Se mitä valitaan katsoa, vahvistuu

 Olen matkalla, voimauttavan valokuvan. Itseni vuoksi, mutta myös saadakseni

työhöni lisää työkaluja, uutta ajattelu- ja katsontatapaa, uutta inspiraatiota.

Hiukan myös siksi, että voisin käyttää menetelmää ystävieni kanssa. Joskus

jatkokouluttautua ja pitää aiheen äärellä kursseja. 

Mutta itse matkaan. Muutama etappi takana. On tullut kahlattua läpi
muutamia kuvia itsestä ja katsottua niitä eri valossa. Prosessia tapahtuu
koko ajan, välillä hiljaisemmin ja huomaamattomasti, mutta on tälle
matkalle mahtunut epämukavuutta, sieltä ulos astumista, itkua, kummastelua,
ihastelua, oivaltamista, voimaantumista. Uusin silmin katsomista ennen kaikkea.

"Voimauttavan valokuvan menetelmässä ajatellaan, että se, mitä valitaan

katsoa, vahvistuu. Valokuvan kyky on sekoittaa totta ja fiktiota, jonka vuoksi

se voi tehdä näkyväksi asioita, jotka ovat vasta syntymässä ituna ihmisten

mielessä, tai jotka eivät reaalimaailmassa olisi mahdollisia..."

Se mitä valitaan katsoa, vahvistuu. Siitä näkökulmasta lähdin miettimään

millaisia kuvia itsestäni tahtoisin. Mitä itsessäni haluan vahvistaa.

Voimaa ja valoa. Herkkyyden hyväksymistä, sen äärellä voimaantumista.

(EDIT: Jotain mystiikkaa, salaperäisyyttä - ne tuli kuviin sitten kuin vahingossa)

Luottamusta elämään, siihen että asiat tapahtuu omassa tahdissaan.

Minä, kokonaisvaltainen minä. Sen paketin haluan koota paremmin yhteen.

Kuvien makustelu jatkuu. Mitä näen ja tunnen. Rakkauden valossa. Mitä näen ja

tunnen, jos en kritisoi ja moiti. Hidasta elämää - sellaista se on kuvien äärellä.

Se mitä valitaan katsoa, vahvistuu.