Uuden nahkan luominen

Onpas vierähtänyt tovi viimeisestä postauksesta. Voi olla, että nyt on suvantovaihe menossa tai tämä enteilee loppua tälle alustalle. Mutta nyt tuntui, että haluan kirjoittaa uuden nahkan luomisesta. Missä haluan uusiutua.

Elämä on oikeastaan pakottanut muutoksen tielle minut - takana mm. sen ekan ikioman ja sen hetken toiveiden talon myyminen ja muuttuneet asumisjärjestelyt, sen myötä muutto rivitaloon.  On itseni tarkastelun aika oikein pohjamutia myöten. Makusteltavaa ja tunnusteltavaa on paljon. Tässä rytäkässä olen käynyt läpi myös jonkinlaista uskon menetys-vaihetta, josta nyt kipuaminen taas kohti valoa. Paljon on asioita keskeneräisenä ja asioita joihin suhtautuminen mahdollisimman keveästi vaatii opettelua.
Kirjoittelinkin instan puolella siitä miten ajatukset on viime kuukausina pyörineet melkolailla samaa kehää ja lauseiden valikoima on ollut suppea sekä vähemmän ilolieminen. Nyt sinne heinäkuun loman aikana päässyt uusia ajatuksia ja toiveita. Ja tyytyväisyyden tunnettakin on löytynyt, jos ei nyt ihan iloriemua.

Ihanuutta on mm. asunto järven läheisyydessä ja mieleisen kävelyreittini varrella, järvimaisemassa. Ihanuutta on, kun pääsee kävellen ja pyöräillen "kylille" (Toive olisikin löytää nyt "mummomallin pyörä", jonka leveä penkki tukisi takamustani ja ajoasento ryhtiäni. Sellaista voisin nyt hiukan pyytää sopivasti eteen saapuvaksi, kun nykyinen on vähän reuhka), kuopus pääsee pyöräilemään kavereiden kanssa, tämä on lähellä kaikkea tarpeellista. Niin rakas, kun "taikametsä" edellisessä kodissa olikin, niin en oikeastaan kaipaa sitä yhtään (ainakaan nyt), koti tässä ytimessä mutta vihreyden ja sinisen liplatuksen keskellä tuntuu täysin oikealta tähän hetkeen. Tajuan, että tällainen huolettomampi rivari-elämä mm. pihanhoidon suhteen on enemmän minua. (Opeteltavaa on äänen hiljentämisessä ilta-aikaan - naapurien vuoksi.)
Mutta niitä uusia ajatusjuoksuja.

* "Pakettiauto"-reissu Norjaan, mukava patjapeti auton takaosassa, nukkumaan mennessä näkymät kauneuteen.
* Syksyinen yö hammockissa, makuupussin lämmössä, suojassa lentelijöiltä.
* Intiaan veljen kanssa - jos nyt ihan hurjaksi ryhdyn ja haastavia unelmoin.

Entä jos laajentaisin itseäni, mihin minusta saattaisi olla.

* Oppisinko nauttimaan luonnonvesissä purjautumisesta, uskaltaisinko rohkeammin mennä kylmään veteen.
* Olisinko rohkeampi, enkä mamoilisi (vaikkapa huvipuistolaitteiden suhteen, paitsi että rohkeus ei välttämättä veisi pahoinvointia pois).
* Voisinko olla spontaanimpi enkä jarrutella.
* Voisinko saada innostusta leivontaan ja ruoanlaittoon.
* Voisinko vaihtaakin paikkakuntaa, sopeutua vaikkapa Ouluun.
* Olisiko minussa piilevää toiminnallisuutta, joka saisi tekemään enemmän asioita, joita aion.
* Entä jos myisin melkein kaiken omaisuuden (irtaimiston siis) ja muuttaisin vaikka sinne Intiaan? (No tämä viimeisin on ylilyönti.)

* Voiko mahdottomaankin sopeutua, lopulta. Asioihin, joita ei ole itse aiheuttanut.
* Entä jos nurkan takana onkin niin paljon enemmän hyvää kuin nyt uskon ja tiedän?

14 kommenttia

  1. Toivon,että saat sen mummopyörän ja palat loksahtaisivat paikoilleen.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä ja onnea uuteen kotiin ja elämäntilanteeseen! <3 Minä uskon, että ihminen voi ajan kanssa sopeutua ja venyä vaikka mihin. Elämä heittelee välillä eteen yllätyksiä, joita emme toivoisi, mutta ajan kanssa niistä ehkä saa muokattua jotain itselleen sopivaa ja sellaista, jossa viihtyy oikein hyvinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä hetki tässä uudessa asunnossa tuntuu juuri oikealle, ja varsinkin ennen ajattelin niin, että kaikkeen voi sopeutua ja asiat on aina just oikeassa "paikassaan". Nyt hiukan koetellaan uskoa ja joidenkin yllätysten kanssa saa nyt tehdä enemmän työtä. Mutta kiitos tsempeistä, niihin haluan jälleen uskoa :)

      Poista
  3. Toivon sinulle onnea, rauhaa ja kykyä sopeutua uuteen elämäntilanteeseen ja kotiin. TOivottavasti se mummonpyörä tupsahtaa eteesi.

    VastaaPoista
  4. Ajan kanssa.Antaa vaan päivien viedä lempeästi eteenpäin.
    Paljon on kohdallenikin odottamatonta tullut, isoista ja suurista, valtavistakin on selvitty.
    Minä uskon, että ellei masennus aivan ihmistä imaise, hän nousee kyllä uudelleen siivilleen ja lentää paikkaan, jossa on taas onnellinen.
    Voimia sinulle uuden edessä.<3

    VastaaPoista
  5. Onnea uuteen kotiin <3 ja tsemppiä palanpelin palojen paikalleen saantiin!

    VastaaPoista
  6. Jos muutat Ouluun niin tervetuloa! Täällä on sulle yks mahdollinen kaveri.

    VastaaPoista
  7. Ihana kun kirjoitat, kiitos. Samaistun aika tavalla ajatuksiisi. Minäkin täällä opettelen keveästi suhtautumista, ja kyllä, olisi ihana oikeasti tehdä asioita joita aikoo... Uskon hyvään, siihen, että sitä kyllä on. Välillä oma mieli vaan vetää niin synkäksi, että pelottaa.

    Toivon sulle mielenrauhaa ja lempeää asettumista, jotakin uutta ja unelmallista, raikasta tuulta! Kiitos jakamisesta, uskon sen voimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiitos kun jaat tuntojasi <3 Keveitä tuulia ja aikomisten toteutumista sinne - kaikessa lempeässä hengessä <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)