Luottamus

Minä olen melko luottavainen ihmisten suhteen. Haluan uskoa hyvään ja antaa ihmisille  useimmiten mahdollisuuden. Joku voisi sanoa, että olen liian sinisilmäinen, naiivi. Ja ehkä olenkin toisinaan. En haluaisi uskoa, että ilkeyttään toisia satutetaan ja rikotaan luottamusta. Tiedän kuitenkin, että sellaistakin on, toki. Uskon kuitenkin myös hukassa olemiseen, siihen että suden hetkillä ihminen voi töppäillä, ja sitten ryhdistäytyä. Osa on töppäilyn kierteissä, niin että ryhtiliike ei onnistu, mahdollista se kuitenkin on. Osa meistä kasvaa jossain kohtaa kieroon niin tiukasti, että on sitä hautaan saakka.

Kun saa muihin kohdistuvaan luottamukseen säröjä, voi muuttua varovaisemmaksi. Joidenkin kolhujen jälkeen näin käynyt. Kuinka paljon annan itsestäni muille, kuinka nopeasti uskallan luottaa, voinko luottaa vaistooni, voinko luottaa ollenkaan? Jos kerron itsestäni jotain, käytetäänkö tietoa väärin ja jos käytetään, niin mitä siitä seuraa? Entä jos uskalsin antaa itsestäni, ja joku ei siihen kunnioittaen suhtautunut, kenestä se kertoo eniten? Kuka on luottamukseni arvoinen?

Vaisto - kun saa kolauksen, voi olla että hetkellisesti hukkaa sen tuntemuksen. Toki, vaisto voi olla väärässäkin. Mutta voi olla, että kuulee vaistonkellon kilisevän, mutta ei tiedä miten siihen reagoida. Onko tämä minun omaa pelon ääntä, vai onko tässä jotain hämärää?

Joidenkin, harvojen, ihmisten kanssa nousee karvat pystyyn "selkäpiissä", ja koen puistatuksia. Siihen yleensä luotan, jotakin sellaista ihmisessä on, että en halua antaa itsestäni siihen mitään. Joidenkin kanssa on heti hirmu hyvä olla, välillä virtaa lämpö. Joidenkin kanssa ei saa kiinni, että missä mennään, on ristiriitoja ristiriitojen päälle, hämmennystä.

Iskuista, vääristä tulkinnoista huolimatta, haluan uskoa hyvään ihmisissä, luottaa heihin. Mutta pyrin siihen, että en anna astella omalle tontilleni sillä varjolla, noin vain. Kaikki ei silti ole "minun ihmisiä", oli heissä hyvää vaikka kuinka paljon. Vaikka olen melko avoin, jotkut asiat kuuluvat vain "luottamuksen piiriin". Sitä haluan muistaa kuunnella - joskus huomaan rajojeni löystyvän, mutta tunnen sen kyllä sitten ja muistan taas selkeyttää niitä. Joskus taas annan itsestäni liikaa, ja lopulta siitä syntyykin hyvää.

Rakkaus, luottamus, avoimuus, hyvän näkeminen - niihin pyrin ihmissuhteissani, vaikka joskus kompuroin.