Pysy koossa

Minä sanoin

Pysy koossa!

Pysy koossa sen hetken
kun olen poissa
Silmästä silmään
Niin minä sen sanoin
Painokkaasti

Ja sitten minä lähdin

Käänsin selkäni

Ristin sormet

Pelkäsin

Vihasin jo mahdollista

*

Tulin takaisin

Ja sinä olit siinä

Siinä mihin sinut jätin

Seisoit ja itkit

Tärisit

Minä pysyin koossa

Minä pysyin

Sinä kuiskasit

Niin

Sinä pysyit rakkaani

Sinä pysyit

Ja minäkin itkin

Toiselle voi olla monin tavoin

En minä aikonut olla se. Sinulle se.

En aikonut lämmitellä hameen aluksia, kohennella rintoja.

Varsinkaan en aikonut kuunnella perhosia vatsan pohjassa, enkä juosta jännityksestä vessassa.

En edes tiennyt, että sinulle voisin olla. Yhtään mitään.

Mutta olenpas nyt sitten kuitenkin. Salakavalasti, itseltänikin tietämättä.

Olen kokonaan, jokaista rajaa myöten. Olen Sinulle.

Olen sinulle päivin, mutta ennen kaikkea öisin. Olen silloinkin, kun et ole paikalla.

Olen sinulle. Se. Iho ihoa vasten. Sydän syrjällään toiselle.

Olen sinulle.

Rakastaisitko

Rakastaisitko

Sitä että en voi olla kokonainen

En ihan aina

Sitä että en aina jaksa kasvoja ja kosketusta

Sitä kun toisinaan rakastan hiljaisuutta yli kaiken

Rakastaisitko

Tätä epäonnistumisen tuskaa

Jonka vuoksi öitä valvon

Poltettuja siltoja

Jotka loputtomana savuavat

Sitä että en usko olevani sen arvoinen

Rakkauden arvoinen

Rakastaisitko sinä muka tätä

Minua

Rääpälettä

**

Kyllä

Minä Rakastaisin

Ilolintujen laulu

Kuulin laulun

Se kosketti sieluani

Se jäädytti tulvivat kyyneleeni

Siinä oli musta suru

Siinä oli loputon lohtu

Siinä oli murskattu toivo

Kuulin sen laulun

Salaa sen kuuntelin

Se kuului kalliolta

Tähtitaivaan alla

Siitä kuului itku

Raastava kipu

Turvattomuus

Minä vain kuuntelin

Kuuntelin

Kuuntelin

Ja sitten kuului

Puhdistava itku

Vapaus

Laulu joka pääsi lentoon

Minäkin itkin

Ja lauloin

Ja itkin

Anna tulla ulos, kaikki se mikä hajottaa ja sydäntä pieniksi pilkkoo. Anna tulla kauhu ja pelko. Anna tulla lohtu, jota et saanut. Anna tulla verissä kulkeva tahma, joka ei tahtoisi irti päästää - anna senkin tulla, kyllä se tottelee. Anna tulla. Itke ja huuda. Anna tulla ja löydät laulusi.

Toisen ilo ja vapautuminen. Toisen onnistuminen. Toisen puhdistuminen. Toisen onni ja sydämen palo. Ne hetket kun toinen nousee siivilleen. Ne sulattaa omankin sydämen.

Kannustetaan, rohkaistaan, tuetaan, jaetaan, odotellaan. 

Ps. Täällä arvotaan!

Valo valtameren yllä

Ei valo ole sinua hukannut

Se on tuolla

Yläpuolella

Se on suuren valtameren yllä

Metsien päällä

Se on kaikkialla

Sielläkin

Missä pimeää on

Valo on aina sinua varten

Aina

Paljasta kasvosi

Sydämesi

Katsoin ystäväni kanssa leffan Valo valtameren yllä. Tällaiselle runosielulle Juuri Ihana elokuva, kauniilla sanoilla ja maisemilla koristeltu. Ehkä sellaiseen hitaaseen, kuulostelevaan hetkeen sopiva. Ehkä kiireen taltuttaja. Ehkä itkun kaipuuseenkin. Käy lähellä sydänsurua.

Mutta sellainenhan se sydän joskus on - hankkiutuu sydänsurun äärelle, jotta voi vahvistua lisää. Että tietää mitä rakastaa, mitä ei. Se käy välillä pimeässä, jotta muistaa miltä tuntuu rakastaa valoa.

Varmasti?

 Varmasti?

      Varmasti?

 Hän kysyy

Kyllä

            Ihan varmasti!

Minä vastaan

Little words. Little poetry.