Kuule, tyttäreni, tahtoisin keskustella kanssasi. Tärkeistä asioista. Kuten itsensä rakastamisesta, ja siitä ettei elä niin kuin toiset käskevät, vaan siten kuin sydän halajaa. Kuitenkin arvostaen ja kunnioittaen samalla muita.
Tiedäthän, että olet minulle tärkeä? En aina osaa olla sellainen roolimalli kuin tahtoisin, mutta toivon että saan välitettyä sinulle tärkeimmät arvoni. Enkä aina osoita sellaista itseluottamusta ja rakkautta itseäni kohtaan, jota toivoisin sinun kokevan itsesi kanssa. Mutta toivon, että näet sen ainakin toisinaan. Joskus minun on hankala puhua tunteistani,
vaikka sinulta sitä myös odotan. Haluan kuitenkin kertoa, että se on tärkeää elämässä, vaikka se ei aina ihan onnistuisikaan. Että ethän ainakaan sisällesi säilö niitä tunteita, jotka voivat sairastuttaa.
Äläkä myöskään iloasi peitä, vaikka minä joskus sitäkin saatan tehdä. Koska se olisi muka "tyttömäistä", hölmöä. Vaikka eihän se ole, ei ollenkaan! Jos tunnet olosi huonoksi jonkun seurassa, älä sivuuta sitä. Minäkin pyrin siihen. Ympäröi itsesi ihmisillä, joiden seurassa nautit ja saat olla se kuka olet. Ja muistathan, että kehosi on sinun temppeli - sinne ei ole kenelläkään lupaa tulla omin luvin.
Onneksi sinä olet sinä. Opetat minua joka päivä. En minä oikeasti tiedä mikä sinulle sopii, sinä kyllä löydät omat keinosi elää elämääsi. Vaikka kuvittelen välittäväni jotain tärkeää, en voi olla varma ovatko ne oikeita asioita. Haluan silti niistä kertoa. Sinä olet nupullaan oleva kukka, jolla on koko maailma edessä. Ja tiedät jo nyt monta asiaa paremmin kuin minä. Jotenkin sinulla on vankemman oloiset juuret kuin minulla. Siksipä en epäile ollenkaan ettetkö pärjäisi. Mutta aina, kun minua tarvitset, olen täällä. Vaikka en sitä sanoisi.
