Oppinut oluen juo, oppimaton oksentaa

Aina välillä tuntuu, että sitä junnaa ja junnaa kaikessa vaan paikallaan. Sitten yhtäkkiä huomaa, että hei, tässä on jotain muuttunut.

Viime aikoina olen huomannut hallinneeni kieltäni hiukan paremmin. (Lähinnähän haaste on kotona ja kielen jäkättävä sävy.) Sanon minä edelleen, turhaudun, hermostun "taivaanrannanmaalariperheeni" kanssa. Mutta silti joskus tajuan, että "hyvejääkö tuo nyt sanoa ääneen, mitä sillä saavutan, mitä tähän asti olen saavuttanut". Ja sitten olenkin hiljaa. En reagoikaan, ihan aina. Enkä myöskään silti tukehdu omaan kiukkuuni. Kun ei joka kerta sanokaan, joskus onkin sitten mukava "räjähtää". Että jo on kumma!

Se, että ollaan eri mieltä asioista, ei tarkoitakaan aina, että olisin väärässä ja minussa olisi vika. (Vaikka tietystihän minä usein olen oikeassa, minkäs teet...) Joskus minunkin mielipide voi olla tilanteeseen passaava, eikä minun tarvitse kaivaa ruoskaa esiin. Mutta kun se viheliäinen epävarmuus aina välillä kampittaa. Mutta ainakin parissa asiassa olen huomannut, että saatan minä ollakin oikeassa. Tai mielipiteeni voi olla yhtä oikea, kun toisenkin, eikä minun tarvitse yrittää sitä analysoida ylösalaisin.

Joskus sille, että jokin asia ja tekeminen vastustaa, on syynsä. Joskus sitä pitäisi vaan kuunnella, ennakkoon. Joskus sitä on lähdössä jonnekin, kun eteen tulee monia esteitä - stressi nousee ja yhä kiivaammin etenee. Ja päästyään perille huomaa, että onkin väärään aikaan paikalla, paikka on kiinni, tilaisuus on peruttu. Tai kauppaan mennessä on tunne, että jätän väliin, mutta kun ei - ja kassalla huomaa, että lompakko uupuu. Jotain tällaisia pieniä.

Tapanko lapsen ilon ja riemun, luontaisen tavan liikkua ja möyriä. Sitä mietin viimeksi eilen, kun luin Tikapuut rakkauteen-kirjaa. "Älä kehtaa pyöriä sohvalla, lopettakaapa tuo tyhjän käkätys ja höpötys...".  Mutta hei, olen minä kehittynyt siinä isosti sitten äidiksi tultuani, kohta 17 vuotta sitten. Joka vuosi tajuan ja osaan enemmän. On sekin jo jotain.

Niin, isovanhempieni vessan seinässä on kyltti: Oppinut oluen juo, oppimaton oksentaa. Joka kerta se saa minut mietteliääksi.