Oman kuvan laajentaminen

Viimeisen, ehkäpä puolen vuoden aikana olen kovasti tarkastellut omakuvaani. Mitä uskon minusta, onko kaikki se totta, onko jokin käsitys vääristynyt ja ajan saatossa kulahtanut. Millaista tarinaa mielessä toistan itsestäni. Mitä kerron itsestäni. Mihin uskon ja mihin en voi uskoa minussa. Joskus ne kuvat tarvitsee freesausta, uudelleen arviointia.
Minä olen näin aikuisiällä kantanut koko ajan mukana sanoja "olen surkea koulussa" (hassua, koska aikuisiällä olen kuitenkin hyvin "menestynyt"). Nyt hiljattain aloimme veljien kanssa vertailemaan todistuksia, ja "pyllähdin pyrstölleni" kun kaivoin omani esille. Olin mielikuvissa kasvattanut ajatusta, että olen ihan kutosen oppilas (lukuunottamatta jotain itseilmaisujuttuja). Tosiasiassa todistuksessa oli kolme kutosta ja sitten kaikkia numeroita siitä ylöspäin. Lopulta viis niille numeroille, mutta olin minä kuitenkin enemmän handlannut, kuin mitä kuvittelin. Ehkä tähän on vaikuttanut se, että koin oppimisen työlääksi ja keskittymisen hankalaksi, ja mitään yleistietoa tänne päänuppiin ei ole jäänyt. Mutta silti - mielikuvan päivitys paikallaan! Minä mikään surkea ole! Minulla on oppimisen taitoa. 

Samoin minä aina peruskoulun jälkeen ajattelin, että "en osaa kutoa, virkata enkä ommella", mutta niin niihin kaikkiin on tullut jossain kohtaa aikuisuutta jokin ihme kipinä ja olenpas osannut kaikkea tehdä, omalla kädenjäljelläni. Aina voi oppia, kun löytyy motivaatio. 

Nuo ei toki ole ainoat itsepintaiset kuvat mitä minulla itsestä on, mutta toimikoon ne nyt tässä hetkessä esimerkkinä. Itsepintaisia kuvia voi olla niin monenlaisia. Voi olla tarinoita, joita me toistamme, vaikka ne ei ole enää totta tai ei ole totta alkuunkaan. Ne voi olla vaikkapa jonkun toisen sanat, mitkä meihin on jäänyt elämään ja kasvanut uskomukseksi. Ja vaikka ne kuvat olisi omaa totisinta totta, niin tarviiko niin olla koko loppuelämän? Kuvat voi olla sellaisia, että ne seisovat meidän etenemisen ja ihan vaikkapa unelmien tiellä - ja silloin ne joutaa murtaa. 

"En minä ole tarpeeksi rohkea, ei minua voi rakastaa, en minä opi leipomaan/ompelemaan/kutomaan, minä en osaa, minä aina mokaan, minä olen liian herkkis, turha yrittää kuin puihin menee kuitenkin, ei minulla ole taitoja niin paljon, minä saan aina kärsiä, elämä on hylännyt minut, minä en pärjää ilman miestä/naista, yksin olen joutunut kaikki tekemään..." Ja mitä kaikkea muuta?

Entä jos sinussa on enemmän kuin ajatteletkaan. Ja tottakai sinussa on! Älä anna menneen kuvan pysyä itsepintaisesti sinussa, ihminen saa kehittyä ja muuntautua, päättää olla enemmän!

Otetaan raamit pois ja katsotaan mihin kaikkeen meistä on <3 Uskalletaan kokeilla, herätellään luottamusta itseemme ja opetellaan uutta. 


4 kommenttia

  1. Ihan mahtava postaus! Meillä kaikilla on varmasti päässä asioita, joita pidämme totena, mutta eivät ne niitä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 :) Ja niinpä, ihan varmasti on :) Ihanaa sunnuntaita Outi.

      Poista
  2. Itellä on kans tollasia uskomuksia ittestä: en voi oppia mitään uutta, oon liikunnassa ihan paska, oon käsitöissä ihan paska jne. On mielenkiintosta nyt näitä huomata ja miettiä, että mistä ne on syntyneet ja varsinkin tajuta, että eihän ne oo totta. Esim. oon oppinu aikuisiällä frisbeegolffin ja oon omalla tasollani aivan hyvä ja nautin siitä. Se paskuuden tunne voi mulla tulla siitä, että kilpailu- ja koetilanteissa mulla on niin hirveät suorituspaineet, että se saa mut pahasti alisuoriutumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ihana huomata, että hittolainen, mähän osaan ja voin oppia :) Ja suorituspaineet on harmillisia, varsinkin jos ei saa tuotua koko potentiaalia esiin. Mutta huippua, että olet löytänyt mieleisen harrastuksen <3 :)

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)