Valoa kohti, valoa kohti

Seisoimme

Kuilun reunalla

Käsi kädessä

Yhdessä vavisten

Minua pelotti

Niin järjettömän paljon

Että pahaa teki

Katsoin sinua

Kysyäkseni 

Miten selviämme

Puristit kättäni tiukemmin

Ja silmistäsi sen näin

Rohkeuden

Päättäväisyyden

Tiesin

Se riittää nyt

Että toinen meistä uskoo

(Juuri nyt, joulun alla, en olisi missään niin mielellään kuin tämän lumimaiseman keskellä. Mutta kun tästä kuljetaan läpi, minä niin toivon lämpöön ja aurinkoon pääsyä. Toki, nythän valon puolelle jo käännytään. Mutta ehkäpä vieläkin lähempänä valoa haluaisin käydä, ennen kesää.)



Hetket pimeässä

Joskus tarttee. Istua ihan yksin. Hiukan hämärässä. Erottaa mikä on minua ja minun puhetta, mikä muiden. Puhella vähän ihan itsekseen. Joskus tarttee olla pimeän puolella jotta jaksaa taas valossa kulkea. Voimaantua hämärän hellässä huomassa. Mutta vain joskus.

Pimeyttä vastaan

Lomani viimeinen viikko on käynnissä. Ja täytyy sanoa, että ihan itse aiheutetusti loma on osittain mennyt kiristellessä hampaita. Demoni, pimeä puoleni, se alhainen retku joka aiemmin näytteli melko suurta osaa pään sisälläni, on nostanut päätään. Mylvinyt terästetyllä äänellään niin, että korviin on sattunut.

Minusta ei ole mihinkään.

Kevään loppu oli melkoista hurlumheitä. Jonkin verran ylitöitä, jotta pari irrallista vapaata. Muuttorumbaa - monia asioita hoidettavana. Esikoisen Lontoon luokkaretkelle valmistautumista. Normi arjen hallintaa. Paineet, että pitäisi tehdä sitä enemmän, jotain vähemmän.

Unohtuneet omat hiljaiset hetket. Kirjoittamisen vähyys. (Miten ihana onkaan paukuttaa näppäimistöä, pyöritellä kynää sanojen mukana.) Kiireen ja kaaoksen tunne päässä. Syyllisyys henkisestä läsnäolottomuudesta. Ristiriitaiset tunteet esikoisen itsenäistymisen vaiheesta, uudenlaisesta etäisyydestä. Mihin minua tarvitaan, olenko ollenkaan tarpeellinen, missään.

Tunne, etten ole oman elämän ohjaksissa. Totaali-hiljaisuuden kaipuu, samalla kaipuu olla läsnä ja iholla perheen kanssa. Voiko ajan saada seis, en kestä! Hyödyttömiä pysäytys yrityksiä. Yrityksiä hiljentää mieltä, mutta ei sinnikkyyttä eikä hengittelyä.

En nauti tästä olotilasta!

Viikonvaihteessa päätin, että nyt Piru vie riittää taas! Ole hiljaa. Mitä olen hukannut. Sytytä kynttilä, muista hiljentyä. Oih, synttärilahjaksi saatu Maaret Kallion kirja Lujasti lempeä, juuri oikea tähän hetkeen. Mitkä ne olikaan ne uudet ajatusurat, mmmmm. Löytyi. Paperille sanojen toistamista, uudelleen ohjelmointia oikeaan suuntaan. Om. No niin, kyllä se tästä taas. Liika vauhti ei tee enää hyvää. Sitä on niin herkkis.

Jotta myös toinen puoli tulisi esiin - se hyvä ja kokemusrikas. Niin. Lontoo, olipa ihana käydä vaikka sadetta ja viileää säätä olikin. Nuorten kanssa asiat sujuivat hyvin, kertakaikkisen.

Sain omaakin aikaa kahviloissa/ravintoloissa, joista seurasin liikennettä ja kuuntelin kielten sekamelskaa. Oma pää sanoi tyhjää vain. Kiitollinen olo, että sain olla mukana. Siitäkin huolimatta, että eka yön järkytys - kohtaaminen torakan kanssa - sai minut hetkelliseen epätoivoon. Moneen sitä tottuu, vaikka sain kyllä yöni rauhassa nukkuakin. Ja ilahtuu, kun saa taivaallista, gluteenitonta pitsaa - ai että!

Siihen päälle hiukan kotomaan maisenvaihdosta Hämeenlinnan ja Tampereen suunnalla. Ratin takana monta sataa kilometriä, mutta mukavaa oli - pään sisäisistä äänistä huolimatta. Yllättävintä oli kuinka 6D-katsomossa eletty vuoristoratakokemus sai minut pelon valtaan - niin kerrassaan, että pelkäsin lentäväni hiukan liikkuvasta tuolista pimeyden syövereihin. Noh, loppu rata meni hiukan rentoutuneemmin, kun kerroin itselleni, että tästä ei voi tippua eikä tämä ole edes totta. Mutta sisätila huvitukset ovat tällaiselle herkkänahkaiselle täysin riittävä huvitus. Jos sitä edes huvitukseksi voi sanoa.

Ja oman kodin ihastelu. Pari taulua seinään, pikku hiljaa muut. Kylläpä tämä tuntuu niin omalta. Ei ole ollenkaan vieras olo. Ihanan kotoinen. Tänne on ihana tulla ensi viikolla jatkuvien työpäivien jälkeen. Onhan sitä kesää vielä jäljellä, vaikka töissäkin olisi.

Ugh. Olen puhunut. Jaksoikohan kukaan lukea.

#AgainstDarkness
#Findyourlight