Kuinka syntinen olen

7 kuolemansyntiä. Kuinka syntinen olenkaan minä?

1. Ylpeys

Tätä toivoisin olevan minussa vähiten. Ainakin yritän kitkeä sitä itsestäni pois. Etten koskaan erehtyisi luulemaan, että olen parempi jotakin toista. Enkä olisi nokkavan ylpeä. Mutta tämä nostaa päätään varmasti ainakin puolison kanssa riidellessä tai eniten varmaan anteeksipyynnön hetkellä. Toisaalta kääntöpuolena - pitäisi osata olla enemmän ylpeä omista tekemisistä. Sillä toisella ylpeyden tavalla. Nöyrällä tavalla.

2. Kateus

Voi tämä viheliäinen kateus. Olen minä, kateellinen aina välillä. Kun haluaisin saavuttaa jotain, ja joku muu onnistuu. Kun jollakin asiat sujuu helpommin, kuin itsellä. Kun joku on sitä, mitä itseni toivoisin olevan. Mutta sen pyrin tunnustamaan (ainakin mielessä) ja vastamyrkyksi antamaan kiitoksen. Vaikka vain mielessä kehuisin ja kiittäisin toista, niin silti. Koska uskon, että kaikki se hyvä palaa takaisinkin. 

3. Viha
Kyllä pistää vihaksi. Toisaalta tulisi opetella purkamaan vielä paremmin vihaa, kun se helposti kääntyy minulla ärtyneeksi kitinäksi. Mutta eniten vihaa nostattaa maailman vääryydet. Vihoissaan en jaksa kuitenkaan kauaa olla, en maailmalle enkä ihmisille.

4. Laiskuus

Eniten minussa on varmasti tätä. Liian moni asia seisoo paikallaan sen vuoksi. Ja tästä minä eniten itseäni varmasti moitin. Mutta onneksi osaan myös laiskotella, hyvälläkin omallatunnolla. Toivoisin silti itseeni hiukan tehokkuutta lisää. 

5. Ahneus

Kyllähän se joskus iskee. Mutta ei niin ahneesti kuin ennen. Nuorempana en tiennyt, että se ei ole minulta pois. Nykyään tiedän, että sen minkä annan toiselle tai jaan, se palautuu joskus takaisin. Mutta herkkujen osalta olen oppimaton. Ahneuksissani vedän överit. Saatan jopa piilotella suklaatani, että saan syödä yksin. 

6. Ylensyönti

No sehän tulikin jo edellisessä. Ähkyyn syön itseni silloinkin kuin syön ulkona - en malta jättää juuri mitään syömättä.

7. Himo

Tämä on jotenkin haastava sana. Wikipediassa himon kerrotaan kuvaavan voimakasta halua. Varsinkin seksuaalista halua. Ehkä minussa tällä hetkellä on vähiten himoa - haluan toki monenlaisia asioita, mutta onko halut erinäisiä asioita kohtaan niin voimakkaita haluja, että voisin kuvata niitä himoiksi? Ehkä jotenkin koen, että himo on sellaista pakonomaista toimintaa. Sellaisesta olen opetellut koko ajan enemmän pois. Etten hurahtaisi haluamaan vaikkapa materiaalia niin, että siitä tulee oikein himo. Pienet himot ovat hyvä juttu :)

Voi ihmispoloa, kuinka sitä syntinen onkaan, kuka lie parempi toistaan... :)

Ps. Jos haluat olla syntinen ja himoita arvonta-palkintoa, niin klikkaa tänne tai tänne :)