Oma reagointi

Toiset meistä
Sanoissaan niin Vahvoja
Että heikoimmat niiden alle jäävät

Toiset meistä 

Sanoissaan niin Helliä
Että sydän melkein sulaa

Toiset meistä

Sanoissaan niin Uskaliaita
Että toivoa he muillekin antavat

Toiset meistä

Sanoissaan niin Kauniita
Että kyyneliltä ei voi välttyä

Toiset meistä

Sanoissaan niin Hiljaisia
Että vain koskettamalla ne kuulee

Meistä on moneksi

-Katja Pellikka-Mikkonen-
Viimeisen 2 viikon aikana olen pohtinut omaa reagointia.
Miten reagoin toisen sanoihin, käytökseen.

Tavoite on, etten reagoisi negatiiviseen, provosoivaan,
ilkeilevään, itseriittoiseen puheeseen ja käytökseen.
Antaisin mennä ja lähettäisin sanojalle kauniita ajatuksia,
kuittaisin tuollaiset positiivisilla, kannustavilla sanoilla.
Jopa kiittäisin. Yrittäisin löytää opin mahdollisuuden.

Olen jopa lähettänyt ennen kohtaamista kauniita ajatuksia,
pyytänyt että kaikki menisi kevein siivin. Etten itse omilla
asenteilla ja ennakkokäsityksillä rasittaisi tilanteita 
enempää. Tilaisin ja saisin hyvää.

Mutta ihan en tainnut onnistua ainakaan viimeisen 2 viikon 
aikana. En jaksanut katsoa ihmistä sydämen kautta, vaan
annoin egolle vallan. Ja siten kulutin itseäni.Vai
kuluttiko se, kun yritin niin kovasti olla "zen":)

Siispä kyllä minua niin riepoi olla kontaktissa ihmiseen,
joka ei kuuntele vaan puhuu toistuvasti päälle. Puhuu
paljon, mutta täysin asian vierestä. Tyrmää suurimman
osan minun mielipiteistä. Ja toinen, joka toistuvasti
jaksaa muistuttaa omasta erinomaisuudesta ja osoittaa
minulle kuinka minä tiedän vähemmän. "Nämähän ovat
perus-asioita." Kyllä minä lopulta annoin ärsytykselle
vallan ja annoin sen kyllä näkyäkin. Eniten kuitenkin
ärsyttää, että annoin tuollaisten vaikuttaa mielenrauhaan.

Niin no, kuka sen tietää menikö se oikeasti noin, 
mutta minun kokemukseni oli tuollainen. Ehkä olen
myös liian herkkä ja huonommuuden tunne ylireagoi. Ehkä
saatan itsekin aiheuttaa jollekin tällaisen kokemuksen?
Päätin kuitenkin, että jos noin vielä provosoidun,
paras kai kertoa ääneen miten asian sillä hetkellä koen.

Ommmmmm,ommmmmm,ommmmmm,ooooommmmmmm.
***
I try to be calm when someone is trying to be
mean, try to irritate or show me how i´m
worse than she/he. But last week i react.
I let my self become irritated.
***
Stressaako, ikinä? Tästä apu?

***
Kiitos edellisen postauksen kommenteista <3


22 kommenttia

  1. Just amazing views !!
    Greetings

    VastaaPoista
  2. Kirjoitit tässä ihan minun kokemuksistani! Ommm... :D Toisinaan zen-asenne onnistuu, toisinaan ei. Kaikkea ei tarvitse myöskään sulattaa, vaikka kuinka pyrkisi mielenrauhaan ja tilaan, jossa ei anna ikävän vaikuttaa. Väitän, että vaikeissa olosuhteissa juuri se yrittäminen kuluttaa enemmän, kuten kirjoitit. Vaikka silti, pitää yrittää, mutta itselläkin ja omalla sietokyvyllä on rajansa. Voimaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ei kaikkea tarvitse toki sulattaakkaan :) Joskus ehkä parempi reagoida, antaa tulla, olla ei-niin- "järkevä". Mutta sen jälkeen taas mielenrauhan ja zenin tavoitteluun :)

      Poista
  3. Voi miten tuttuja tunteita ja miten paljon nieltyjä pahoja sanoja, yrityksiä pysyä tyynenä. Tsemppiä sinne <3

    VastaaPoista
  4. Niin totta ja ajankohtaista. Itse huomaan, että oma fiilis vaikuttaa vastaanottavaisuuteen paljon. Välillä jotain ärsyttävää (mielestäni) tyyppiä jaksaa ja välillä sitten taas todellakaan ei. Olen päättänyt, että näinä minun huonoina päivinäni, vetäydyn takavasemmalle hokemaan oooommmmmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut ja mahtava suunnitelma - välillä takavasemmalle hokemaan mantraa :) <3

      Poista
  5. Niin on tuttuja tunteita... Jyrääjien ja besserwissereiden ja jyrkkien tyyppien kanssa käy helposti juuri niin, että ärsyyntyy, provosoituu, kiehahtaa. Oppia ikä kaikki - ehkä vielä joskus pystytään olemaan cool ja zen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Kyllä se joskus tekee tiukkaa, mutta tavoitellaan coolia olotilaa :D

      Poista
  6. Hieno runo! Tutustun vasta blogiisi, kun tänne löysin vierailtuasi omassani. Vaikutuin heti rehellisyydestäsi ja syvällisyydestäsi ja kauniista kuvistasi! Pitää viikonloppuna paneutua vanhempiin postauksiisi. Sait minusta seuraajan! Hyvää viikonloppua!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, mukavaa viikonloppua sinullekin <3

      Poista
  7. Kaunis runo ja kuvat!
    Tuttu tuo energiasyöppötilanne. Olen nykyään aivan allerginen kuuntelemattomuudelle ja päsmäröinnille.

    VastaaPoista
  8. Ihana runo. Olen samoilla linjoilla kanssasi.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Katja ihanasta blogista. Useamman kerran runosi ovat saaneet kyyneleet virtaamaan, ovat koskettaneet pintaa syvemmältä, avanneet lukkoja, herkistäneet huomaamaan elämän kauneuden ja auttaneet ymmärtämään... Kiitos rohkeudesta! :)

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)