Mustista ulos!

 Vaisut onnittelut, reagoimattomuus, teennäinen hymy,
selän takana puhuminen. Vähättely, ilkeän kritiikin
antaminen, en-paina-tykkää-nappia, vetäytyminen.
Monenlaisessa muodossa se voi ilmetä. Kateus.

Kateus. Se on sellainen viheliäinen, mustiin menevä.
Tunnistan tuon mokoman itsestänikin, joskus se pyrkii
vahvasti esiin. Toisen ihana koti, se mistä vielä itse
haaveilen. Toisen unelmien toteutumiset, mitä kohti
vielä tahmeasti tallustan. Lomamatkailu, jota toivon
enemmän. Henkinen kehittyminen, valoisa olemus, ihmisten
mieleen painuva persoona. Monta on asiaa mistä voisi olla
kateellinen. Josta voi ottaa huonommuuden tai ylimielisyyden
viitan harteille. Voisi, mutta voisi kokeilla muutakin.
Olen alkanut kouluttamaan itseäni. Kateutta vastaan.
Ja kappas kummaa, kuinka ihanasti koulutus toimii.
Ei täydellisesti lähellekään, mutta toimii sen verran
että kateus ei niin enää inhota ja pelota minua.

Kun tunnen kateuden piston, alan liehittelemään itseäni
sellaiseen iloiseen tilaan. Tilaan, jossa hurraan toiselle
hänen onnistumisistaan, unelmien toteutumisista. Kuvittelen
hänen onnen tunnetta ja voin tuntea siitä ainakin osan.
(Joskus saa liehitellä oikein kunnolla.)

Ajattelen kuinka saan niistä itselleni buustia matkata
kohti toiveiden asioita. Muistutan itseäni, että kaikki on
mahdollista. Kaikki. Eikä toisen "menestys" ole minulta
pois. Ennemminkin yhtymällä ja jakamalla sitä iloa,
saan itselleni lisää motivaatiota ja energiaa.

Ja kuinka ihanalta se tuntuukaan. Se hälventää kateutta.
Olipa se kateuden kohde lähellä itseä tai vaikka vain
median päässä. Ei väliä, tunnenko vai en.
Ja kuinka ihana on huomata, kun joku yhtyy minun iloihini.
Ilakoi yhdessä, antaa kiitosta ja palautetta. Sanoo tosissaan
Mahtavaa! Ihanaa! Olen onnellinen puolestasi! Muista
arvostaa itseäsi. Älä piilottele, vähättele!
Ja vieläpä yhtyy ilooni jakamalla sitä muillekin.

Joskus tästä hämmennyn - oikeastiko joku on ylpeä
minusta. Ja minullako lupa avoimestikin iloita! Sanoa
nöyrän ylpeänä, että olen iloinen jostain omasta!

Viime yövuoron jäljiltä tätä asiaa olen oikein kunnolla
pohtinut. Se oli sellainen yö, kun minulla oli kunnon
"buusteri" työkaverina :)

Ps. Tätä postausta koostaessa törmäsin Hidasta
elämää-sivuston juttuun, jossa Anna Taipale
kirjoitti mm. myös kateudesta. Hienosti kirjoitettu
asiasta, siinäpä tämä asia hyvin "kiteytyykin".

16 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus! Mäkin olen ollut joskus aikoinani 'todella' kateellinen muille, mutta onneksi pääsin siitä ajattelutavasta eroon! Toki vieläkin välillä salaa toivoo toisten juttuja omikseen, mutta enemmän osaa olla iloinen toisten puolesta ja juurikin ajetellen, ettei se minulta ole pois <3. Kateus on pahapaha asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin, varsinkin niissä hyvin itseluottamus-nollassa-fiiliksissä, on ollut kalvavaa kateutta. Joka johti itseni mollaamiseen entistä enemmän. Mutta onneksi nyt pystyn olemaan hiukan keveämmin :)

      Poista
  2. Vau ♡

    Oman itsen ja tekemisen reflektointi on ihailtavaa. Ja vielä se, että muuttaa käytös-ja ajattelutapojaan, niin jogan on hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 :)

      Nykyään on niin allergiaa itsellä negatiivisuuteen, kyräilyyn yms, että helpottavaa huomata miten omaa käytöstä muuttamalla, voi keventää oloa :)

      Poista
  3. Minullakin oli sellainen kateusvaihe menossa elämässäni. Sitten päätin alkaa miettimään mitä minulla on ja mitä voin vielä saavuttaa ja vähitellen kateus väheni. En tiedä voinko koskaan siitä päästä kokonaan, mutta nyt tuntuu hyvältä jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, siis kiitollisuus on isossa osassa tällaisessa prosessissa <3 Niin, voiko siitä koskaan päästä, siis täysin, mutta ainakin se voi helpottaa :)

      Poista
  4. Ajatuksia herättävä kirjoitus!
    Onneksi on välillä matkassa buustereita <3

    VastaaPoista
  5. Hyvä kirjoitus (taas).

