Tämän kotikyläni
hiljaiset aamut
Hitaasti kulkevat ihmiset
Kainosti hymyilevät
Järven jäät liikehtivät
Aurinko tervehtii
seuranaan tuuli
joka lupaa kevättä
Minä kuljen
ilman kiirettä
ilman toiveita huomisesta
Tämä hetki
Nämä askeleet tärkeimmät
Katja Pellikka-Mikkonen
Kevät vielä kaukana. Nyt jouluinen fiilis, rauhallinen tunne
sykkii sisällä. Halua himmentää valoja, olla vähän hämärässä.
Hoivailla ja voimaantua. Mietteissä muutos, toive muutoksesta.
Niiden kanssa nyt kuljen, jakaen asioita kanssakulkioiden kanssa.
Toivon, että jossain vaiheessa voin kertoa sen polun ja nimenomaan
niistä ihanista vaiheista, joilla minua johdateltiin eteenpäin.
Siitä, että kun on Valmis, niin ovia avautuu <3


