Oppinut oluen juo, oppimaton oksentaa

Aina välillä tuntuu, että sitä junnaa ja junnaa kaikessa vaan paikallaan. Sitten yhtäkkiä huomaa, että hei, tässä on jotain muuttunut.
Viime aikoina olen huomannut hallinneeni kieltäni hiukan paremmin. (Lähinnähän haaste on kotona ja kielen jäkättävä sävy.) Sanon minä edelleen, turhaudun, hermostun "taivaanrannanmaalariperheeni" kanssa. Mutta silti joskus tajuan, että "hyvejääkö tuo nyt sanoa ääneen, mitä sillä saavutan, mitä tähän asti olen saavuttanut". Ja sitten olenkin hiljaa. En reagoikaan, ihan aina. Enkä myöskään silti tukehdu omaan kiukkuuni. Kun ei joka kerta sanokaan, joskus onkin sitten mukava "räjähtää". Että jo on kumma!

Se, että ollaan eri mieltä asioista, ei tarkoitakaan aina, että olisin väärässä ja minussa olisi vika. (Vaikka tietystihän minä usein olen oikeassa, minkäs teet...) Joskus minunkin mielipide voi olla tilanteeseen passaava, eikä minun tarvitse kaivaa ruoskaa esiin. Mutta kun se viheliäinen epävarmuus aina välillä kampittaa. Mutta ainakin parissa asiassa olen huomannut, että saatan minä ollakin oikeassa. Tai mielipiteeni voi olla yhtä oikea, kun toisenkin, eikä minun tarvitse yrittää sitä analysoida ylösalaisin.
Joskus sille, että jokin asia ja tekeminen vastustaa, on syynsä. Joskus sitä pitäisi vaan kuunnella, ennakkoon. Joskus sitä on lähdössä jonnekin, kun eteen tulee monia esteitä - stressi nousee ja yhä kiivaammin etenee. Ja päästyään perille huomaa, että onkin väärään aikaan paikalla, paikka on kiinni, tilaisuus on peruttu. Tai kauppaan mennessä on tunne, että jätän väliin, mutta kun ei - ja kassalla huomaa, että lompakko uupuu. Jotain tällaisia pieniä.
Tapanko lapsen ilon ja riemun, luontaisen tavan liikkua ja möyriä. Sitä mietin viimeksi eilen, kun luin Tikapuut rakkauteen-kirjaa. "Älä kehtaa pyöriä sohvalla, lopettakaapa tuo tyhjän käkätys ja höpötys...".  Mutta hei, olen minä kehittynyt siinä isosti sitten äidiksi tultuani, kohta 17 vuotta sitten. Joka vuosi tajuan ja osaan enemmän. On sekin jo jotain.

Niin, isovanhempieni vessan seinässä on kyltti: Oppinut oluen juo, oppimaton oksentaa. Joka kerta se saa minut mietteliääksi. 

8 kommenttia

  1. Meillä töissä on ollut opettelemista siinä, että ei sanaa ei käytettäisi koko ajan. Kyllä vaatii opettelua muuttaa omaa kieltä!

    VastaaPoista
  2. Niinpä, oppia ikä kaikki :) Ja pakko muuten mainita tässä yksi huoneentaulu, joka itselleni on jäänyt varmaan ikuisiksi asioiksi mieleen: "Kaatua saa, vaan ei jäädä makaamaan" Se on minusta jotenkin lohdullinen - ja kannustava :)

    Ihanaa juhannusta, Katja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin hyvä teksti! :) Ihanaa juhannusviikonloppua sinnekin <3

      Poista
  3. Viisaita puhelet :)

    Olen monesti miettinyt vanhempia, jotka esim. kaupassa kovaan ääneen kieltävät lapsiaan juoksemasta tai koskemasta mihinkään tai pakottavat omasta mielestäni ihan ylisuuret lapset (siis iältään, ei kooltaan) niihin ostoskärryihin istumaan. Tai vähintäänkin kulkemaan nätisti kärryn vierellä ja pitämään siitä kiinni. Miksi ihmeessä? Yleensä lapsista, jotka saa kävellä vapaasti, ei ole minkään valtakunnan harmia, mutta niistä kärttyisistä vanhemmista on. Jotenkin tuntuu, että sen kaiken äänekkään kieltämisen tarkoituksena on vaan esiintyä muiden paikallaolevien aikuisten silmissä vanhempana "joka pitää lapsensa kurissa". Niin turhaa! "Jos et nyt ole kunnolla, saat lähteä takaisin autolle" tai "Mehän sovittiin..." tai "Tämä oli sitten ihan vihoviimeinen kerta, kun pääset mukaan kauppaan, kun et osaa käyttäytyä" on niiiiin nähty :)

    Ja siis tämähän ei tavallaan liittynyt mitenkään mihinkään, mutta jotenkin ehkä kuitenkin :). Tuli mieleen tuosta "älä kehtaa pyöriä sohvalla jne.."-osiosta.

    Iloista keskikesän juhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tunnistan itsestäni tuon dilemman - voisin olla rennompi, mutta piru vie kun välillä "pelkää" mitä muut ajattelee ja ajattelevatko ne etten saa kuria jne. Vaikka pitäisi vain saada vankka tunne taustalle omasta tekemisestä ja ideologiasta vanhemmuudessa ja sitten antaa muiden pyöritellä silmiä jos niikseen tulee :)

      Kyllä se liitty hyvinkin, oppimiseen :)

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  4. Sama ongelma ja kyllähän monesti se jäpittäminen on omien korvien välissä, jos on vaikka huonosti nukuttu yö takana, niin lasten meluaminen ja riehuminen käy enemmän hermoon, kun toisena päivänä taas ei ollenkaan ja se onkin jo hieman hälyyttävää, kun sitä on niin epäjohdonmukainen välillä.

    Juu jäin minäkin oikein tuota miettimään, tuota viisautta. Mutta niinhän se on, juoda voi viisaudella tai sitten älyttömyydellä ja se koskee kyllä ihan kaikkea tässä elämässä.

    Kivaa uutta viikkoa Katja <3

    VastaaPoista
  5. Juuri niin, se se minua aina mietityttääkin :) Että kohtuus kun ois kaikessa.

    Juu ja todellakin, huonosti nukutut yöt, stressi, nälkä ja vaikka mikä saa monsterin esiin - ja joskus sitä miettii että onko sitä vaan niin ärrinpurri ihminen :D

    Ihanaa tätä viikkoa Tiia <3

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)