Salaisuuksien muodot

(Keveällä, kimeällä äänellä.)
Salaisuuksia on kivoja, kutkuttelevia, vatsanpohjassa pirskahtelevia. Salaisuuksia, jotka ovat kantajilleen keveitä ja sopivan kokoisia kannettavaksi.

Nämä on ihania juttuja, asioita joista tekisi mieli möläyttää ääneen, mutta päätyykin hihittelemään itsekseen. Ja jossain kohtaa ne yleensä kiljaistaan ulos ja hymyillään perään. Tai sitten ne vain ajan kanssa ilmaisevat itsensä jossain olomuodossa. Tai vain jäävät keveänä tuulahduksena asumaan sisään.

(Möreällä, matalalla äänellä.)
Sitten on salaisuuksia, jotka ovat raskaita, kipeitä, hengityksen salpaavia. Kantajilleen äärimmäisen raskaita ja kohtuuttomia taakkoja.

Ulospäin ei näe, ketkä kantavat niitä kipeimpiä salaisuuksia. On lapsia, nuoria, aikuisia, joissa kaikissa ikäryhmissä on haavoittavia salaisuuksia. Tällainen salaisuus on yhdenlainen "syöpä". Se syö salakavalasti sisältä, rajoittaa elämää, estää normaaleja toimintoja, saa tuntemaan häpeää ja eristäytymään.
Ja näiden jälkimmäisten salaisuuksien kohdalla haluaisin kysyä: oletko ihan varma, että haluat kantaa sitä sisälläsi, kenen takia sen teet, mitä se tekee sinulle, onko salaisuus vääryydestä syntynyt, olisiko oikein kertoa siitä jollekin? Jos joku on joskus sanonut, että tämä salaisuus on niin paha, ettei siitä saa kertoa ja sinä olet riutumassa sen alle, niin voiko se olla oikein noin? Tai jos sinua on uhkailtu jos ikinä kerrot tästä kenellekään, saat selkääsi, voiko sekään olla oikein?

Salaisuuksiin liittyy monenlaisia haaroja. On pelkoja, pelkoja ja pelkoja. Mahdollisia seurauksia. Mutta silti minä sanon, kenenkään ei tarvitse niiden alle hautautua. Salaisuuksien alta voi vapautua, kertomalla jollekin. Siitäkin huolimatta, että joku joutuisi pulaan sen jälkeen, siitäkin huolimatta se on oikein, jos sinulla kulkee henki taas paremmin, etkä joudu kantamaan lasinsiruja sisälläsi.

En puhu, että niitä täytyy repostaa pitkin kyliä, oksentaa kaikille. Mutta edes jollekin, jonka kanssa voisi pohtia mitä sille salaisuudelle voisi tehdä. Mitä sille kuuluisi tehdä. Mikä auttaisi sinua, mikä auttaisi kenties jotakin toista. Ja ylipäänsä edes se jakaminen voi tuoda jo kevennyksen sisällesi.
Hyväksikäyttö, väkivalta, päihteet - ihmisen psyyketta, fyysisyyttä hajottavat asiat. Niitä salaamalla on saatu monia perheitä, sukupolvia kasvamaan hiukan kieroon. Jos ihminen tekee vääryyttä, hän ei tietystikään sitä halua kuuluttaa maailmalla, ymmärrettävää. Mutta kukaan ei voi sinua kieltää puhumasta sinun totuudesta, siitä minkä sinä koet vääräksi. Ihminen voi omien tekojensa salaisuuksia kantaa, mutta muiden ei tarvitse niin tehdä.

Tiedän, että tämä ei ole helppo aihe, eikä yksinkertainen. Salaisuuksien paljastumisilla voisi olla joissakin tilanteissa isoja seurauksia. Ne voisivat muuttaa tulevaa, valaista menneestä pimeitä kohtia. Mutta ne voi myös avata patoja, jonka jälkeen vesi saisi virrata vapaammin. Tiedän, että se on pelottavaa ja vaatii joskus hurjan määrän rohkeutta, mutta voi myös vapauttaa sinut.

Jos sinä kannat salaisuutta ja se syö sinua elävältä, onko sinulla sen kantamiseen hyvät perustelut? Jos ei ole, voisi kysyä mitä salaisuudelle voisi sitten tehdä?

Jos sinä olet se henkilö, joka kieltää muita puhumasta, voisi kysyä: Onko se perusteltua? Onko se oikein? Onko se oikein muita kohtaan? Voiko tällaisen asian laittaa salaisuuden kuplaan?

Jos salaisuus on sinulle ihan ok matkakumppani, hyvä niin. Jos ei, niin käännythän jonkun puoleen?
PS. Salaisuuksia on monenlaisia - myös kahden yllä mainitun välimalleja, jotka ovat kovin neutraaleja ja asioita vain. Mutta uskoisin, että silti me voisimme lisätä ihmissuhteisiin lisää avoimuutta, vähemmän takana nyhväämistä ja salaisuuksia. Kaikki asiat ei toki kuulu kaikille, eikä puhumattomuus ole aina salaisuutta - joskus se on vain rajojen asettamista. Mutta omia ajatuksia aiheeseen liittyen on hyvä joskus tarkastella.

#keveämpielämä
#avoimuusihmissuhteissa




4 kommenttia

  1. Me ollaan siskoni kanssa sovittu, että ollaan toisillemme ne tyypit, joille voidaan kertoa mitä vaan ja se pysyy vaan meidän kahden välillä. Silloinkin kun joku salaisuus on liian rankka kantaa yksin, on ihanaa kun voi jutella siskon kanssa ja jakaa sen taakan. Tähän asti ei ole tullut vielä niin isoa ja painavaa salaisuutta, jota kaksi ei jaksaisi kantaa.
    Ihanaa toukokuun alkua sinulle Katja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana siskojen välinen juttu ja luottamus <3 Ja tosiaan, kaksin jaksaa joskus paremmin kantaa salaisuutta <3

      Ihanaa toukokuuta sinnekin Outi :)

      Poista
  2. Mukavaa ja kevyttä toukokuuta!

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)