Tietomaassa seikkaillen

* Luuppiliput saatu

Mitä tekisi vaikkapa tylsänä vesisadepäivänä, tai niinä hetkinä, kun lapset muuten vain valittaa tylsyyttä, tai kun kaipaa vaikka muuten vain jotain muutosta päivään. Silloin voisi mennä Oulun Tiedekeskus Tietomaahan. Voisi sinne mennä ihan ilman lapsiakin.

Omat muistot Tietomaasta menee ala-asteelle, kun käytiin siellä luokan kanssa - josta en kyllä muista hämärästi kuin fakiirin "piikkimaton". Jo viime kesänä pohdiskelin, että olisipa kiva käyttää kuopus siellä ja muistuttaa itsellekin mitä siellä oli, mutta se jotenkin jäi. Nyt tälle kesää se sitten onnistui. Ja huh, kylläpäs siellä riitti tutkittavaa ja kokeiltavaa.

Tietomaassa on siis useammassa eri tasossa tutkittavaa, opittavaa ja kokeiltavaa. Kuopukseni oli ensin sitä mieltä, että hällä ei kiinnosta lähteä mitään luentoja kuuntelemaan, mutta kysehän ei olekaan siitä - niinpä hänkin yllättyi positiivisesti. Osan jutuista hän ohitti, kun ei kokenut mielenkiintoiseksi, mutta vastaavasti joihinkin juttuihin hän palasi uudelleen. Se kuinka paljon siellä saa kulumaan aikaa, riippuu varmasti siitä kuinka paljon lapsi jaksaa tutkailla. Ystäväni kertoi, että hänen tyttärensä viettivät pitkänkin tovin juuri siinä kohdassa minkä poikani meni nopeasti vilkuillen läpi.



Tietomaassa 1. kerroksesta löytyy info/lipunmyynti sekä kahvila. Yläpuolella kolmessa kerroksessa löytyy sitten tutkittavaa.

Aloitimme matkamme 2. kerroksesta, jossa oli monenlaista testattavaa ja infoa. Siellä pystyi esimerkiksi tutustumaan vanhoihin kännyköihin, (jota aikaa joskus jopa ikävä) ja testailla erilaisia soittimia. Kiersimme x vai y-näyttelyn, joka olisi ollut kohta, jossa olisi voinut pitkän tovin viettää testaillen erilaisia juttuja koneilta. Meillä pyrähdys siihen jäi lyhyeksi, koska poika kaipaisi enemmän toiminnallisempaa. Pysähdyimme kuitenkin mm. testailemaan, kuinka hyvin tunnistamme tuoksuja. Näyttelyssä oli monia tehtäviä, joilla aivoja olisi ollut kiva rassailla ja kisailla keskenäänkin.






Sen sijaan simulaattori-osiossa meillä meni hyvä tovi aikaa, ja minä herkkävatsainen sain huonon olon itselle, koska suostuin (vastoin omaa parempaa tietoani) hytkyttäviin, pyörähteleväänkin välineeseen. Kohteissa pystyi mm. kokeilemaan miltä tuntuisi istua "ennen vanhaisessa autossa" kivisellä tiellä, miltä tuntuisi lentää, pyörähdellä avaruuskeinussa ympäri, matkata vuoristoradalla. Ja löytyipä sieltä se Fakiirin petikin, jossa pystyi testamaan miltä tuntuu maata naulojen päällä. 




2. kerroksesta pääsi matkaamaan lasihissillä tornin huipulle, jonka aikana näki hyvin maisemia kauas ja perille päästyä pystyi tornin ikkunoista vielä katselemaan näkymiä. Hissillä olisi ollut mahdollisuus matkata myös alas, mutta tornista lähti portaat alaspäin, jossa matkan varrella oli jälleen monenlaista tutkittavaa. Aiheina siellä oli kuun pinta ja tähtitiede, Aurora Borealis, johon olisin voinut jäädä makaamaan ja katselemaan revontulten liikettä, korukivikokoelma, mikromaailma ja mekaniikkalinna. 




3. kerroksessa tutkailtiin Tulevaisuus lautasella-näkymiä. 

Tulevaisuus lautasella iskee hampaansa ruokaan ja ruoan tuotantoon. Näyttely herättää suuria kysymyksiä: mistä syömämme ruoka tulee, mikä on ostamamme ruoan ympäristövaikutus alkuperämaassaan, mitkä ovat ruoan tuotannon eettiset lähtökohdat sekä millaista ruokaa syömme ja kuinka paljon?

Syömme elääksemme, emmekä elä syödäksemme, sillä meidän täytyy tarjota kehollemme vettä ja ravintoaineita päivittäin. Tietomaan näyttelyssä ruokaa ja ravintoa tarkastellaan niin biologian, terveyskasvatuksen kuin historiankin näkökulmasta.

Jos näyttely herättää kysymyksiä, se tarjoaa myös vastauksia muiden muassa siihen, paljonko meidän on liikuttava, että polttaisimme suklaapatukasta saamamme energian. Entä millainen on tasapainoinen ruokavalio ja miten lihatuotteet saapuvat kauppojen hyllyille?

Ruoasta on tullut yksi aikamme tärkeimmistä kysymyksistä, ja sen yhteiskunnallinen merkitys vain kasvaa. Elämänlaatumme ja planeettamme hyvinvointi riippuvat siitä, mitä pistämme lautasellemme – nyt ja tulevaisuudessa.

4. kerros oli ehdottomasti meidän suosikki. Siellä oli erilaisia pelejä, normaalisti siellä olisi ollut myös mahdollisuus rakennella erilaisilla palikoilla haluamiin juttuja, mutta se osio oli käydessämme pois käytöstä. Niiden lisäksi oli erilaisten lajien testausta mm. tarkka-ammuntaa, jääkiekkoa, mäkihyppyä, sählyä jne. Moottorikelkkasimulaattori oli meidän pojan suosikki, jossa istuminen oli minun vatsalle liikaa - sen verran taisi vauhtia olla.


Ja pääsihän Tietomaassa myös pyöräilemään ilmojen halki - minä mukamas arastelin mennä testaamaan, mutta niin se vain minäkin tyhjän päällä ajelin (täysin turvallisesti kuitenkin) ja katsottavana olisi ollut jättielokuva, mutta se jäi meillä lyhyeen. 

Meillä vierähti siellä useampi tunti, vaikka olisi vieläkin voinut jatkaa. Suositus vierailuajalle on 3-4 tuntia ja helposti sen saisi kyllä kulumaankin. 

Päivä oli onnistunut kaikin puolin, suosittelen siis vierailua Tiedekeskus Tietomaahan. Minun Instagram-profiilin kohokodista löytyy myös videopätkiä vierailusta.  Ja kuvissa näkyvä hattu meillä taisi jäädä sinne - jos käydessäsi bongaat sen, vinkkaa meille :D 

2 kommenttia

  1. Kuulostaapa ihan mahtavalta paikalta. Simulaattorit olisivat varmasti kiinnostaneet myös meidän poikaa nuorempana...tai varmaan kyllä vieläkin :)
    Ihanaa viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa vielä isonakin monia kiinnostaa nuo simulaattorit :D

      Ihanaa tätä vkoa Outi <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)