Elämäni kulmakiviä

Tämä syksy. On jotenkin ollut niin raskas-soutuista. Ilolla kuljen kohti joulua, tätä ihanaa tunnelmaa - hämyä ja hartautta, hiljaisuutta ja joutenoloa. Mutta silti vähän sellaisia ajatuksia, että olisipa tammikuu. "Uudet kujeet ja kuviot". Loppuvuodesta huomaan usein oman tyytymättömyyden. Unelmat eivät olekaan nytkähtänyt liikenteeseen kuten toivoin. Pohdintaa, että ehkä en pystykään, tai ehkä niiden ei ole määrä toteutuakaan. Epätoivoakin, että onko näin. Vai että hiljaa hyvä tulee ja ajallaan huomaan ne, joiden kuuluukin tippua pois matkasta ja joiden pysyä mukana, kasvaa täyteen mittaansa. Ehkä näin kuitenkin. Mutta yhä enemmän nyt siis tarpeen kiitollisuuden viljeleminen. Kiitos, kiitos, kiitos. Ja itseni juurruttaminen tähän hetkeen. Taas. 
Siitä tulikin mieleen, että kirjaan nyt ylös elämäni "kulmakiviä", joihin haluan tukeutua. Että muistaisin taas paremmin.

Kiitollisuus, se tulikin. Kiitos monista hyvistä asioista, mutta kiitos myös niistä hetkistä, jotka ei aina niin kivalta tunnu, mutta johonkin sinua vievät. Kiitoksen sanominen, asioiden siunaaminen, rakkauden lähettäminen - sellaisiinkin paikkoihin, joihin ei yhtään tekisi mieli. 

Suuntaa ajatuksia sinne minne haluat kulkea, sinne millaisissa fiiliksissä haluat olla. Negatiivisuuden oravanpyörä, se ei saa mitään muutosta aikaan - muuten kuin omassa nahassa kireyden tunteen. Puutu epäkohtiin, sano ääneen mikä vaivaa, mutta pyri vellomisesta pois. 

Rauhoita itsesi hyvä nainen. Hengitä sisään ja ulos. Painele kävelylle. Mene liikuttamaan itseäsi vaikka kuinka lähteminen laiskottaisi. Kuuntele meditatiivista musaa, huudata musiikilla olo seesteisemmäksi. Istu alas ja kuuntele. Istu alas ja kirjoita. Ole hiljaisuudessakin.

Kuuntele sitä sydämen ääntä, tunnetta rinta-alassa, hiljaista kuiskausta korvissa. Oikeasti se ohjaa sinua, anna sille mahdollisuus. 

Anna sydämestäsi, tee asioita sydämestä. Mekaaninen tekeminen, ilman tunnetta, saa sinut köyhtymään. Tiedät sen, olet oppinut tuntemaan itseäsi. Anna itsestäsi maailmalle, teitpä mitä vain.

Visioi, unelmakarttaile. Arvosta unelmiasi, ne haluaa tulla nähdyksi, ne haluaa että uskot niihin.

Kuuntele kehoasi, se kyllä kertoo jos jokin ei ole sinulle hyväksi. Kunnioita sitä.

Anna muiden innostus tarttua sinuun. Hakeudu sellaisten ihmisten pariin, joiden kanssa voit ideoida ja antaa luovuutesi nousta kukkaansa. Sellaisiin porukoihin, jossa buustataan toinen toistensa unelmia.

Muista kiittää läheisistä, nähdä se hyvä kaikissa heissä.

Niin ja muistathan suoda arvostusta ja rakkautta  myös itsellesi. Sitä lempeyttä ja armoa.

6 kommenttia

  1. Ihana postaus. Kiitos. Kauniita asioita oot listannut ja niin samoja mitä itsellänikin pyörinyt päässä <3

    VastaaPoista
  2. Minusta tuntuu, että itsensä rakastaminen on välillä kaikista vaikeinta. Ihana postaus.
    Mukavaa viikonloppua ja joulukuun alkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä niin totta, itsensä rakastamisen vaikeus. Ihanaa joulukuuta sinulle Outi <3

      Poista
  3. Ihania kuvia ja tuttuja ajatuksia vuosien takaa. Suurimmat muutokset ovat tulleet elämääni vasta, kun olen ensin luopunut niihin liittyvistä unelmista ja omasta tekemisestä asioiden eteen. Maailmankaikkeus sai tilaa järjestää asiat, kun en itse ollut sekoittamassa pakkaa jatkuvilla ajatuksilla ja toiveilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Tuota itseasiassa olen viime aikoina miettinyt - missä pitäisi antaa maailmankaikkauden näyttää tietä ja milloin olla toimijana oikein urakalla :) Kiitos tästä kommentista, jäin pohtimaan asiaa :)

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)