Ostos-stressi

Hiukan aiemmin kirjoitin antamisen ilosta.
Jatkan pohdintaa siitä, että mitä minussa on tapahtunut
uusien juttujen hankkimisten suhteen. Konmari ja moni blogi
on toiminut suunnannäyttäjänä, mm. Ilona.

Yleensä, kun olen päässyt isoihin "citeihin" ja kauppakeskuksiin
niin minut on vallannut jonkinlainen sisäinen kaaos. Että vielä
jotain pitäisi ostaa. Hirttää niinku kiinni. Täällä "korvessa"
kun on minimaalisesti kauppoja mistä ostella... 
Nyt olen tietoisesti päättänyt karsia tavaran hankintaa.
En ole lyönyt ehdottomia kieltoja, vaan kysynyt enemmän,
että tarvitsenko, haluanko, tuottaako jokin minulle iloa.
Eniten tätä olen pystynyt soveltamaan sellaiseen "kodin kamaan",
vaatteita on jonkin verran tullut ostettua. Kun niitä tunikoita
nyt talveksi tartten, oikeesti :) Ja ystävän toppatakki oli niin
ihana, ja oikeasti tarpeellinen. Ja koska se oli tummansininen,
se tasapainoittaa nyt. Aiemmin en sitä sietänyt.
Vasta kun kävin kynttiläostoksilla, minut valtasi sellainen
sisäinen kaaos. Mitä, mitä, mitä vielä ostaisin. Jouluvalot?
Joululahja? Kansioita? Kuppeja? Mutta sitten tunnistin jutun
ja oivalsin. Tämä on täysin sen merkki, että ulos kaupasta.
Mitään muuta ei tartte nyt ostaa. Ja niin minä poistuin.
Tyytyväisenä. Se kaaos on koko ajan yrittänyt kertoa, että
nyt riittää. Nyt riittää. 

Pari päivää siitä, olin ystävän kanssa kävelyllä. Pohdimme
tuota samaista asiaa siitä näkökulmasta, kun joskus ostaa
esim. joululahjoja tai muita lahjoja, meinaa iskeä paniikki,
kun ei tiedä mitä ostaa. Valitsenko tämän vai tämän. Entä, jos
se toinen ei tykkää tästä jne. Ottaa valtavia paineita niistä
lahjojen ostamisista. Siitä tulee stressi joka pitää saada
äkkiä alta pois.
Siinä keskustelun aikana tajusin, että en halua ostaa lahjoja
tuollaisissa fiiliksissä. Ennemmin jätän ostamatta, kuin
ostan lahjoja jotka on kääritty stressiin. Itse asiassa nyt
muutamat jouluiset paketit on tullut ostettua levollisessa
olotilassa. Ja siten on aikomus edetä tästä eteenpäinkin.

Jos pakettia ei ilman stressiä löydy, vien sitten lahjakortin,
jolla tarjoan vaikkapa kahvilahetken yksin tai seurassani.

14 kommenttia

  1. Totta muuten, että suorituslahjoja ei olen niin mukavaa antaa. Sama täällä, en ole aikoihin enää hankkinut kotiin mitään uutta (Noh pari kahvimukia), mutta kun vielä osaisi harventaa ja vähentää tavaraa. Tuntuu isolta ja stressaavalta savotalta.

    Leppoisaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, sellaiset muutamat pienet ostokset missään näy ;) Rauhaisaa yötä :)

      Poista
  2. Lahjojen ostamisesta ei kannata ottaa liian suuria paineita. Mutta välillä se on helpommin sanottu kuin tehty. Hyviä ajatuksia laitoit.

    VastaaPoista
  3. Hyvä idea. Itse en vietä joulua, mutta joka vuosi stressaan siitä mitä ostan toisille lahjaksi. Tämän vuoden lahjat ovat muutamaan vaille valmiit.

    VastaaPoista
  4. Joo. Suorituslahjat ovat kamalia. Sekä antaa että saada. Pyritään niistä pois :)

    VastaaPoista
  5. Lahjakortti kahvilaan ystävän kanssa olisi se paras lahja!
    Hetki yhteistä aikaa on arvokkaampaa kuin tilpehööri.

    Mukavaa alkavaa viikkoa sinne marraskuun tunnelmin!

    VastaaPoista
  6. Minäkin pidän enemmän jostain muista kuin tavaralahjoista. Minä kun en tarvitse mitään.
    Lahja voisi olla sellainen, joka ei jää nurkkiin pyörimään... vaikka suklaata :D

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)