Sinusta on mihin vain

Painaako joku sinua alas, yrittääkö tukahduttaa valosi.
Onko jonkun toisen sanat saaneet sinut uskomaan, ettet
pysty, osaa tai riitä. Onko jonkun toisen kädet ohjanneet
sinua jonnekin minne et tahtoisi kulkea tai vetäneet sinua
pois sieltä minne omat jalkasi tahtoisivat astella.

 Luen kirjoja Tie luovuuteen ja Luovuus lähtee käsistä.
Juuri nyt sivuilla teemat, jossa pohditaan oman itsensä 
tukahduttamista, muiden miellyttämistä, toisten negatiivisia
sanoja ja asenteita, sitä kuinka muut määrittelevät sen
mihin pystymme ja mihin emme. 

"Et sinä ole musikaalinen yhtään, ei sinusta tule soittajaa."
"Tekstisi on karmeaa luettavaa, kirjoitusvirheet pilaavat
kaiken." "Meiän Tauno on aina ollut niin kömpelö, ettei
siitä mitään urheilijaa saa." "Äänelläsi ei kyllä lauluja
kannata laulaa." "Älä kuule kurkottele tähtiin, tulet
vain pettymään." "Et sinä pärjää maailmalla yksin."

Ja niin sitä moni omaksuu pikku hiljaa tuollaiset
kommentit omaksi ääneksi. Uskoen, että juuri näinhän
se on. Tai yksi ainoa lause, juuri oikean väärällä
hetkellä, saa lukkiuttamaan orastavan halun täysin
ja uutta yritystä ei enää uskalla edes tehdä.

Olen pohtinut omia negatiivisia-ajatuskaikuja. Sellaisia
kyllä löytyy, olenhan niistä aiemminkin jotain maininnut.
Mistä lie olen niitä päähäni istuttanut.
Mutta voin kertoa, että onhan se välillä pitkän tuntuinen
tie oppia ulos niistä. Löytää se usko, että minullakin
on kaikki mahdollisuudet.

Kuuntelin vasta, kun joku soitti pianoa. Rakastan
kuunnella sitä. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että
minusta ei ikinä mitään soittajaa saisi, mutta istuessani
itse pianon ääreen soittamaan - sen yhden ainoan lurituksen
minkä joskus aikoinaan olen joltain oppinut - havahduin
ajatukseen: Miksen minäkin voisi oppia? No voinhan minä.

Ei sen aika ole nyt, mutta sekin portti on auki.
Näin jo mielikuvissa itseni säveltämässä runoilleni
kanssakulkevaa rytmiä. Mutta nuo portit, on se tämä
elämä niin ihanaa. Toisena hetkenä sitä pyörii mudassa
ja toisena hetkinä sitä harppoo eteenpäin löytäen
itsensä jostain tekemisen keskeltä, josta ei olisi
itseään aivan pian arvannutkaan löytävänsä. Ja kuinka
näihin hetkiin vaikutusta on muilla, heillä jotka
kannustavat eteenpäin <3 

Kyllä pitkät vapaatkin tekevät ihmeitä. Olen saanut annettua
itselleni aikaa, hidastettua oikein urakalla. Ja voi
mikä idea-tulva päässäni nyt onkaan. Kuulette lisää
myöhemmin.

Ps. Sinustakin on mihin vain. Murra lukot
ja anna palaa ;)