Kun ei tiedä muusta

Jos ei tiedä muusta, kuin siitä missä on ikänsä taplannut. Jos on kulkenut samaa polkua, ollut samoissa tuulissa ja myrskyissä. Jos on nähnyt auringosta vain yhden puolen. Jos on kuullut vain samoja asioita. Jos on itkenyt samoja itkuja.

Niin silloin ei välttämättä tiedä mistään muusta. Ei vaikka asiat olisivat kovinkin lähellä.
Ei tiedä erilaisista katseista ja sanoista, lempeämmistä. Ei tiedä että polkuja ja teitä on monenlaisia, tasaisempiakin. Ei tiedä auringon kokonaisesta voimasta. Ei tiedä kuinka suureksi voisi kasvaa, kuinka voisi olla helpompi hengittää, kuinka olo voisi olla turvallinen, kuinka iloon voi herätä, kuinka itseään voi arvostaa ja rakastaa.

Entä jos sinä voisitkin tietää muusta. Entä jos kyse olisi vain rohkeudesta ja itsellesi hyvän tekemisestä. Se, että poikkeaa polulta, lähtee etsimään vaikkei vielä tietäisi, saattaa tuoda tullessaan löytämisen.

Löytämisen. Että kun katsoo taaksepäin, tajuaa. Tajuaa, että hitto, minä en oikeasti tiennyt että tällaistakin voi olla olemassa.

Entä jos sinäkään et vain tiedä muusta. Mutta se on silti hetken päässä.




6 kommenttia

  1. Tämä niin kosketti ja laittoi miettimään, miten he, jotka koskaan eivät ole vaikka lämpöä saaneet, osaisivat antaa myöskään lämpöä toisille Herätti paljon erilaisia ajatuksia. Osaat sanat laittaa niin taiten. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä suuresti, juuri tällaisten hetkien vuoksi sielu haluaa kirjoittaa <3

      Poista
  2. Elämän mietteitä.
    Rohkeasti kohti uutta, se antaa siivet unelmille ja hymyn huulille. <3

    Kaunista viikonvaihdetta sinulle!

    VastaaPoista
  3. Onneksi tuo tilanne voi muuttua. Mun tilalla on käyny niin ja paljon parempaa kohti.

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)