Sinusta on mihin vain

Painaako joku sinua alas, yrittääkö tukahduttaa valosi.
Onko jonkun toisen sanat saaneet sinut uskomaan, ettet
pysty, osaa tai riitä. Onko jonkun toisen kädet ohjanneet
sinua jonnekin minne et tahtoisi kulkea tai vetäneet sinua
pois sieltä minne omat jalkasi tahtoisivat astella.
 Luen kirjoja Tie luovuuteen ja Luovuus lähtee käsistä.
Juuri nyt sivuilla teemat, jossa pohditaan oman itsensä 
tukahduttamista, muiden miellyttämistä, toisten negatiivisia
sanoja ja asenteita, sitä kuinka muut määrittelevät sen
mihin pystymme ja mihin emme. 

"Et sinä ole musikaalinen yhtään, ei sinusta tule soittajaa."
"Tekstisi on karmeaa luettavaa, kirjoitusvirheet pilaavat
kaiken." "Meiän Tauno on aina ollut niin kömpelö, ettei
siitä mitään urheilijaa saa." "Äänelläsi ei kyllä lauluja
kannata laulaa." "Älä kuule kurkottele tähtiin, tulet
vain pettymään." "Et sinä pärjää maailmalla yksin."

Ja niin sitä moni omaksuu pikku hiljaa tuollaiset
kommentit omaksi ääneksi. Uskoen, että juuri näinhän
se on. Tai yksi ainoa lause, juuri oikean väärällä
hetkellä, saa lukkiuttamaan orastavan halun täysin
ja uutta yritystä ei enää uskalla edes tehdä.

Olen pohtinut omia negatiivisia-ajatuskaikuja. Sellaisia
kyllä löytyy, olenhan niistä aiemminkin jotain maininnut.
Mistä lie olen niitä päähäni istuttanut.
Mutta voin kertoa, että onhan se välillä pitkän tuntuinen
tie oppia ulos niistä. Löytää se usko, että minullakin
on kaikki mahdollisuudet.

Kuuntelin vasta, kun joku soitti pianoa. Rakastan
kuunnella sitä. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että
minusta ei ikinä mitään soittajaa saisi, mutta istuessani
itse pianon ääreen soittamaan - sen yhden ainoan lurituksen
minkä joskus aikoinaan olen joltain oppinut - havahduin
ajatukseen: Miksen minäkin voisi oppia? No voinhan minä.

Ei sen aika ole nyt, mutta sekin portti on auki.
Näin jo mielikuvissa itseni säveltämässä runoilleni
kanssakulkevaa rytmiä. Mutta nuo portit, on se tämä
elämä niin ihanaa. Toisena hetkenä sitä pyörii mudassa
ja toisena hetkinä sitä harppoo eteenpäin löytäen
itsensä jostain tekemisen keskeltä, josta ei olisi
itseään aivan pian arvannutkaan löytävänsä. Ja kuinka
näihin hetkiin vaikutusta on muilla, heillä jotka
kannustavat eteenpäin <3 

Kyllä pitkät vapaatkin tekevät ihmeitä. Olen saanut annettua
itselleni aikaa, hidastettua oikein urakalla. Ja voi
mikä idea-tulva päässäni nyt onkaan. Kuulette lisää
myöhemmin.

Ps. Sinustakin on mihin vain. Murra lukot
ja anna palaa ;) 

14 kommenttia

  1. Voi miten hyviä ajatuksia! Näinhän se menee, että opimme uskomaan sen mitä muut meille sanovat ja kuvittelemme, että se on totuus. Hyvä kun olet irtautumassa negatiivisuuden ajatuksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu hyvältä huomata muutosta :) <3

      Poista
  2. Juuri samoja asioita olen tässä viime viikon aikana ajatellut. Miten suuri vaikutus on pienellä negatiivisella kommentilla, vielä näin aikuisenakin se sattuu ihan hitosti. Kamalinta on kun itse on innostunut jostain pienestä jutusta ja sitten toinen tulee ja lannistaa sinut ihan muutamalla sanalla. Kaikista ikävintä se on kun aikuinen latistaa lapsen itseluottamuksen, en tykkää, en sitten yhtään.
    Ihana postaus, kiitos siitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :/ Toivottavasti itse en olisi isompia latistamisia elämäni varrella tehnyt muille. Mutta sinäkin pystyt mihin vaan :) <3

      Poista
  3. Ihana teksti. ♥ Tunnistan itsenikin sieltä. Liian helposti annan muiden ihmisten kommenttien vaikuttaa omiin ajatuksiini. Mikä on kyllä suuri virhe. Pitäisi uskoa ja luottaa itseensä paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin <3 Joskus se vain on takkuisempaa :)

      Poista
  4. Ihana teksti ❤ . Itse ainakin koen omaavani huonon itsetunnon ja lannistuvani jo alkutekijöihin ( paitsi käsitöissä) uusien haasteiden parissa. Kaikki tuttu ja turvallinen tulee valittua eloon. Tekstisi upposi. Hyvää syksyä sinulle ja perheellesi. Voikaa hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kyllä sitä joskus saa tehdä kovasti töitä, että jonkun lannistavien sanojen jälkeen jaksaa silti uskoa itseensä ja mennä haaveita päin <3 Ihanaa syksyä sinullekin :)

      Poista
  5. Olipa ihana kirjotus, kiitos tästä! ♡
    Minäkin olen paljon pohtinut näitä, mutta oli hyvä saada taas muistutusta ja herättelyä.
    Nuiden lukkojen murruttua ja salaisien ovien raottuessa tunne on mitä ihanin!! Niin tärkeää on, että uskoo itseensä ja tunne, kun koet riittäväsi omana itsenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Totta nuo murretut lukot ja se fiilis :) Se, että riittää, kokee riittävänsä, on jotain kaunista <3

      Poista
  6. Tosi hyvä kirjoitus. Tulee päiviä, jolloin kokee itsensä huonoksi kaikessa mihin ryhtyy ja toisena päivänä taas kokee olevansa hyvä, tarpeeksi hyvä. Onneksi niitä huonoja päiviä tulee harvoin. Välillä omat ajatukset saavat lannistumaan, vaikka kukaan ei ole sanallakaan vihjaissut mitään negatiivista, päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on :) Ja totta, ei aina kenenkään tartte edes vihjaista mitään, sitä osaa olla itse itselleen ankara. Pohdin noita omia negakaikuja - en saa kiinni missä ja miten olen saattanut ne mielentajuntaani istumaan, mutta sieltä niitä vaan pulpahtelee :)

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)