    Mun kateus on kohdistunut ehkä eniten (tekis mieli kirjoittaa, että ainoastaan, mutta voi olla, että se ei pidä paikkaansa, vaikka niin luulen) siihen, kuinka joku on saanut aikaan jotain sellaista, mistä itse vaan haaveilen, mutta en kumminkaan määrätietoisesti ole itse pyrkinyt samaan. Lähinnä tarkoitan näitä tarinoita, jossa joku rohkeasti irtisanoutuu epätyydyttävästä työstään ja alkaa rakentaa unelmaansa ja pistää pystyyn vaikka jonkun ihanan putiikin, josta tulee hetkessä menestys, koska tällä henkilöllä on myös ylivertaiset markkinointitaidot. Tai jotain ton suuntaista.
    Mutta aika äkkiä menee ohi, kun potkin itseäni persauksille ja mietin, että mitä siinä vellihousu urputat. Tee jotain! :).

    PS. Tunnistin itseni tuosta "en paina tykkää-nappia". Inhottavaa kyllä. Mutta se ei yleensä (taas tekis mieli kirjoittaa koskaan..) liity kateuteen vaan siihen, että inhoan teennäisiä päivityksiä. Sellasia, jossa hehkutetaan näitä perinteisiä lasten koulutodistusten kymppejä, ihanaa perheen yhdessäoloaikaa ja lautapeliparhautta ja mitä näitä nyt on. Etenkin silloin, kun tiedän, mikä oikeasti on totuus. (Tyhmää tääkin, mutta myönnän tunteneeni pientä mielihyvää, kun yksi äiti hehkutti justiin tota koko perheen lautapelailua ja samaan aikaan toinen perheen pojista (täysi-ikäisiä molemmat) kirjoitti omalla seinällään, että "Lautapelit. EVVK". )

    Kyllä tässä paljon kehittymisen varaa on omissa ajatuksissa ja tekemisissä, mutta enimmäkseen osaan kyllä ihan aidosti iloita toisten puolesta. Se on varmaan se "kohtele muita niinkuin haluaisit muiden kohtelevan itseäsi"-periaatetta. tai jotain. Positiivisuus kumminkin ruokkii positiivisuutta.

    Oho. Tulipas taas kirjoteltua. Soooriiii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan tuollaisen kateuden ja ajatukset :)

      Juu ja se että ei paina tykkää-nappia, voi tosiaan merkata montakin asiaa - mm. tuota mistä kerroit ja sitä ettei oikeasti edes tykkää :)

      Kehittymistähän tämä tässäkin asiassa on, varmasti läpi elämän <3

      Ihana kun kirjoitit <3

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus. Ihan samalla tavalla olen itse pyrkinyt kateuden tunteista eroon ja se todellakin toimii.

    VastaaPoista
  7. Kateus on salakavala otus.
    Pääsin siitä eroon kääntämällä ajatukseni ihastukseksi!
    Jos näin jotain mitä halusin omaan elämääni, ihailin sitä ja olin niin onnellinen hänen puolestaan, jolla tämä asia jo oli.
    Silloin taikasauva kääntyi minuun!

    Lempeää viikonvaihdetta sinulle ihana Katja!

    VastaaPoista
  8. Niin paljon tunnistan itseäni tästä kirjoituksesta. Viime aikoina, kun oma elämä on tuntunut jotenkin nuhjuiselta, tyhmältä ja harmaalta, olen tuntenut enenevässä määrin kateutta. Ihmisten hienoista kodeista, hyvästä toimeentulosta, mielenkiintoisen kuuloisista työpaikoista jne... Pitää välillä ravistaa itseään ja muistaa, ettei pitäisi verrata omaansa muiden elämään. Jokaisella kun on paitsi valonsa, myös varjonsa...

    Ihanaa naistenpäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Ja tuttuja asioita kateuden kohteista. Ihanaa naistenpäivää <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)