Jos seisoisin valokeilassa?

Netissä tuli vastaan kommentti, jossa kiusaajille ehdotettiin rangaistukseksi pitää luokassa esitelmä aiheesta: Miksi kiusaan. Ajatukseni liukui siitä eteenpäin.

Maailma on täynnä järjettömyyksiä ja omassa toiminnassa voi olla viilattaa. Pohdin mitä tapahtuisi erinäisille asioille, jos niiden kanssa nousisi lavalle ja kertoisi perusteluja toiminnan puolesta? Voisiko lavalla seistä selkäsuorana ja vakuuttavana? Voisiko ylipäänsä myöntää toimintansa?

Miksi hakkaan puolisoani?
Miksi tuhoan elämääni päihteillä?
Miksi puhun aina vain itsestäni?
Miksi olen väkivaltaisessa parisuhteessa?
Miksi pelaan kaikki rahani?
Miksi viiltelen itseäni?
Miksi haukun ja mollaan itseäni?
Miksi olen valheellinen?
Miksi haukun ihmisiä?
Miksi varastan?
Miksi en harrasta liikuntaa?
Miksi oksennan syömäni ulos?
Miksi pidän itseäni nälässä?
Miksi petän?
Miksi kiusaan?
Miksi annan pettää itseäni?

Varmasti mm. noille kaikille on myös vakuuttavia perusteluja, varsinkin jos on hyvä puhumaan.  Mutta väitän, että moni niistä perusteluista saattaisi siinä valokeilassa murentua, ainakin jonkinlaisen kolauksen kokea. Vaikka valokeila olisikin ihan hypoteettinen. Niin miltä oma toiminta näyttäisi siinä valokeilassa. Voisinko toimiakin toisin? Onko tämä ainoa oikea keino? Ainoa totuus?

Toki monen asian takana on paljon monimutkaisempi vyyhti kuin mustavalkoisesti ajattelisi. Moneen kuuluu varmasti paljon tiedostamatontakin, syvää kieltämistä, kipuilua, vahvoja uskomuksia ja pakenemisyrityksiä omasta itsestä. Osan kohdalla perusteluja puolesta ei löydykään, mutta ei osaa muutakaan. Mutta herättelyä se voisi silti saada aikaan - vaikka valokeilassa ei oikeasti seisoisikaan.

Voisinko tehdä jotain muutoksia?





8 kommenttia

  1. Aika pahan kyllä heitit.

    Voisin kuvitella, että ainoastaan joku täysin paatunut, tekojensa seurauksille sokeaksi tullut, tai vaihtoehtoisesti narsisti voisi ihan pokalla seistä valokeilassa ja esittää perustelunsa isollekin yleisölle, mutta kyllä pistäisi ihan tavallisen ihmisen kiemurtelemaan ja häpeämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, näin minäkin uskon. Saattaisi sitä hiukan kiemurrella :)

      Poista
  2. Todella pysäyttävä idea. Mielestäni se voisi toimia, kunhan kysyjä eli vastaaja olisi avoin asialle!

    VastaaPoista
  3. Tää on mielenkiintoinen aihe! Itellä kesti tosi kauan, ennen ku tajus, että miksi kohtelen itteeni niin paskasti. Vihahan se sielä takana on. Viha, joka on kääntyny ittiä vastaan. Ja onhan siitä tullu ajan myötä myös tapa siitä, että kohtelee ittiä paskasti. Siitä eroon pääseminen onki sitten oma episodinsa totisesti. Miten tämän kaiken kertois spottivaloissa yleisölle? Sillain, että iteki kunnolla ymmärtäis ja pystyis suhtautuun myötätuntosesti vihaiseen minään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsensä mollaamisesta ei tosiaan ihan helppoa ole se suunnanvaihto, mutta ehdottomasti mahdollista <3 Niin, miksi haukun itseäni? Onko sille oikeastaan yhtään pätevää perustelua? Toki siis ymmärrystä tarvitaan - just nuo oivallukset että miksi näin toimin ja vaikkapa tuo viha siellä taustalla. Mutta vaikka on sitäkin, niin siltikään haukkuminen ei ole sillälailla perusteltua, että sitä "kannattaisi jatkaa". Helpommin aina sanottu kun tehty :D Mutta kirjat Itsemyötätunto, Sydänjuttu, Ole itsellesi armollinen on ollut ihania tukikeinoja itselle tuohon itseen suuntautuvaan ankaruuteen.

      Poista
  4. Varmasti olisi pysäyttävää monelle - ja jos ei puhuja itse ymmärtäisi olevansa väärässä, saattaisi kuulijoista joku ymmärtää jotain olevan pielessä elämässään. Ja kyllä - eiköhän meillä jokaisella ole jotain, mitä emme välttämättä valokeilaan halua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä <3 Ja varmasti kaikilla on asioita, joita ei haluaisi valokeilassa retostella :D

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)