Entä jos ne onkin oikeassa

Miksi onkin helpompi uskoa niitä negatiivisia sanoja - niitä missä kerrotaan kuinka on huono jossain, missä teki virheen, missä pitää muuttaa toimintaa, olla erilainen. Miksi ne on helpompi nielaista sisään. Kun taas hyvien ja positiivisten sanojen kohdalla, joutuu nieleskelemään enemmän eikä aina saa edes nielaistua.

Kyselin vasta muutamilta läheisiltäni Hyvän mielen vuosi-kirjan tehtävän tiimoilta, että kertoisivat minusta heidän näkemiään vahvuuksia ja kykyjä. Mietin muitakin hiljattain kuultuja lauseita. Ajelin pari päivää sitten kotiin jostain ja mieleen nousi ajatus entä jos ne onkin oikeassa? Entä jos ne puhuvatkin totta, kun ne kertovat minusta jotain kaunista? Entä jos päätän uskoa niitä yhä enemmän, sen sijaan, että kuuntelisin soraääntä sisältäni.

* Sinä osaat viedä kuin mies, osaat tanssia (kuulostaa melko hassulta kirjoitettuna:)).

* Sinulla on miellyttävä ja lempeä juontajan ääni.

* Sinulla on sydän paikallaan tähän työhön.

* Sinä olet elementissäsi kun heittäydyt.

* Olet jakanut valoa ja voimaa muille.
* Tuot pelkällä läsnäololla rauhaa.
* Sinulla on hyviä ideoita.
* Osaat muodostaa tarinoita.
* Olet empaattinen.

Kun on kurja olla, silloin on ehkä paikallaan koota ylös niitä kauniita sanoja mitä on kuullut.  Kuulla niitä asioita missä toinen näkee voimaa, potentiaalin ja mahdollisuudet. Makustella niitä, antaa niiden piirtyä silmiin ja sydämeen. Katsoa itseään muiden silmin, nähdä mitä hyvää ja kaunista minussa on.

Hyvää ja kaunista, sinussa ja minussa.