Näkyjä

Jos tuulen voisin seisauttaa. Jos auringon voisin
pilvien takaa paljastaa. Jos vetten päällä voisin kävellä.
Jos taikoja osaisin tehdä. Jos pipit voisin pois puhaltaa.

Jos ja kun. Kun hulluna haaveilen ja uskon. Missä itseni näkisin.
Näkisin vaikkapa näin.

Opiskelisin kulttuuria, luovuutta ja psykiatrian erikoisammattitutkinnon.
Tekisin töitä kulttuurin parissa ja edelleen nykyisen mielenterveys- ja päihdetyön
äärellä. Touhuaisin vuorollaan erilaisten projektien parissa, tuoden ihmisille valoa
ja toivoa, lohtua ja iloa, onnistumisia ja mahdollisuuksia voimaantumiseen.

Olisin aikuisten parissa, mutta ehdottomasti myös lasten ja erityisesti nuorten
parissa. Kokoontuisin heidän kanssaan mm. Rakas Minä-teemalla. Osa työstäni
olisi kehitysvammaisten äärellä - ammentaisin heidän välittömyyttä ja
rohkeutta, tunteiden paloa itseeni. 

Kuuntelisin, haastattelisin, toimittaisin Pahan jälkeen-tyylisiä juttuja
tai olisin Inhimillisen tekijän tuolien äärellä. Ottaisin valokuvia, kirjoittaisin.
Pitäisin hiljaisuuden hetki-tuokioita, unelmien vahvistusiltoja, kuljettaisin
metsässä, katsottaisin taivasta - sen värejä, pilviä, tähtiä. Tanssittaisin.

Tekisin työtä, missä etuna olisi ulkomaanmaan matkailu ja vieläpä perhe mukana.
Kertoisin tarinaa kehon kielellä, olisin teatteriryhmässä, osallistuisin Tanssii
Tähtien Kanssa-ohjelmaan. Kiertelisin eri kaupunkien teatteri-esityksissä.

Tapaisin, työskentelisin innovatiivisten ihmisten kanssa, joiden
seurassa olisi lupa unelmoida ja hullutella. Joiden kanssa oltaisiin
osa ratkaisua. Joiden kanssa saataisiin aikaiseksi yhteistyöllä, mutta
luottaen toisten henkilökohtaiseen panokseen ja tarjoten olkapäätä, kun ei
mennytkään ihan putkeen. Olisin myös itseni paras työkaveri ja kirjoittaisin
itsekseni, tuotteliaasti, edeten.

Ja kaiken lisäksi perheen kanssa yhteistä aikaa olisi riittävästi, näkisin
ystäviäni säännöllisesti, parisuhteen kahdenkeskinen aika olisi säännöllistä,
liikkuisin viikottain eri tavoin,  ehtisin tehdä hiukan vapaaehtoistyötä.

Ja tämän kaiken päälle, runsaus valelee minut ja perheeni.
Se ihana, hunajainen, makea runsaus.

Tällaista minä näkisin, ainakin. Onkohan minussa näkijän vikkaa?

6 kommenttia

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)