Pidä kiinni lyhdystä ja tikut lähellä

Joulun pyhien aikaan luin pitkästä aikaa jännärin.
Tess Gerritsen on suosikkini, mutta nyt viihdyin
Patricia Cornwellin Pedon leima-kirjan parissa.
Poimin sieltä mukaan seuraavanlaisen sanailun:

"Sinä pystyt taltuttamaan myrskysi. Sinä pystyt

tekemään itsellesi sellaisen sään kuin haluat.

Sinä voi valita myrskyn tai auringonpaisteen.

Sinä voit kyyristyä piiloon tai kävellä selkä

suorana kaikkien nähden."

On helppoa syyttää omista myrskyistä muita. Odottaa,

että muut tyynnyttäisivät ne. Väittää, että jos muut eivät

seisoisi auringon edessä, paisteen voisi nähdä. Olla

vihoissa muille, kun itse on myrskyn silmässä, muiden

istuessa levollisesti lempeän tuulen syleilyssä. Olla

oikeutettu vihaamaan, koska muut eivät ymmärrä. Velloutua

katkeruudessa, koska muut voivat hymyillä.

Mutta kuinka paljon kaikki tuo auttaa. Voiko olla niin,

että silloin sitä sitoo itsensä yhä tiukemmin myrskyyn,

sen pyöritykseen. Tekee syvempää kuilua tyyneyden

ja myrskyisyyden välille. 

Yksin ei ihmisen hyvä olla. Mutta myrskyn laantumiseen

tärkeimmät avaimet ovat itsellä. Jos elämäntilanne on

toistuvasti raskas, myrskyä, myrskyn perään ja jos niistä

on saanut tarpeeksensa, niin mitä voisi tehdä toisin. Jos

elämää laittaa sen varaan, että joku muu tulee puhaltamaan

myrskyn pois, kuinka kauan joutuu odottamaan. Jos olosuhteita

ei voi muuttaa, niin voiko asenteille ja ajatuksille tehdä

jotain. Voiko olosuhteita tukea paremmiksi. Jos ajatuksien

raskaus väsyttää, onko mitään mahdollisuutta keventää niitä.

Lisätä kiitollisuutta, rakkauden ajatuksia - syytöksien sijaan.

Jos myrsky on kertakaikkisen liikaa eikä pienet jutut auta,

niin mitä se tarkoittaa. Mikä on se viimeisin keino, jolla

myrskyä saa ainakin hiukan laantumaan. Keino, joka on

eteenpäin suuntaava - ei pysäyttävä, menneisiin vievä. 

Minä uskon, että aina on mahdollisuus kevennykseen.

(Useat tosielämän tarinat kertovat, että suuriakin myrskyjä

on saatu laantumaan, vaikka se ei olisi näyttänyt mahdolliselta.)

Sellainen olotila on mahdollista, että matkapahoinvointi

lieventyy. Sellainen tila, että lyhdyssä pysyy jälleen valo,

joka ohjaa koko ajan kohti parempaa, tyyneyttä. Tai tuo

tyyneyttä siihen keinuttavaan hetkeen. Tyytyväisyyden

tunnetta.

Älä siis luovu lyhdystä, vaikka se sammuisi useamman kerran.

Jaksa sytyttää se uudelleen, ja anna ohjata valoon päin.