Hitokseen!

Katson rohkeasti takaisin

Vaikka se tulisilla silmillä minua tuijottaa

Yrittää saada minua maan rakoon painumaan

Pienuuteni tunnustamaan

 

Katson rohkeasti takaisin

Silmääkään räpäyttämättä

En aio antaa periksi

En enää

 

-Katja Pellikka-Mikkonen-



Paluuta entiseen ei ole! Monessakaan asiassa. Mutta

varsinkin siitä pidän kiinni, että mielen on turha

ruveta pullikoimaan pitkiä aikoja sellaisissa

asioissa, joissa ei ole "järkeä". Kuten vaikka

pitelemään kiinni sellaisista ajatuksista kuin

 

Et sinä kuitenkaan onnistu.

No niin, pitihän se arvata että vituiksi menee.

Huolivuori, huolivuori, ahdistu sen alle.

Maan matonen, kaikki ei ole mahdollista,

se on vain joidenkin herkkua.

 

Tajusin tässä taannoin, että vuosien jankuttamiset

itselle, se positiivinen psyykkaus on tuonut jotain

tulosta. Se itsensä alas painaminen oli vaihtoehto

nro yksi. Kyllä se nytkin tulee melko nopeasti

pintaan, mutta kovin kauaa en jaksa sellaisten

mietteiden kanssa enää olla. Kun toinen ääni kuiskii

korvaan sanoja Kaikki on mahdollista, kaikki järjestyy,

muista visualisoida, luottaa ja suunnata ajatuksia

positiiviseen. Niitä en voi olla enää kuulematta.

 

Ja jos joskus hukkaan sen äänen, niin hitokseen

muistuttakaa minua, aina vaan uudelleen!

Koska mitä vain voi tapahtua, mikä vain on

mahdollista! No siihen lottovoittoon tarvin

kyllä vielä apu-buusteria ;)