Levoton veri

Tiedän
Et sinä tyydy tavalliseen
Sinä kaipaat intohimoa
Sydämen paloa ja sen ohjausta

Valmiiksi tallatut polut eivät sinua kutsu
Vaan ne rämeiköt jossa saat tuntea
katkeilevat oksat jalkojesi alla
Ne hetket jossa sydän lyö lisälyöntejä
Ei sinun tarvitsekaan
Tyytyä
Sinä saat kulkea omaa polkua

Vaikka muut sinua hulluna pitäisivät
Taivaanrannan maalariksi puhkuisivat
Sinä saat kulkea sinne minne sydän ohjaa
Vaikka se ei olisi helpoin tie
Eikä muut aina ymmärtäisi

Sinä saat

Jos se tekee Sinut onnelliseksi
Olen miettinyt ihmisiä, jotka ovat irrottautuneet tutusta,
turvallisestakin. Heittäytyneet johonkin ihan uuteen, uuden
päälle, tuntemattomaan. Päättäneet kuunnella sisäistä ääntä.
Ehkä kaivanneet muutosta jonkin pitkän rupeaman jälkeen. Tai
haluavat kokea mahdollisimman paljon, eivät tyydy pelkästään
tuttuun. Uskaltaneet, rohkaistuneet. Ihailen heitä. Suuresti.

Minussakin on hiukan sellaista verta. Sellaista, joka janoaa
seikkailuja, sydämen työn tekemistä... Osaltaan tasaista arkea
mutta silti turhautuu tasapaksuudesta tietyissä asioissa.
Se veri kuohuu, mutta välillä laantuu. Mutta tunnistan sen.

Käyn tasapainoilua sen kanssa. Kuinka paljon se voi virrata.
Onko sen veren virtaus hyvästä, vai tulisiko sitä jarruttaa.
Vaikeuttaako se arjessa elämästä, tässä hetkessä olemista.
Onko se veri minun hallinnassa, vai minua riepotteleva.
Ja kummin se on parempi olla.
Sen kuitenkin tiedän, että maailma on täynnä mahdollisuuksia.
Ja tänään tunnistan muuttuneen ääneen. Ennen ääni kaipaisi
pysyvyyttä, tuttuja raameja - ja se oli tarpeenkin. Nyt ääni
kuiskailee, että Ei sitä koskaan tiedä, Olet turvassa missä vain
kuljetkin, Älä usko mahdottomiin.

8 kommenttia

  1. Turvassa missä vain - on lohdullinen ajatus. Siihen luottaen on ehkä helpompi ottaa askel ulos raameista. Kohti sitä jotain missä tapahtuu taikoja. Minä en ole vielä aivan siellä - täytyy vielä kasvattaa nahkaa ;) mutta eihän tässä mikään kiire kuulen jonkun minulle kuiskaavan.. Jään maistelemaan sanojasi kauniita <3 Hyvää yötä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Tapahtuu taikoja - ihanasti sanottu <3 Tosiaan, kiire ei ole mihinkään. Sen kun itsekin välillä muistaisi ;) Kauniita unia :)

      Poista
  2. Kiitos miljoonasti tästä postauksestasi!Tuli iso itku.Osui, ja upposi <3

    VastaaPoista
  3. Hienoa pohdintaa ja kauniita sanoja.

    Mulla tulee aina sellainen lämmin roihahdus rintaan, kun kuulen Apulannan uuden kappaleen "Valot pimeyyksien reunoilla". Kuuntelepa tuo laulu ja sanat, jotenkin sun ajatukset toi juuri tuon superkauniin kappaleen mieleen.
    ..sul on sisälläs valtameren kokoinen voima,jonka voit oppaaksesi valjastaa ♡




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Jotenkin Apulanta menee ohi korvien (paitsi nuoruudessa usein kuunneltu surullinen biisi Ilona), mutta täytyykin tuo kuunnella :) Ihanat kyllä on nuo valtameri sanat.

      Poista
  4. Miten hieno postaus. Sydän täällä halajaa mm. muuttoa ulkomaille, toinen minäni ei taasen jaksaisi kokea sitä uudelleen. Pieni levottomuus aina nakertaa. <3

    Patricia Cornwellin lukemattomat ensimmäiset kirjat olivat aivan mielettömän hyviä ja pelottavia.

    Onnellista uutta vuotta Katja <3

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)