Hajanaisesti unessa ja hereilläkin

...Älä siis pakene sitä ihmistä,

joka sinusta on tullut.

Hyväksy hänet ja kasva.

Äläkä koskaan unohda

mikä on tärkeää...

-Felon-leffan loppusanat-

 Olen viime aikoina nukkunut todella levottomasti.
Onko kuu nyt jotenkin kallellaan, vai mikä prosessi
sisälläni jyllääkään. Unet ovat pitäneet minua vahvasti
otteessaan ja irti päästyäni olen ollut kummallisten
tunteiden, olojen vallassa.

Olen nähnyt unta, missä olen syyllistynyt, kun en ollut
hoitanut ystävän häissä kaason tehtäviä oikein.

Olen nähnyt unta, missä serkkuni suunnitteli vuoden päähän
äitinsä hautajaiset, koska oli määrätty, että silloin
sairaus hänet korjaa mukaansa. Siinä itkin, ja paljon.

Olen nähnyt unta, jossa olin hoitajana leikkauksessa mukana,
ja jossa näin aivoverenvuodon, joka levisi syliini - jota
yritin sitten pestä pois ja etsiä puhtaita sairaalasukkia
jalkaani, samalla kun varmistelin että lapseni nukkuvat
levollisesti yhdessä sairaalan potilashuoneista.

Lisäksi on vielä muutaman muun yön unet, joita en enää
muista, mutta jossa tunnemaailma on ollut raskas.

Olenkohan sivusilmällä katsonut liikaa Frii-kanavaa...

Nyt olen kuitenkin ryhtynyt pyytämään hiukan rauhoitusta
uniin, jotain selkeyttä ja keveyttä. Tosin tälle yölle
toivon vain valoa ja virtaa. Koska tämä ja seuraava yö
on valvottava :)