Oletko sinut?

Jonkun sydäntä särkee.

Jonkun pään ja sydämen täyttää musta valo.

Jonkun pään sisällä käy valtava kuhina, niin kova kuhina että
nukkuminenkaan ei onnistu ja itsensä rauhoittaminen on vaikeaa.

Jonkun pään sisässä on useita ääniä. Osa kilttejä, osa ilkeitä.

Jonkun sydän on räjähtämäisillään ahdistuksesta. Jonkun
sydän lyö hidastettuna, väsyneenä.

Jonkun on vaikea kestää useita ääniä päällekkäin.

Joku aistii niin paljon. 

Joku näkee asioita mitä me muut emme.

Joku vihaa itseään, niin että kiertää kaikki peilit.

Joku pelkää joka kerta töistä lähtiessään, että onko vastassa
humalainen omainen tai onko oma läheinen enää elossa.

Joku ei pysty ylittämään kynnystä ennen kuin on sanonut kynnys,
tai lähtemään ennen kuin on kokeillut 7 kertaa että onhan ovi kiinni.
Joku ei pysty olemaan nyppimättä itsestään ihoa irti tai olemaan
viiltelemättä kehoaan.
Niin paljon asioita, mitä emme välttämättä näe toisistamme.
Kipsi jalassa, käsi paketissa, happipullo kainalossa, niskatuki kaulassa
- ne ovat merkkejä jostain fyysisestä vaivasta, vaikka aina sellaisetkaan
ei näy. Mutta se mitä mielen sisällä tapahtuu - ne on usein hyvin piilossa. Ja
silti työkaveri, naapuri, sukulainen - kellä vain voi olla jotain sellaista mitä ei
ikinä uskoisi. Kellä vain.

Siksi on hienoa, että ihmiset uskaltavat kertoa. Kertoa kokemuksistaan.
Kertoa omasta masennuksesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ahdistuksesta,
erityisherkkyydestä, pakko-oireista ja -toiminnoista, riippuvuuksistaan jne.
Ja myös siitä kuinka ovat selvinneet, tai oppineet elämään sairauksien kanssa.

Jotta ihmiset oppisivat toisistaan, toisiltaan. Jotta häpeän alle piiloutuneet
saisivat väylän, joka voisi auttaa heitä hyväksymään oman tilanteensa. Tai
saisivat toivon pilkahdusta siihen, että muutos on mahdollista ja selvitä voi
niin paljosta. Jotta ennakkokäsitykset murenisivat ja asiat saisivat
mahdollisimman monet erit kasvot.
Oletko Sinut? Se on tämän vuoden mielenterveysviikon teema.

14 kommenttia

  1. Amen! Juuri näin. Se on totalisen ok puhua näistä asioista!

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia ja kaunis kirjoitus.
    Minusta tuntuu, että ollaan menty hyvään suuntaan avoimuudessa. Nykyään on niin yleistä, että mieli järkkyy ja ihmiset kokevat masennuksen tunteita. 20-vuotta sitten aika harva uskalsi mainita, jos sairasti masennusta, muusta puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta, onneksi moni uskaltaa jo kertoa. Ja tosiaankin, ei ole tavatonta, että ihmisen mieli järkkyy.

      Poista
  3. Hieno postaus.
    Täällä yksi erityisherkkä.
    Piirre,kun aina kokee vahvasti kaikki sävyt elämässä on joissain tapauksissa myös taakka.
    Esimerkiksi kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.
    Toisaalta en antaisi piirrettä poiskaan.
    Koen myös luonnon ja kaiken kauneuden todella syvästi.
    Kaikki, mutta erityisesti viimeinen kuvasi on taivaallisen tunnelmallinen ja kaunis.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ja myös tunnistakin :) ON se myös rikkaus <3

      <3

      Poista
  4. Kaunis postaus niin kuviltaan kuin tekstiltään ♥
    Kaikki kipuilu ei näy päällepäin. Itse lukeudun erityisherkkiin persooniin, ja sairastan mm. fibromyalgiaa sekä artroosia. Fyysinen työ ottaa välillä todella koville, jolloin myös ahdistus ja masennus painavat päälle hyvinkin vahvasti. Minusta on todella hienoa että asioista puhutaan avoimesti! Vertaistuen voimaa ei pidä vähätellä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, ei ne kipuilutkaan läheskään aina näy - siis fyysisetkään. Voin vain kuvitella minkälainen "paketti" tuollainen yhdistelmä on, varmasti koettelee <3 Ja vertaistuki on huippu juttu <3

      Poista
  5. Kaunis ja haikea postaus, ihanan upeat kuvat <3
    Itse kärsin paniikkikohtauksista ja joskus olen sairastunut myös vakavaan masennukseen. Näistä olen avoimesti puhunut ja kirjoittanut myös blogissanikin. Nyky maailma on julma ja kova, se ajaa ihmiset voimaan pahoin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Hienoa, että olet jakanut asiaa - uskon että moni on saanut siitä itselleen voimaa <3 Ja tosiaan, miksi maailmanmeno on nykyisin niin kuluttavaa :(

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)