Käännekohdat

Olen miettinyt toivoa. Sitä me tarvitaan. Mietin ihmisiä pimeässä, siellä minne valo ei tunnu koskaan paistavan. Mietin toivottomuutta, mietin menetettyjä pelejä. Mietin soita, joihin on hukuttu, oltu hukkumaisillaan. Mietin pilkahduksia, kun jotain alkaakin muuttua. Mietin pieniä käänteitä, joista voi kasvaa jotain suurta.
Mietin niitä oikeita sanoja, jotka joskus voi pelastaa tulevaisuuden. Ensin voi olla paljon vääriä sanoja, paljon oikeita sanoja, ennen kuin jokin kolahtaa. Voi olla tarpoutumista, vastaanhangottelua ja sitten se kipu, auringon pilkahdus, menetys, pelko, katse, kosketus pysäyttää ja muuttaa suunnan. Se jokin. Jokin mitä ei voi ennustaa, mitä ei voi toiseen pakolla iskeä. Se on jotain, missä täytyy olla jotain suurempaa mukana. Siinä on pohja ja sen päällä valo. Nousetko ylös, selviätkö vai painutko virran mukana alavirtaan.
Niissä hetkissä on jotain niin väkevää. Kun ihminen haluaakin selvitä, valita elämän. Koskaan ei voi tietää mikä kellekin on se merkityksellinen juttu. Se voi olla vaikka Sinä ja sanasi. 

Katsoin Inhimillistä tekijää, siitä nämä ajatukset lähtivät.

10 kommenttia

  1. Koskettava postaus, mutta asiaa. Ei se aina ulospäin näy, kuka tarvitsee juuri nyt tässä hetkessä sitä lohdutusta ja tukea, turvaa, välittämistä tai jotain muuta elämäntärkeää.

    VastaaPoista
  2. Tarvittavat sanat,kosketus,oikeanlainen apu.Näissä piilee suuria hetkiä, väkevyyttä, niin kuin kuvailit.
    Olen ollut vastaanottaja,jatkaja toisen olkapään voimasta ja toivon, että osun monen tarvitsevan kohdalle oikeaan aikaan ja osaisin antaa tarvittavan.
    Taas hieno postaus sinulta.<3

    VastaaPoista
  3. Kyllä - jonkun ihmisen sanat tai pelkkä läsnäolo voi olla jollain hetkellä ratkaisevan tärkeää ♥

    VastaaPoista
  4. Kauniit ajatukset, kauniit kuvat. <3

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)