Olen, rakkauden arvoinen

Kuuntele minua.
Älä pakene, älä työnnä minua pois.
Älä piirrä minuun mittasuhteita, jotka ovat liioiteltuja.
Anna minulle mahdollisuus sellaisena kuin olen, en minä sinua satuttaa halua.
Minä haluan vain rohkaista sinua, tulemaan näkyväksi kaikkine puolinesi.
Kuuntele minua, hyväksy minut. Olen sinun puolella. Lempeydellä: Tunne.

Tunteet, nämä ihanat, kamalat oppaamme. Nämä mitkä saavat ihmisiä sekoamaan, tekemään järjettömyyksiä. Nämä mitkä saavat hyppäämään ulos epämukavuusalueelta. Nämä mitkä saavat meitä astumaan oikeille poluille. Tunteet, joita välillä yritämme vältellä. Tunteet, joiden päälle välillä heitämme itse lisää bensaa. Nämä tunteet jotka ovat välillä niin kamalanhirmuisen pelottavia. 

Elämä on tuonut minut sellaiseen kohtaan, jossa olen joutunut vastatusten kipeimpien kohtien ja pelkojeni kanssa. Tuntuu, että elämässä pyörii yhtä aikaa pyörremyrsky ja ihan vaan myrsky, ylitseni on pyyhkäissyt tsunami ja tiheästi toistuva raekuuro. Haluaisin sulkeutua, vetäytyä kolooni, olla tuntematta mitään, mutta samalla ymmärrän, että se ei ole vaihtoehto. Vaihtoehto on ottaa vastaan ja tuntea. Minun on helppo kirjoittaa niin juuri nyt, myöhemmin illalla voin olla ihan toista mieltä - sitä mieltä, että en aio suostua tuntemaan. 

Tunne on vain tunne, mutta miten se voikin olla niin pelottava. Huomaan jännittäväni kivuliaimpia hetkiä ja huutavani niitä vastaan. Ja sitten taas istun alas, tärisen pelosta ja annan padon purkautua. On sellaisia tunteita, kokemuksia, uskomuksia, jotka lähtevät jostakin tosi syvältä. Ne aiheuttavat ihan fyysisiä oireitakin ulos tullessaan.
"Minä en ole rakkauden arvoinen."  Ytimekkäästi kaiken voisi kiteyttää hyvinkin tuohon. Kaikki mitä elämässäni nyt tapahtuu, sohaisee tuota kipupistettä. Mutta minä en halua enää uskoa siihen. Haluan olla lempeämpi itselleni, osoittaa myötätuntoa ja rakkauden tekoja. Jos se sitten tarkoittaa sitä, että monien asioiden täytyy kaatua, niin se lienee vastaanotettava. Prosessi on edelleen kesken, ehkä aina. Ja huomenna en ehkä taas usko näihin sanoihin, enkä haluakaan sitä mitä äsken kirjoitin. Mutta sitten tulee taas uusi hetki kun haluankin. 

"Minä olen rakkauden arvoinen." Siihen minä haluan suunnata ajatusta. Että olen koko maailmankaikkeuden näkökulmasta rakkauden arvoinen. Niin monesta asiasta saan tähän tukea, niin monesta ihmisestä. Nyt lohtua tuo mm. Anna Taipaleen Sydänjuttu-kirja, voisin siteerata sen melkein kokonaan - en sitä tee, mutta suosittelen lukemaan. Silti vain minä voin todella tuntea nämä asiat, ottaa tulevat asiat vastaan, käydä nämä jutut läpi - konkreettiset asiat ja tunteet. 

Annan tunteiden tulla, olla. Pysyn tässä, otan vastaan. Sallin tämän kaiken, vaikka itku silmässä. 

14 kommenttia

  1. Kiitos äärettömän viisaasta tekstistä. <3

    Tuo: "Minä en ole rakkauden arvoinen." kiteyttää kaikki oman elämäni haasteet ja kipupisteet myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogger ei ollut ilmoittanut minulle kommenteista, anteeksi kaikille <3

      Mutta Kiitos <3 Ja rakkautta sinulle, olet juurikin rakkauden arvoinen Taru <3

      Poista
  2. Voi Katja, kuvaat vaikuttavan rohkeasti tuntojasi. Tuohon itsetuntemuksen polulle elämä meitä aika ajoin haastaa ja vaatii todellakin uskallusta kulkea sitä.
    Olet kaiken rakkauden arvoinen♥ Lempeyttä ja sydänhoivaa luoksesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannah, ihania rakkauden tuulia sinulle <3

      Poista
  3. Ihana, mutta niin haikea ja itsessänikin kipeää tekevä teksti... ♥ Tunnistan tuon "En ole rakkauden arvoinen". Mulla se taipuu muotoon "En sitten koskaan ollut kenenkään rakkauden arvoinen". Ehkä hienoista ylidramatisointia tunnistan itsessäni tässä kohtaa... huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Niin, kuinka monella meistä se kipu on <3 Ja oikein kunnon tunneryöpyssä se helposti tulee vielä liioiteltuna <3 Olet ihana, pus.

      Poista
  4. Voi mihin tsunaamiin olet joutunut, onko se rakkaudellista sydänsurua. Hirmuinen voimahali ja kirjoitat taas niin riipivän upeasti, että kirja sinun pitäisi kirjoittaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Rakkaudellista sydänsurua ja ihan maailmallista - että elämä ei voi tykätä minusta, kun tällaiseen minut laittanut <3 Mutta "selvänä" hetkenä tiedän, että tästä seuraa jotain hyvää.
      Ja kiitos Tiia sanoistasi, merkitsee tosi paljon <3 <3 <3

      Poista
  5. Sinä olet rakkauden arvoinen ihana ihminen tässä maailman hulluuden keskellä! <3
    Muista se jokainen hetki kun pelko hiipii sydämeen.
    Sinä olet kaunis, hurmaava ja rakastettava!
    Anna kosmoksen rakkauden kantaa sinua parempaan huomiseen, saat voimia jaksaa ja hymyillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Hulluuden keskellä, juurikin. Kiitos ihanainen Susanna <3

      Poista
  6. Lohdullista luettavaa. Ihanaa etten ole ainut jolle tunteet tuntuu ajoittain aivan liian suurilta ja pelottavilta. Tuntuu siltä että oon ehkä torjunu niitä tunteita silloin kun olisi kannattanut kohdata. Ja nyt kärsin siitä, ja odotan mutta samalla pelkään että ne tulee uudestaan kohdattavaksi. Haluan kuitenkin uskoa hyvään ja luottaa siihen että minussa on voimaa kohdata kaikki kipu minussa. Kiitos että kirjoitat<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos suuresti viestistäsi. Varmasti sinussa on kaikki se voima, vaikka se pelottavalta tuntuukin (ihan kylmäväreet nyt menee) - opetellaan yhdessä ottamaan vastaan ja hoivataan niitä <3

      Poista
  7. Olet varmasti rakkauden arvoinen!
    Toivon sinulle voimia käsitellä tunteitasi ja elää ilmeisesti myrskyisä elämänvaiheesi lävitse ja pitää yllä uskoa siihen, että elämä kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos kiitos Rva Kepponen <3 Tänään uskon, että elämä kantaa, vaikka pimeiden hetkiä tulee <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)