on riittävästi, montaa eri laatua. Tietokonekin siinä on. Jotain muutakin.
Ehdottomasti siinä on myös korttipakkoja, mistä voi nostaa kuhunkin hetkeen
sopivan ajatuksen. Pöydän äärellä on täydellinen penkki. Vastapuolella siinä on
pari muutakin mukavaa tuolia. Lisäksi on viihtyisä seurustelu/palaveri/ideointi
nurkkaus mukavine tuoleineen ja pikku pöydän kera.

On siellä tietysti se keittiö, jossa mm. teetä ja kahveja voi keitellä. Ja
sosiaaliset tilat tietysti, sauna olisi ehkä jo yliampuvaa?
Siellä liikkuu innovatiivisia ja yhteen hiilteen puhaltavia ihmisiä.
Siellä pidetään ideariihiä, luovuuspiirejä. Siellä saa käyttää erilaisia
työtapoja ja -menetelmiä. Siellä kannustetaan ja kuunnellaan toisia. Siellä
annetaan tilaa tehdä myös omia juttuja, vetäytyä omiin oloihin. Siellä voidaan
pitää rentoutushetkiä, ottaa pienet nokoset. Jokainen tietää vastuunsa, ja
kantaa sen - ilman että kukaan kellottaa. Jokainen valitsee päiviinsä sopivan
työajan - kuitenkin huomioiden siinä yhteiset palaveeraamiset. Niin ja apua saa
aina pyytää ja toisia autetaan. Siellä saa marmattaakin, kunhan se ei jää päälle.

Ennenkaikkea siellä on viihtyisää. Lämpöä. Värejä. Kannustavia sanoja ja kuvia.
Niin ja siellä on jokin tila/tiloja, jonne mahtuu ryhmä/kurssitapaaminen. Se on
matkan varrella, siellä varrella missä ihmisiä kulkee ja jonne on helppo löytää
perille. Mutta silti se ei ole betonipunkkeri, vaan ympärillä on vihreää ja vehreää.
Mitä minä teenkään "isona" työkseni. Kirjoitan ja kirjoitan. Ehkä puolet ajasta.
Työajasta. Sitten minä toimin "hyvän mielen lähettiläänä". Ihmisten kanssa
unelmakarttaillen, voimauttavasti valokuvaillen, harjoitellen Maaretan Hyvän
mielen taitoja sellaisenaan ja soveltaen, liikuttaen kehoa tunteet seurana, 
liikkuen luonnossa ja istuen nuotiolla, rentoutuen, runopiireillen, kirjoittaen,
maalaten ja paljon muuta. (Hakien inspiraatiota ympäriltä ja innostavilta
ihmisiltä, Maaretan lisäksi vaikkapa Krista Launoselta.)

Että sellaista nyt täällä Unelmien kera huudeilla. Niin ja olipa jotenkin ihanaa
- meillä oli tänään kehittämispäivä työporukan kanssa Wanhalla Raatesalmella.
Upea paikka, varsinkin kesällä, mutta jestas miten ihana majoituksenakin
toimiva rakennus meillä oli käytössä ja mikä parasta, se oli juuri sen tyylinen
mitä eilen tätä tekstiä kirjoittaessa mielessäni visioin.

10 kommenttia

  1. Unelmien työpaikkasi kuulostaa täydelliseltä <3

    VastaaPoista
  2. Ihanat visiot! Vähän samansuuntaisia itsekin muutama postaus sitten kirjoittelin, kun hahmotin unelmieni työpaikkaa. Olen vaan harmikseni kadottanut unelmani. Tai siis en enää tiedä, mikä se on. Olisi niin paljon helpompaa alkaa tehdä jotain unelman saavuttamiseksi, jos tietäisi mitä tavoittelee. No, ehkä se jonain päivänä vielä tupsahtaa eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti unelmasi sieltä hahmottuu ajan kanssa - tai tupsahtaa eteesi ihan kuin vahingossa <3 Ihan varmasti <3

      Poista
  3. Voi että, onkohan siellä mullekin paikka avoinna?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihan varmasti on <3 Juuri sinunlaista sielua siellä kaivataan <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)