Jos olisinkin Olivia (+muistutus arvonnasta)

Lapsena, ala-asteella minä toivoin, että nimeni olisi Elina ja minusta tulisi lentoemo. Jossain kohtaa vaihtoehdoksi ammatille nousi suvun ensimmäinen rekkanainen. Mutta kaukana ne oli oikeasta visiosta sitten loppujen lopuksi. Lentoemona olisi kiva olla matkustelun vuoksi, mutta matkapahoinvoinnista kärsivänä työstä ei taitaisi tulla mitään. En myöskään istuisi samaa rutiinia toistavaan hommaan. Kaiken lisäksi alkaisin kärsiä varmasti ahtaanpaikan-kammosta. Ellen olisi niissä luksus-luokissa - eikö siellä ole tilaa reilummin? Rekkanaisen touhu olisi liian fyysistä ja liian yksinäistä. Nukahtaisin rattiin, tulisin hulluksi tuhansissa kilometrissä. Elinakaan en enää haluaisi olla, vaikka kaunis nimi se onkin. Katja on ihan hyvä. Vaikka olen aina kokenutkin sen tylsäksi nimeksi, kun siitä ei saanut hyviä lempinimiä muodostettua.

Mutta jos nyt hiukan leikittelisin ajatuksella, että kuka minä olisin, kenenlaista elämää haluaisin kokeilla? Niin sanoisin, että olisin Olivia, jolla olisi upeat kiharat kutrit ja linjakas vartalo. Jotain sellaista espanjalaista verta olisi havaittavissa. Pukeutuisin naisellisen tyylikkäästi, ehkä hieman taiteelliseen tyyliin. Eläisin rikasta sosiaalista elämää ja nauttisin taiteesta. Itse asiassa minä eläisin taiteella - minä kirjoittaisin missä ikinä kulkisin, kotona omassa studiossa minä maalaisin musiikin tahtiin käyttäen koko kehoa välineenä. Minä pitäisin kursseja, missä rohkaisisin ihmisiä löytämään oman äänensä, oman jälkensä. Matkustaisin paljon, istuisin katukahviloissa nauttien omasta seurasta - vastapainona vilkkaalle sosiaaliselle elämälle. Koti olisi minun rauhan tyyssija - minulle mutta myös rakkaille ihmisille. Siellä saisi olla juuri sitä mitä on. Siellä saisi olla ihan hiljaa. Tilaa ja syliä olisi tarjolla ystäville, heidän lapsilleen/perheilleen ja lähimmille sukulaisille. Olivialla ei näköjään olisi omia lapsia, mutta sopivan miehen löydyttyä kuvioon tulisi ehkäpä adoptiolapsi(a). 

Olivia taitanee olla "alter egoni", tai se osa minua johon kiteytyy tietynlainen vapauden kaipuu, energisyys, luovuus ja taide, matkakaipuu, toiveet suuresta sydämestä ja hylättyjen pelastamisesta. Mutta nyt minä olen kuitenkin Katja. Katja Annukka. Jonka mukana kulkee osa Oliviasta. Ja hyvä niin. Oliviana minulla ei olisi tätä omaa rakasta perhettä.

Ps. Ihanan Ilona Pietiläisen vuoden 2018 kalenterikirjan-arvonta käynnissä vielä tämän viikon täällä blogissa ja Instagramin puolella.